Ville Tietäväinen tekee 216-sivuista sarjakuvaa

Kulttuuri 13.3.2008 15:51

Euroopan laittomat siirtolaiset ovat päähenkilöitä Ville Tietäväisen uudessa sarjakuvassa, joka on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen hanke. Suomen Kuvalehti näyttää sarjakuvan ensimmäiset sivut.

Teksti Jyrki Jantunen
Piirros (c) Ville Tietäväinen 2007
Kuva Piia Arnould

Ville Tietäväisen, 37, Yön kantama -työniminen sarjakuva perustuu löyhästi tositapahtumiin. Tietäväinen tutustui Pohjois-Marokossa ja Etelä-Espanjassa siirtolaisiin, jotka haaveilivat paremmasta elämästä Euroopassa. Sarjakuvaansa varten halusi kulkea saman reitin kuin laittomat siirtolaiset.

Sarjakuvan päähenkilö on Rashid, joka lopulta lähtee salakuljettajien matkassa Välimeren yli kohti Eurooppaa. Espanjassa Rashidin elämä muuttuu, mutta ei siten kuin hän itse olisi halunnut. Samaan aikaan perhe odottaa kotona Marokossa Euroopan tuliaisia. Sarjakuva kokoaa yhteen siirtolaisten karvaita kokemuksia Euroopasta, muun muassa Almerian hedelmä- ja vihannestarhoilta.

Tietäväisen viiden vuoden apurahakaudesta on jäljellä kolmisen vuotta. Hän on laskenut, että tässä ajassa hän voi tehdä yhden sarjakuvasivun neljässä päivässä, jolloin albumi valmistuu ajallaan. Näin hän voi sarjakuvan lisäksi tehdä tilaustöitä, graafista suunnittelua ja kuvituksia.

Ville Tietäväinen, (c) Piia Arnould
Ville Tietäväinen ja päähenkilö Rashid.

Kaikkiaan sarjakuvassa on 216 sivua. Kirjalla ei ole vielä kustantajaa, mutta Tietäväinen uskoo, että valmis työ löytää kustantajansa niin Suomesta kuin Ranskastakin. Hänen edellinen albuminsa Linnut ja meret (Tammi 2003) julkaistiin Ranskassa vuonna 2005 nimellä Des oiseaux, des mers (Delcourt). Siinäkin hän tarjosi kustantajille valmista työtä.

Linnut ja meret sai kritiikin kannukset vuonna 2004. Ranskassa albumin painos on lähes myyty loppuun.

Suomen Kuvalehti seuraa Tietäväisen sarjakuvan syntyä. SK:ssa 11/2008 (ilm. 14.3.) on seurannan ensimmäinen juttu, jossa Tietäväinen kertoo, miksi päätti tehdä sarjakuvan juuri laittomista siirtolaisista. Jutussa hän kertoo myös, miksi sarjakuvasta tulee niin ”megalomaaninen”.