Osa meistä on oireettomia supertartuttajia – Lavantauti-Mary sairastutti vinon pinon New Yorkin yläluokkaa

Karanteenin ja sosiaalisen etäisyyden ylläpito on tärkeää, koska oireetonkin saattaa tartuttaa taudin.
Tiede 31.3.2020 18:16
Lavantauti-Mary eli Mary Mallon (etummaisena) sairaalasängyssä.
Lavantauti-Mary eli Mary Mallon (etummaisena) sairaalasängyssä. © Wikimedia Commons

Kautta koko maailman ihmisiä kehotetaan nyt välttämään ulos menemistä ja toisten ihmisten tapaamisia niin paljon kuin mahdollista, jotta koronapandemian vauhtia saadaan hidastettua.

Oman elämän rajoittaminen voi tuntua turhalta, jos ei tunne itseään sairaaksi. Kertyvät todisteet viittaavat kuitenkin siihen, että osa koronavirustartunnan saaneista on oireettomia tartuttajia.

Kiinasta saatujen tutkimustulosten perusteella saattaa olla mahdollista, että jopa suurin osa koronatartunnan saaneista on joko oireettomia tai kärsii hyvin lievistä oireista. Tällaiset ihmiset saattavat silti levittää tautia eteenpäin.

”Jos jollakulla on vain lieviä oireita – ja varmaan useimmat meistä ovat kokeneet tällaista – jatkamme päiväämme tavalliseen tapaan. Tällaiset ihmiset ovat suuresti edistäneet taudin leviämistä”, arvioi tutkija Jeffrey Shaman New Scientist -lehdelle.

Tietyt tartunnan saaneet voivat olla myös muita tehokkaampia tartuttamaan uusia ihmisiä. Tällaiset yksilöt tunnetaan supertartuttajina. Tuoreeltaan tästä saatiin esimerkki Intiasta, jossa yksi ainoa koronaviruksen tartuttaja vei 40 000 muuta ihmistä karanteeniin.

Tautiin myöhemmin kuollut 70-vuotias mies oli kieltäytynyt eristämästä itseään kotiinsa palattuaan matkalta Italiaan ja Saksaan. Seurauksena 19:llä miehen sukulaisella on todettu tartunta, kertoo BBC. Hän oli myös osallistunut uskonnolliseen tapahtumaan, johon kokoontuu 10 000 ihmistä päivässä.

Yhdestä tartuttajasta puhjenneen tautipesäkkeen johdosta viranomaiset määräsivät karanteeniin 20 eri kylää ja yhteensä 40 000 ihmistä. Karanteenia lievemmät liikkumisrajoitukset koskevat koko 1,3 miljardin asukkaan Intiaa.

 

Supertartuttajien merkitys voi epidemioiden synnyssä olla suuri. Joihinkin tartuntatauteihin katsotaan pätevän 80/20-sääntö: 80 prosenttia tartunnoista johtuu 20 prosentista sairastuneista, jotka tartuttavat eniten.

Tällainen supertartuttaja voi joskus olla oireeton ja tietämätön kantamastaan taudista. Lääketieteen historian kuuluisin tällainen tapaus oli Irlannista Yhdysvaltoihin muuttanut kokki Mary Mallon, joka tunnetaan parhaiten liikanimellä Lavantauti-Mary (Typhoid Mary).

Lavantauti on salmonellabakteereihin kuuluvan basillin aiheuttama vakava tauti, joka leviää pääasiassa ulosteen ja virtsan välityksellä. Nykyaikana tauti on lähinnä kehitysmaiden ongelma, sillä tauti leviää huonon hygienian ja saastuneen juomaveden maissa.

Mallon työskenteli vuosina 1900-luvun alussa useiden New Yorkin yläluokan perheiden palveluksessa kokkina, ja kaikissa perheissä puhkesi hänen saapumisensa jälkeen lavantautiepidemia.

Mallonin mysteeri alkoi paljastua vuonna 1906, kun lavantautiin erikoistunut lääkäri George Soper kiinnitti huomionsa vauraiden perheiden parissa puhjenneisiin tautitapauksiin. Epähygieenisissä oloissa leviävää tautia pidettiin köyhälistön sairautena, josta rikkaat harvoin kärsivät.

Soper havaitsi, että epidemioissa oli yksi yhteinen tekijä. Ennen taudin puhkeamista huusholliin oli palkattu roteva irlantilainen naiskokki. Tauti puhkesi viikkojen sisällä uuden kokin saapumisesta.

 

Soper ei alkuun onnistunut jäljittämään Mallonia, sillä hän oli aina jättänyt tehtävänsä taudin puhkeamisen jälkeen eikä kertonut kenellekään osoitetta, josta hänet voisi tavoittaa.

