Sarjakuvasankari Tintti täytti 90 vuotta – Natsisympatioistakin syytetty hahmon luoja on edelleen kiistelty hahmo

Hergén kiistanalaisesta maineesta huolimatta Tintti-sarjakuvilla on uskollinen maailmanlaajuinen fanijoukkonsa.

Belgia
Teksti
Mika Horelli
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yksi maailman kuuluisimmista sarjakuvahahmoista, Tintti, täytti yhdeksänkymmentä vuotta torstaina 10. tammikuuta 2019.

Hahmon luoja, 1907 Brysselissä syntynyt Hergé eli oikealta nimeltään Georges Prosper Remi julkaisi ensimmäisen mustavalkoisen Tintti-sarjakuvan katolisen ja konservatiivisen Le Vingtième Siècle -lehden nuorille tarkoitetussa liitteessä 10. tammikuuta 1929.

Jatkokertomus julkaistiin kokonaisena albumina Tintti neuvostojen maassa seuraavana vuonna. Se kertoi Neuvostoliiton ryysyläiskansasta, väärennetyistä vaaleista, ulkomaalaisille järjestetyistä kulissikiertueista ja ahdingosta.

Albumi sai Belgiassa erittäin hyvän vastaanoton vaikka vasemmistolaiset pitivätkin sarjakuvaa pahantahtoisena hyökkäyksenä maailman vapainta valtiota vastaan.

Niinpä Hergén esimiehenä toiminut apotti Norbert Wallez pyysi häntä piirtämään seuraavan tarinan. Tintti Afrikassa sijoittuu Belgian silloiseen siirtomaahan Kongoon.

Myöhemmin albumia on kritisoitu ankarasti kolonialistiseksi ja rasistiseksi, mitä sen ensimmäiset painokset kiistatta olivatkin – aikansa eurooppalaisen ajattelutavan mukaisesti. Myöhempiä painoksia on muokattu, ja tarinan avointa rasistisuutta siivottu.

Hergé jatkoi Tintti-sarjakuvia lähettämällä sankarinsa seuraavaksi Yhdysvaltoihin. Tintti Amerikassa -albumissa kritisoitiin muun muassa maan alkuperäisasukkaiden kaltoinkohtelusta.

Ensimmäiset Tintti-albumit olivat käytännössä koosteita lehdissä julkaisuista sarjakuvastripeistä. Vasta vuonna 1932 julkaistu Faaraon sikarit oli alun perinkin suunniteltu yhtenäiseksi tarinaksi.

 

Hergé jatkoi Tintti-albumien piirtämistä koko 1930-luvun, kunnes Natsi-Saksa miehitti Belgian vuonna 1940.

Le Vingtième Siècle -lehti lopetettiin saksalaisten käskystä, mutta Hergé jatkoi työtään miehittäjien valvonnassa Le Soir -lehden piirtäjänä.

Sodan jälkeen häntä syytettiinkin natsien myötäilystä koska monet muut belgialaiset sarjakuvapiirtäjät ja journalistit olivat kieltäytyneet tekemästä töitä saksalaisten valvomille julkaisuille.

Hergé jäi työttömäksi liittoutuneiden lakkautettua väliaikaisesti Le Soirin.

Hän palasi töihin perustettuaan ystäviensä tuella oman sarjakuvalehden 1946, mutta kärsi ajoittaisista psykologisista ongelmista koko 1940-luvun lopun.

Hergé jatkoi Tintti-albumien piirtämistä kuolemaansa saakka vuoteen 1983.

Tahti kuitenkin hidastui vuosien myötä. Niin kävi toisaalta siksi, ettei hänellä ollut taloudellista pakkoa aikaisempaan tuotteliaisuuteen ja toisaalta siksi, että iän karttuessa Hergé sairasteli yhä enemmän.

Hergén viimeinen, 24. albumi, Tintti ja aakkostaide jäi keskeneräiseksi, mutta julkaistiin postuumisti vuonna 1988.

Brysseliläinen Gaetan Laloy on pitänyt Tinttiin erikoistunutta sarjakuvakauppaansa jo 34 vuotta.
Brysseliläinen Gaetan Laloy on pitänyt Tinttiin erikoistunutta sarjakuvakauppaansa jo 34 vuotta. © Mika Horelli

Hergén kiistanalaisesta maineesta huolimatta Tintti -sarjakuvilla on uskollinen maailmanlaajuinen fanijoukkonsa.

Brysselin Saint-Gillesissä Tinttiin erikoistunutta Bedemania-sarjakuvakauppaansa jo 34 vuotta pitäneen Gaetan Laloyn mukaan hänellä riittää asiakkaita kaikkialta maailmasta.

”Olen itse ollut lapsesta saakka Tintti-fani ja tästä tuli minulle elämäntyö,” hän kertoo.

Laloun kaupassa on tuhansittain Tintti-sarjakuvakirjoja paitsi niiden alkuperäiskielellä ranskaksi, myös kymmeninä erikielisinä käännösversioina.

Laloun mukaan ensipainoksista ja todellisista harvinaisuuksista ollaan valmiita maksamaan jopa kymmeniä tuhansia euroja.

Vuonna 2017 vuoden 1943 L’lle Noire -albumista (suom. Mustan saaren salaisuus) -sarjakuvakirjasta maksettiin brittiläisessä huutokaupassa 67 769 euroa.

Kyseessä oli albumin ensimmäinen, vain kymmenenä kappaleena painettu versio. Hergé ei ollut suunnitellut sitä julkaistavaksi, vaan albumin piirrokset oli alun perin tarkoitettu vain sanomalehtikäyttöön.

Myöhemmin Hergé kuitenkin julkaisi toisen version tarinasta myös albumina.