Neljä uutta taiteen akateemikkoa: Eija-Liisa Ahtila, Caj Bremer, Kirsi Kunnas ja Marjo Kuusela

Eija-Liisa Ahtilasta, 49, kaikkien aikojen nuorin taiteen akateemikko Suomessa.

Tasavallan presidentti nimitti tänään neljä uutta taiteen akateemikkoa.

Taiteen keskustoimikunnan esityksestä taiteen akateemikon arvonimet myönnettiin kirjailija Kirsi Kunnakselle, taiteilija Eija-Liisa Ahtilalle, valokuvaaja Caj Bremerille ja tanssitaiteilija, professori Marjo Kuuselalle.

Yleensä akateemikot nimitetään yksi kerrallaan, sillä arvonimi on elinikäinen ja uusi nimitetään edellisen kuoltua.

Viime syksynä tuli kuitenkin voimaan uusi laki, joka nosti akateemikkojen enimmäismäärän kahdeksasta yhteentoista. Koska myös Paavo Haavikon seuraaja akateemikkona oli valitsematta, saatiin maahan nyt neljä uutta arvonimen haltijaa.

Taiteen akateemikon arvonimi myönnetään tunnustuksena erittäin ansioituneelle taiteenharjoittajalle.

Muut taiteen akateemikot ovat taidegraafikko Outi Heiskanen, elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki, arkkitehti Juha Leiviskä, teatteriohjaaja Ralf Långbacka, kirjailija Veijo Meri, kapellimestari Jorma Panula sekä tekstiili- ja muotitaiteilija Vuokko Nurmesniemi.

Uudet nimitykset osoittavat, että arvonantoa ja tunnustusta halutaan jakaa yhä laajemmalle taiteen kentälle. Valokuvataiteilijaa tai tanssitaiteilijaa ei ole aikaisemmin ollut akateemikkona. Kuvataiteen laaja kenttä saa nyt toisen taiteen akateemikon, videon ja liikkuvan kuvan kanssa työskentelevä Eija-Liisa Ahtila edustaa sen uudempia alueita. Ahtila on myös nuorin akateemikoista.

Kirsi Kunnas: lastenkirjallisuuden lempeä agitaattori

Kirsi Kunnas (s. 1924) antoi sodanjälkeiselle uudelle lapsisukupolvelle oman äänen ja oman kielen, perustelee Taiteen keskustoimikunta Kunnaksen valintaa. Hanhiemon iloinen lipas, 1954 ja Tiitiäisen satupuu, 1956, olivat modernin suomenkielisen lastenkirjallisuuden tienraivaajia.

Kirsi Kunnas on tehnyt johdonmukaista kirjallisuuspolitiikkaa lastenkirjallisuuden aseman ja arvostuksen parantamiseksi. Hän ei kuitenkaan ole satutäti, vaan pikemminkin lastenkirjallisuuden lempeä agitaattori. Julkisissa puheenvuoroissaan hän on herätellyt lasten vanhempia ja muita kasvattajia oivaltamaan lastenkirjallisuuden keskeistä merkitystä lapsen kielen ja mielikuvituksen raaka-aineena.

Eija-Liisa Ahtila: taiteiden yhdistäjä

Eija-Liisa Ahtila (s. 1959) on erinomainen esimerkki siitä, kuinka kuvataiteen, mediataiteen ja elokuvataiteen rajapinnalla voidaan saada aikaan taidetta, joka herättää arvostusta ja kiinnostusta kaikilla osa-alueilla.

Hänen töitään esitetään sekä lyhytelokuvina että installaatioina. Ahtila on omalla alallaan tunnettu ja tunnustettu maailmanlaajuisesti. Hän on pitänyt näyttelyt sekä Lontoon että New Yorkin modernin taiteen museoissa, paraikaa hänellä on näyttely Pariisissa.

British Film lnstituten julkaisusarjassa on ilmestynyt hänen lyhytelokuvistaan DVD-kokoelma.

Useat Ahtilan töistä käsittelevät vaikeita aiheita, kuten seksuaalisuutta, eroamista, luopumista ja mielen hajoamista. Hän onnistuu hienovaraisesti yhdistämään yksityisen yleiseen.

Caj Bremer: valokuva-alan esikuva

Caj Bremer (s. 1929) on työskennellyt lehtikuvaajana lähes puoli vuosisataa. Tänä aikana ovat muuttuneet niin valokuvaajan omat ilmaisukeinot, toimitusten journalistiset tavoitteet kuin painotekniikka.

Caj Bremer on saanut osallistua kehitykseen alan keskeisissä suomalaisissa julkaisuissa: Viikkosanomissa ja Helsingin Sanomissa. Samalla hän on itse ollut alan esikuva, vaikuttaja ja elävä legenda. Caj Bremer on toiminut myös muun muassa valokuvataiteen taiteilijaprofessorina.

Bremerin kertojanääni erottuu valokuvaajien joukosta. Hänen elämäntyönsä kasvaa ainutlaatuiseksi aikalaiskronikaksi, joka on liittynyt osaksi yhteistä muistiamme ja muovannut käsityksiämme omasta itsestämme ja lähihistoriastamme.

Viime vuodet Bremer on tutkinut suomalaista luontoa.

Marjo Kuusela: tanssielämän vaikuttaja

Marjo Kuusela (s.1946) on Suomen tanssielämän voimallinen vaikuttaja. Hänessä yhdistyvät tanssitaiteilijan moninaiset roolit tanssija-koreografina, taiteellisena johtajana, pedagogina sekä tanssitaiteen tapahtumien alkuunpanijana.

Koreografian professorina Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella Kuusela työskenteli 1996-2008. Koreografina hänellä on poikkeuksellinen draamallinen ilmaisukyky. Hän on toiminut myös mm. Helsingin Kaupunginteatterin Tanssiryhmän ja Pyhäjärven Täydenkuun Tanssit -festivaalin taiteellisena johtajana.

Tanssiteatteri Raatikon hän perusti yhdessä Maria Wolskan kanssa vuonna 1972 ja herätti osaltaan suuren yleisön kiinnostuksen tanssiteatteriin.

Kuusela on vaikuttanut tanssin alan koulutuksen kehittymiseen Suomessa. Innostavan ja laaja-alaisen pedagogin ohjauksesta on valmistunut useita kansainvälistäkin tunnustusta saaneita koreografeja.