Uuteen elämään

17-vuotias Fatima on algerialaistaustainen muslimi Pariisissa. Yliopistoon pääsy on hänelle suuri muutos. Samalla alkaa salainen matka uuteen todellisuuteen, oman seksuaalisuuden ymmärtämiseen.

Fatima kohtaa itserakkaan ja omiin vaatimuksiinsa keskittyvän vanhemman naisen, holtittoman bailaajan sekä korealaistaustaisen naisen, jonka kanssa syntyy yhteys.

Ei hän itsekään ole helppo persoona. Jalkapalloa harrastava Fatima ei päästä ketään lähelle. Epävarmuuden voi peittää kovuudella. Fatiman matka on yrityksiä ja erehdyksiä yössä ja päivänvalossa. Se on enemmän seikkailua kuin koettelemuksia. Eikä oma perhe käy kimppuun, vaikka asenteiden juopa on leveä.

”En halunnut keskittyä kärsimykseen, vaan elämän lupauksiin”, sanoo käsikirjoittaja-ohjaaja Hafsia Herzi.

Elokuvanteko oli tyssätä, kun päättäjät kyseenalaistivat tarinan uskottavuuden.

”Kun haimme rahoitusta, kuulimme saman torjuvan väitteen yhä uudelleen: tällaista ihmistä ei oikeasti ole olemassa”, Herzi kertoo. ”Se oli häkellyttävää.”

Ei se ihan yllätyksenä tullut. Pilottitakkia käyttävän ja jalkapalloa harrastavan Fatiman kaltaista hahmoa ei ole elokuvissa nähty. ”Siksi koin, että tarinan kertominen olisi kunnia ja velvollisuus.”

Herzi kertoo tavanneensa elokuvan näytöksissä Ranskassa lesboja, jotka käyttävät hijabia. Jo taustatyötä tehdessään hän tutustui imaamiin, joka lopulta myös näytteli elokuvassa imaamin roolin. Aihe saattaa olla valtaväestön edustajille oudompi kuin niille, jotka kohtaavat kulttuuriset ja uskonnolliset ristiriidat arjessaan.

On muutenkin tultu kauas tragedioiden ketjua kuvaavista elokuvista, joita vähemmistökasvutarinat pitkään olivat.

”Haluan antaa mahdollisuuden asettua toisen kenkiin ja ymmärtää, millä tavoin ihmiset ovat erilaisia ja silti samanlaisia. Omaa luontoaan vastaan ei voi asettua.”

Kuopus perustuu Fatima Daasin (s. 1995) autofiktioromaaniin La petite dernière (2020). Algerialaistaustainen Daas on kuvaillut, ettei koskaan hävennyt lesbouttaan.

Teos voitti Ranskassa muun muassa Les Inrockuptibles -lehden parhaan esikoisromaanin palkinnon.

Saatuaan tuottajalta ehdotuksen romaanin tulkitsemisesta Herzi piti suurimpana haasteena roolittamista.

”Ajattelin, että koska näyttelijän kasvot yhdistettäisiin tähän elokuvaan ja sen teemaan, aiemmin tuntematon henkilö olisi parempi kuin ammattilainen. Nadia Mellitin kasvot puhuttelivat eniten.”

Valinta alkoi nimenomaan kasvokuvista, joita roolittaja lähetti. ”Kun näin Nadian tietokoneellani, olin myyty. Otin heti puhelimellani kuvan ruudusta.”

Liikunnanopettajaksi opiskelevalla Mellitillä ei ollut minkäänlaista näyttelijätaustaa. Herzi taas on taustaltaan näyttelijä. Hän teki palkitun läpimurtonsa parikymppisenä Abdellatif Kechichen elokuvassa The Secret of the Grain.

Kuopus on hänen neljäs elokuvansa ohjaajana. ”En käynyt elokuvakouluja. Elokuvanteon lomassa oli aina mahdollisuus oppia ja kysyä, vaikka keskityin myös työhöni näyttelijänä. Otin siitä kaiken irti.”

Tyylilaji on yhteiskunnallinen realismi. Kuten lajin konkarit, Dardenne-veljekset, Mike Leigh ja Ken Loach, ohjaaja halusi useisiin rooleihin ensikertalaisia, ihmisiä tarinan käsittelemästä elämänpiiristä.

”Annoin ei-ammattilaisnäyttelijöille henkilökohtaista opastusta. Kerroin, että paljastan nyt tekniikan, jolla jokin tunne esitetään, ja vain sinä saat tietää tämän. Kun siitä teki pienen salaisuuden, se taisi tehdä suuremman vaikutuksen”, Herzi kertoo.

Kuopus valittiin Cannesin elokuvajuh­lien kilpasarjaan. Se oli Herzin uralla suuri harppaus, mutta hän kertoo ajatelleensa ennen kaikkea Mellitiä. ”Tiesin, että roolityö on poikkeuksellinen ja ihmiset tulisivat liikuttumaan.”

Festivaalin lopulla työryhmälle ilmoitettiin, että heidän olisi syytä tulla palkintoseremoniaan.

”Jotenkin tiesin, että Nadia saa parhaan naisnäyttelijän palkinnon.”

Niin kävi.

”Olin ylpeä hänestä. Samalla koin, että sain olla ylpeä myös siitä, että toimme ranskalaiseen elokuvaan aivan uuden tarinan. Se on tärkeää kaikille, jotka käyvät elämässään läpi samaa kuin Fatima.” 

Hafsia Herzi: Kuopus. Elokuvateattereissa 26.6.