Ennen pitkää Soper kuitenkin yhytti salaperäisen naisen talosta, jossa juuri puhjennut tauti surmasi perheen tyttären ja lähetti kaksi palvelijaa sairaalaan. Soper jututti Mallonia ja ehdotti hänelle, että tauti saattaisi liittyä hänen laittamaansa ruokaan.

”Olin niin diplomaattinen kuin mahdollista, mutta minun oli sanottava, että epäilin häntä ihmisten sairastuttamisesta ja että halusin näytteitä hänen virtsastaan, ulosteestaan ja verestään”, kirjoittaa Soper muistelmissaan.

”Marylta ei kestänyt kauaa reagoida tähän ehdotukseeni. Hän tarttui lihahaarukkaan ja kävi minua kohti. Poistuin nopeasti käytävään ja portista läpi kävelytielle. Tunsin itseni onnekkaaksi päästyäni pakoon.”

Seuraavaksi valtiovalta puuttui peliin. Poliisi ja New Yorkin terveysviranomaiset pidättivät vastarintaa tehneen Mallonin ja veivät hänet mukanaan.

Vankilassa väkipakolla otetuista uloste- ja virtsanäytteistä kävi ilmi, että Mallonin sappirakko kihisi lavantautia aiheuttavaa bakteeria. Kuulusteluissa Mallon myönsi, ettei hän juuri pessyt käsiään ruoanlaiton ja vessakäyntien yhteydessä.

 

Mallon ei todisteista huolimatta suostunut uskomaan sitä, että hän kantoi tautia, ja kieltäytyi vaihtamasta ammattiaan. Hänet passitettiin ilman oikeudenkäyntiä kotiarestiin julkiselle terveydelle vaarallisena ihmisenä.

Vapauteen Mallon päästettiin jälleen vuonna 1910 naisen luvattua, ettei enää koskaan työskentelisi kokkina. Hän söi sanansa lähes välittömästi. Mary Mallon vaihtoi nimensä Mary Browniksi ja haki uudestaan kokin töihin.

Lavantauti-Mary vaihtoi työpaikkaa keittiöstä toiseen viiden vuoden ajan. Epidemiat seurasivat hänen kannoillaan, mutta hän onnistui välttelemään viranomaisia.

Poliisi pääsi naisen jäljille vuonna 1915 sairaalassa puhjenneen vakavan lavantautiepidemian jälkeen. Kiinni jäänyt Mallon suljettiin lopuksi iäkseen karanteeniin North Brother -saarelle New Yorkissa.

Karanteenivuosinaan Mallonista tuli julkkis, jota toimittajat kävivät useaan otteeseen haastattelemassa – sillä ehdolla, etteivät he ottaneet naiselta vastaan edes vesilasillista. Mallon kuoli vuonna 1938 keuhkokuumeeseen.

 

”Uransa” varrella Mallonin arvellaan tartuttaneen lavantaudin ainakin 51 ihmiseen ja aiheuttaneen vähintään kolme kuolemaa, mutta täyttä varmuutta määristä ei ole. Mallon ei suostunut yhteistyöhön viranomaisten kanssa ja peitteli tekemisiään vuosien ajan.

Mallon oli ensimmäinen tunnettu lavantaudin oireeton kantaja Yhdysvalloissa. Nykyisin pidetään todennäköisenä, että hän oli joskus menneisyydessä sairastanut taudin ja parantunut siitä, mutta bakteeri oli jäänyt elämään hänen kehossaan.

Käsien pesemättä jättäminen on omiaan levittämään tauteja, mutta 1900-luvun alussa bakteerien roolia taudinaiheuttajana ei vielä ymmärretty laajalti tavallisen kansan parissa. Mallonin käytös ei siis omana aikanaan ollut täysin poikkeuksellista.

Nykyajan ihmisellä ei kuitenkaan ole tällaista tekosyytä. Huolellinen, vähintään 20 sekuntia kestävä käsien pesu vedellä ja saippualla hävittää bakteerien ohella myös virukset – mukaan lukien koronaviruksen.

Tämä johtuu saippuan sisältämistä molekyyleistä, joiden yksi pää kiinnittyy veteen ja toinen rasvaan eli lipideihin. Kun hinkkaat saippuaa käsiisi, nämä molekyylit repivät viruksia suojaavan lipidi- ja proteiinikerroksen riekaleiksi.

Tällä tapaa yksinkertainen perussaippua tappaa virukset – tai tarkemmin sanottuna tuhoaa ne, sillä virus ei ole varsinaisesti elävä olento.