"Paavo Lipposen olisi aika uudistaa kielikuviaan"

Profiilikuva
kaavoitus
Teksti
Outi Mäkelä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Paavo Lipponen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä alue- ja kuntahallinnon kehityksestä moittien, miten kalliiksi nurmijärveläis-impivaaralaisuus tulee Suomelle. Hänen näkemyksensä on, että Suomen tulevaisuus ratkeaa Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa. Tästä ei voi olla eri mieltä, mutta onko nurmijärveläisyys tässä kehityksessä todella kompastuskivi?

Nurmijärvi on ollut Lipposen lärväilyn kohteena jo vuosikymmenen ajan. Poliittisen värimaailman lisäksi Lipposta lienee härnännyt kunnan kasvu ja kehitys – mielikuva siitä, miten helsinkiläiset perheet rakentavat keskustakaksion hinnalla taloja epäekologisesti keskelle ei-mitään. Lipposelta on ehkä jäänyt huomaamatta, miten jo vuosien ajan kehyskunnissa on tehty tuloksekasta ja systemaattista työtä yhdyskuntarakenteen tehostamiseksi ja taajamien tiivistämiseksi. Mielikuvaa kannattaa suhteuttaa myös siihen, että Nurmijärven taajamista Klaukkala olisi väkiluvun puolesta Suomen kuntien listalla noin sijalla 71, ja muistakin taajamista sekä Rajamäen että kirkonkylän taakse väkiluvussa jäisi noin 200 kuntaa.

Hyvällä syyllä voi kysyä, mitä asioiden eteen on tällä välin tehty Helsingissä? Jokainen voi katsoa, millaisen asunnon saa 200 000 eurolla Helsingistä, millaisen Pariisista tai vaikka New Yorkista. Hinnat ja vuokrat nousevat, jos tarjolla ei ole riittävästi halutunlaisia asuntoja. Lipponen itsekin toteaa, että “Helsinki on Euroopan harvimmin asuttu metropoli”.

Lipposella on tekstissään kuitenkin selkeä ja tärkeä viesti, josta on helppo olla samaa mieltä: Sdp:n esittämä 14 kunnan metropolihallintomalli on vaikea ja hankala. Riittävän suuret peruskunnat ja dynaaminen maakuntatason yhteistyö kaavoituksessa ja aluesuunnittelussa luovat hyvän perusrakenteen.

Entinen pääministeri antaa myös ohjeita siitä, missä järjestyksessä yhdyskuntasuunnittelussa on edettävä: “kuntarakenteen tulee tukea kasvua ja työllisyyttä, jolloin myös palvelut voidaan kustantaa”. Tämä on myös Uudenmaan kehyskuntien lähtökohta. Monet kehyskunnista ovat alun perin syntyneet juuri teollisuuden ympärille ja kulkureittien varsille. Onkin loogista, että myös jatkossa työpaikkoja sekä tiiviitä asumisen ja palveluiden keskittymiä kaavoitetaan laaja-alaiselle metropolialueelle siten, että työpaikkoja sijoittuu lähelle asutusta ja liikkuminen voidaan toteuttaa ekologisesti ja kustannustehokkaasti. Kehä III:n eteläpuolelle keskittyminen ei turvaa Suomen kasvua ja tulevaisuutta.

Valinnanvapaus asuinpaikan, työpaikan ja lukemattomien muiden arkielämän asioiden suhteen on demokraattisen ja vapaan yhteiskunnan keskeisimpiä tunnusmerkkejä. Julkinen valta pystyy eri tavoin ohjaamaan ihmisten valintoja haluttuun suuntaan, ja on syytä muistaa, että nurmijärveläiset ja helsinkiläiset soutavat näissä asioissa yhdessä uusmaalaista venettä. Uudenmaan liitto on kuntien omistama lakisääteinen toimija, jonka roolia ei tule unohtaa metropolikeskustelussa.

Alue- ja kuntarakenteen kehittyminen ja metropolikysymys ovat tämän hetken ja tulevan hallituskauden isoja kysymyksiä. Intressiristiriitoja ei näissä asioissa voida välttää, ja keskustelu aiheesta on siksi enemmän kuin tarpeellista.

Nyt kun teemme nurmijärveläisittäin hartiavoimin töitä toivotunlaisen yhteiskuntakehityksen eteen, ja kun maan pääministerikin on helsinkiläinen, odottaisin että verbaalisesti lahjakkaalta Lipposelta irtoaisi nurmijärveläis-impivaaralaista ajantasaisempiakin kielikuvia keskustelun piristeeksi.

Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja sekä Nurmijärven kunnanhallituksen ja Uudenmaan liiton hallituksen puheenjohtaja.