Kulttuurisotaa tieteessä

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

’Kokemukseni valossa on päivänselvää, että poliittisilla mieltymyksillä on liiallinen vaikutus alan tutkimuskirjallisuuteen”, kirjoitti sosiologian professori Jukka Savolainen Kanava-lehdessä. Teksti julkaistiin myös Suomen Kuvalehden verkkosivuilla. Yhdysvaltalaisin esimerkein Savolainen väitti yhteiskuntatieteilijöiden rikkovan tieteen pelisääntöjä edistääkseen erityisesti sukupuolta ja maahanmuuttoa koskevia poliittisia arvoja.

Tarina on tuttu: vasemmisto uhkaa oikeiston arvoja. Presidentti Ronald Reaganin kaudella amerikkalaisen ”kulttuurisodan” vihollisia olivat radikaalifeministit ja homoaktivistit, nyt uhaksi nimetään ”intersektionaalinen feminismi” ja ”kriittinen rotuteoria”, jotka niin Savolaisen kuin monien konservatiivi- ja oikeistopoliitikkojen mukaan uhkaavat tiedettä.

 

Huoli vapaan ajattelun tilan kaventumisesta erilaisen ohjailun ja vaientamisen vuoksi on Suomessakin suuri, kuten Vuoden Tiedekirjana palkittu Tieteen vapaus & tutkijan sananvapaus (Toim. Esa Väliverronen & Kai Ekholm) osoittaa. Moni aihevalinnaltaan, näkökulmaltaan tai metodiltaan erikoisalueensa valtavirrasta poikkeava tutkija tunnistaa kokemuksen, että julkaisukynnys on korkeampi ja rahoituksen saaminen vaikeampaa.

Väittämä tiedejulkaisemisen politisoitumisesta on vakava. Aalto-yliopiston tutkijatohtori Petteri Hyvärinen kävi blogissaan läpi Savolaisen mainitsemat tapaukset ja osoitti, ettei niistä ole todentamaan väitettä ”ideologisesta syrjinnästä”. Poikkeukset eivät kerro kokonaiskuvasta, todetaan myös uudessa tutkimuksessa ”tiedekepposista”. Niillä tarkoitetaan huijauksia, joilla tieteelliset lehdet yritetään saada julkaisemaan tarkoituksellisen huonoja tekstejä.

Julkinen debatti kaipaa anekdoottien rinnalle tieteentutkimusta, mutta harvaa tutkijaa motivoi keskustelu, jossa tiedekiistoja tarkastellaan poliittisina kannanottoina. Kun erimielisyydet luetaan kulttuurisotakehyksen kautta, tutkijoille on tarjolla vain sankarien tai roistojen rooleja.

Ennen muuta kulttuurisotatarinasta puuttuu normaali tiede: kansainvälisten asiantuntijoiden arviointipaneelit, jotka tarkkaan säädellysti pisteyttävät tutkimusrahoitushakemuksia sekä tieteelliset lehdet, joiden anonyymejä arvioijia tutkijat yrittävät vakuuttaa.

Kulttuurisotakehyksessä valta on anekdooteilla. Ja aina voidaan muistella taistolaistraumoja.

Kirjoittaja on mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori.