Kansallisteatterin kiisteltyyn rooliin oli ehkä pakko ottaa mies – Ohjaaja pohtii nyt myös toisen transhahmon kohtaloa

Suurin hämmennys syntyi siitä, että ohjaaja ja näyttelijä olivat tekemässä eri hahmoa, kertoo Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho.
Teatteri 15.9.2020 11:05
Näyttelijät Aksa Korttila, Janne Reinikainen ja Annika Poijärvi Kaikki äidistäni -näytelmän harjoituksessa.
Näyttelijät Aksa Korttila (vas.), Janne Reinikainen ja Annika Poijärvi Kaikki äidistäni -näytelmän harjoituksessa. © Tommi Mattila / Kansallisteatteri / Lehtikuva

Viikonlopun ajan kestänyt sotku Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -esityksen roolituksesta päätyi takaisin lähtöpisteeseen.

Näyttelijä Janne Reinikainen sai lauantaina 12. syyskuuta potkut produktiosta. Kansallisteatteri ilmoitti siirtävänsä esityksen ensi-iltaa sosiaalisessa mediassa esitetyn kritiikin vuoksi.

Maanantaina 14. syyskuuta Kansallisteatteri tiedotti, että Reinikainen onkin mukana produktiossa ja ensi-ilta toteutuu alkuperäisessä aikataulussa eli keskiviikkona 16. syyskuuta.

 

Sekava soutaminen ja huopaaminen koski näytelmän Agrado-nimistä seksityöntekijän roolihahmoa.

Kansallisteatteri ilmoitti etsivänsä rooliin transnäyttelijää sen jälkeen, kun Reinikaisen kiinnitystä oli kritisoitu sosiaalisessa mediassa.

Transsukupuoliset taideammattilaiset pitivät vahingollisena, että transnaisen rooliin oli valittu miesnäyttelijä. Esimerkiksi näyttelijä Miiko Toiviainen avasi kritiikkiä näin:

”Roolittamalla mies transnaiseksi vahvistetaan yhteiskunnan transvihamielisiä asenteita. Se ei ole verrattavissa seksuaalisuuteen tai muihin ominaisuuksiin, jotka roolin ja näyttelijän välillä saattavat ja saavatkin poiketa, ja näin on monestakin syystä.”

”Transnarratiiveja on vähän, jolloin jokainen representaatio on painava.”

Samalla kun Kansallisteatteri kertoi vaihtavansa näyttelijää, se selitti, että toisin kuin Pedro Almodóvarin samanniminisessä Oscar-palkitussa elokuvassa, näytelmäsovituksessa Agrado ei ole transsukupuolinen, vaan transvestiitti.

Trasek ry:n mukaan transvestiitti on ihminen, joka on pääosin tyytyväinen syntymässä annettuun sukupuoleensa, mutta jolla on tarve ajoittain ilmentää itsessään toista sukupuolta. Transsukupuolinen taas tarkoittaa ihmistä, jonka sukupuoli ei vastaa hänelle syntymässä määritettyä sukupuolta.

Epäselväksi jäi, miksi transvestiitin rooliin ryhdyttiin hakemaan transihmistä ylipäätään, saati alle viikkoa ennen ensi-iltaa.

Maanantaisessa tiedotteessa näytelmän ohjaaja Anne Rautiainen pyysi anteeksi ristiriitaista ja virheellistä viestintää hahmon suhteen.

Rautiainen oli sanonut esimerkiksi Image-lehden haastattelussa, että hahmo on transsukupuolinen, vaikka käsikirjoituksessa lukee toisin.

Hän kertoi yrittäneensä etsiä rooliin transihmistä jo aiemmin, muttei ollut löytänyt.

 

Kansallisteatterin pääjohtajan Mika Myllyaho sanoo, että suurin hämmennys syntyi siitä, että ohjaaja ja näyttelijä olivat tekemässä eri hahmoa.

Suomen Kuvalehti ei tavoittanut ohjaaja Rautiaista, mutta tiedotteessa tämä kertoo, että koska repliikkitasolla ”roolihahmon transvestisuus ei ole aukotonta”, ”ajatus transnaiseudesta jäi kummittelemaan koko prosessin ajaksi”. Reinikainen taas teki Rautiaisen mukaan ”rooliluettelon mukaista roolia”.

”Voi tietysti kysyä, miten on mahdollista, ettei tiedetä mitä ohjaaja tekee ja mitä näyttelijä tekee”, Myllyaho sanoo.

”Mutta tämä on ollut se tilanne, mikä tutkiessa paljastui. Ei ole ollut yhteyttä.”

Kansallisteatteri sai myös yhteydenoton sovituksen oikeuksia valvovalta agentuurilta Nordic Drama Cornerilta eli Näytelmäkulmalta.

”Sieltä soitettiin, että naisen valintaa ei välttämättä hyväksyttäisi ja että olisimme sitten taas tilanteessa, jossa rooliin pitäisi hankkia mies. Se olisi tarkoittanut, ettei produktiota olisi tehty lainkaan”, Myllyaho sanoo.

”Se olisi ollut iso viesti, ettei tällaisia aiheita voi käsitellä ollenkaan.”

 

Janne Reinikaiselle ilmoitettiin irtisanomisesta lauantaiaamuna, hieman ennen kuin ensi-illan siirtämisestä tiedotettiin. Hän ei ole Kansallisteatterin näyttelijä vaan freelancer.

Suomen Teatterit ry:n juristi Leevi Mentula ei tunne tapauksen yksityiskohtia, mutta yleisesti ottaen määräaikaisen työsopimuksen irtisanominen määräaikana ei olisi edes mahdollista.

”Määräaikainen sopimus takaa sekä työnantajalle että työntekijälle työsuhteen jatkumisen sovitun ajanjakson ajan, ilman pelkoa irtisanomisesta”, Mentula sanoo.

”Yksittäistapauksissa sopimuksista voidaan kuitenkin aina sopia toisinkin.”

Reinikainen ei halua kommentoida sopimukseensa liittyviä asioita, eikä enää muutakaan tapaukseen liittyvää.

Myllyahon mukaan Reinikaisen palkka olisi joka tapauksessa maksettu, vaikkei hän olisi esiintynyt roolissa.

Myllyaho kutsuu tekemäänsä irtisanomispäätöstä hätiköidyksi.

Hän kertoo Ylen haastattelussa, ettei päätökseen vaikuttanut pelkkä sosiaalisen median paine, vaan hän oli saanut myös yhteydenottoja ”merkittäviltä ihmisiltä”, joita arvostaa.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan Myllyaho selvitti Kansallisteatterin henkilökunnalle lähettämässään sähköpostissa, että tällainen päätöstä edistänyt merkittävä ihminen oli ”erittäin meritoitunut toimittaja”.

”No joo. Se oli kyllä vain yksi viesti, yksi lukuisista. Saan aika usein neuvoja ja ohjeita, että oletteko huomioineet sitä ja tätä. Hyvä, että saan.”

 

Soppaan liittyvä keskustelu on pyörinyt pitkälti roolihahmon identiteetin ympärillä, mutta jonkin verran on kyselty myös yleisemmin taiteen vapauden perään.

”On ollut keskustelua, että saako kukaan enää näytellä mitään. Tämän prosessin aikana minulle on syntynyt mielikuva, että eri sukupolvet ajattelevat eri tavalla”, Myllyaho sanoo.

Hänestä nuorilla on selkeä käsitys siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Vanhemmat ovat sallivampia.

Onko Kansallisteatterille muodostunut jonkinlainen oma kanta?

”Minä olen edelleen sitä mieltä, että mies ei voi näytellä transnaista. Aiemmin en ymmärtänyt sitä, mutta nyt ymmärrän, kun se on avattu minulle transyhteisön taholta”, Myllyaho sanoo.

”Moni täällä on kyllä eri mieltä.”

 

Almodóvarin alkuperäisessä Kaikki äidistäni -elokuvassa on toinenkin transhahmo, Lola. Häntä näytteli mies, Toni Cantó.

Kansallisteatterin esittämässä sovituksessa tämäkin hahmo on transvestiitti, ei transsukupuolinen, ja sitä esittää Karim Rapatti.

Julkinen kritiikki ei ole jostain syystä koskenut Lolan roolitusta, mutta Myllyahon mukaan ohjaaja pohtii nyt, pitääkö hahmolle tai käsikirjoitukselle tehdä jotain.

Ensi-iltaa pohdinta ei enää siirrä.