Porno. Kauheaa!
Sanna Spišák tutkii pornografiaan liittyviä kokemuksia ja kyseenalaistaa aikuisviihteen haittoja.
Nuorten kuva seksistä vääristyy, kun he altistuvat pornolle.
Väärin!
Kyse on aikuisten luomasta mielikuvasta, johon ei ole kysytty nuorten mielipidettä, väittää tutkija Sanna Spišák. Hän on tutkinut aihetta väitöskirjassaan Porn and Norms.
Porno ei ole nettiajan keksintö, ja tässäkin ajassa sitä on myös muualla kuin verkossa. Nuoret mainitsevat muun muassa sarjakuvat ja podcastit.
Spišákin tutkimus käynnistyi SKS:n keräämästä pornomuisteluaineistosta. Se käsittää lähes 900 sivua erilaisia pornoon liittyviä lapsuuden ja nuoruuden muistoja. Muistelijoiden ikähaitari ulottuu heti sodan jälkeen nuoruuttaan eläneistä 1990-luvun lapsiin.
Lisää aineistoa löytyi järjestöiltä, jotka pitävät yllä nuorten nettineuvontapalveluja. Lisäksi Spišák järjesti erillisen nettikyselyn.
Aineiston läpikäynti yllätti tutkijan. Eivät nuoret kauhistelleet pornokuvastoa vaan aikuisia, jotka moralisoivat ja tuomitsevat.
”Aineisto kertoo karua tarinaa siitä, miten yhä tänä päivänä aikuisilla on vaikeuksia käsitellä nuorten seksiin liittyviä kysymyksiä, ja ylipäätään lasten ja nuorten seksuaalisuutta”, Spišák hämmästelee.
Nuoret ihmettelevät pornon katseluun suhtautumisen sukupuolista jakoa.
”Tytöt ruotivat sitä, miten pornon katsomista pidetään luonnollisena osana poikien murrosikää, mutta tytöille sitä ei sallita.”
Sanna Spišákin mukaan kyse ei ole siitä, että porno suunnattaisiin ensisijaisesti miehille. Nykyisin pornoa tehdään monia eri kohderyhmiä ajatellen.
Naiset löytävät itselleen sopivia sisältöjä siinä missä miehetkin.
Kun pornoa ei pidetä suotavana mutta kuitenkin katsotaan, syntyy ristiriita.
Kun pornon katselua ei pidetä suotavana, mutta sitä kuitenkin katsotaan, syntyy ristiriita. Ei ihme, sillä aikuistenkin kohdalla puhutaan edelleen, että pornon katselusta jää kiinni. Kuin isommastakin rikoksesta.
”Lapset ja nuoret kokevat asian ahdistavana. He miettivät, ovatko aiheuttaneet itselleen pysyvää haittaa pornoa katsoessaan. Eräs nuori kysyi, voiko hänestä tulla lääkäriä, kun hän on kiihottunut pornosta.”
Tytöt jopa pohtivat, ovatko he kasvaneet kieroon, kun porno kiihottaa, vaikka heidän ei pitäisi sitä edes katsoa. Poikien asenne on lähempänä sitä, että kaikkihan pornoa katsoo.
Nuoret osaavat jo varhaisessa vaiheessa erottaa pornon ja seksin toisistaan.
”Nuoret poikkeuksetta korostivat tietävänsä, että porno ei ole totta vaan näyteltyä ja käsikirjoitettua. Oikea seksi taas on intiimiä läheisyyttä, joka jaetaan vain itselle erityisen henkilön kanssa.”
Keskeinen kysymys kuuluu, miten porno määritellään. Yritetty on, mutta Spišákin mukaan määritelmät poikkeavat toisistaan. Hän itse loi omansa nuorilta saamiensa kommenttien pohjalta.
Heille porno on amatöörimäisesti tai kaupallisesti tuotettua seksuaalista sisältöä, jossa pääosassa ovat suorat seksiaktit ja lähikuvat sukupuolielimistä.
väitöstyötä ohjasi suomalaisen pornotutkimuksen pioneeri, professori Susanna Paasonen. Aihe väitöskirjaan ei kuitenkaan löytynyt Paasosen kautta.
”Aihe on oikeastaan aika henkilökohtainen”, Spišák paljastaa.
Hän oli ennen tutkijauraansa mediakasvatuksen asiantuntijana Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Työnsä puolesta Spišák vastasi lasten ja nuorten mediankäyttöä koskeviin kysymyksiin. Yksi yleisimmistä liittyi seksuaalisten sisältöjen vaikutukseen.
Spišákin vastaus oli aina sama. Porno vaikuttaa haitallisesti alaikäisten seksuaaliseen kehitykseen. Sitten hän törmäsi netissä kommentiin: on jännää miten teillä aikuisilla on paljon mielipiteitä nuorten elämästä, mutta vaivautuuko teistä kukaan kysymään meiltä.
”Se oli minulle ammatillisesti herättävä toteamus”, Spišák sanoo.
”Ei aina pidä tyrkyttää omaa aikuisen kantaa vaan kysyä nuorilta heidän näkemystään. Seksuaalikasvatuksen sisällöt olisi syytä miettiä kokonaan uusiksi.”
Sanna Spišák: Porn and Norms – Pornography and normative notions of gender, love, sex, and relationships in the sexual narratives of Finns on their adolescent experiences. Turun yliopisto, 2019.