Metallia veitsenterällä

Iranissa hevi ei ole kiellettyä, mutta sitä ei voi esittää miten tahansa.

dokumentti
Teksti
Minna Kontkanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Iranin islamilaisessa tasavallassa voi harrastaa vaihtoehtokulttuuria, jos harrastaa harkiten, selviää Helsingissä parhaillaan esillä olevasta puolituntisesta dokumentista Iranian Metal Coffee (2019). Ohjaaja, taiteen tohtori Pekka Niskanen on yli 20-vuotisen taiteilijanuransa aikana tehnyt sekä monitulkintaisia, monikanavaisia nykytaidevideoita että dokumentaarisempia elokuvia.

Uutuus kuuluu jälkimmäisiin. Dark Matter -yhtyeen kolme jäsentä nähdään soittamassa dark metalia ja doom metalia sekä keskustelemassa musiikkinsa filosofiasta. Yhtyeen pääsäveltäjältä Mehdi 14 Cherikiltä kuullaan myös nykykansanmusiikkia.

Persialainen sävelasteikko ei toimi kovin hyvin metallimusiikissa, mutta iranilaiset tanssivat tässä rytmissä, jota mekin soitamme”, kuuluu repliikki, ja jylhä kitarajunnaus jatkuu.

Dark Matterin musiikkia voi luonnehtia matalaääniseksi, rytmikkääksi kitaravalliksi. Pitkät soolot puuttuvat. Jos kappaleilla ylipäätään on laulua, laulajiksi on harkiten kutsuttu vierailijoita Iranin ulkopuolelta. Tunnetuin lienee brittiyhtye Anatheman Daniel Cavanagh.

Pimeän taiteessa meidän ei tarvitse kertoa maailmasta tai sodassa kuolevista lapsista. Voimme keskittyä sisäiseen maailmaan, pimeyden filosofiaan”, yhtyeen jäsen sanoo.

Niskasen mukaan Iranin uusimmista säännöksistä on vaikea saada tietoa. Metalliyhtyeiden julkiset esiintymiset kiellettiin tiettävästi vuoden alussa, metallin joitain alalajeja leimaava örinälaulu jo aiemmin.

Niskanen päätyi Iranian Metal Coffeen tekijäksi pitkälti sattumalta.

”Olin joulukuussa 2017 ystäväni häissä Teheranissa”, tuolloin Ranskassa asunut taiteilija kertoo. ”Menin eräänä iltana espressolle. Kahvilan pitäjän veli kysyi, saako istua pöytääni. Hän kysyi, mistä olen, ja ryhtyi luettelemaan suomalaisia bändejä: Swallow The Sun, Insomnium, Children Of Bodom.”

”Tapaan ihmisiä ja kiinnostun itselleni uusista maailmoista, mutten tunge tekemään elokuvia heistä. Ajaudun ja minua pyydetään.”

Niskasen edellinen video Yhteisöterrorit (2017) oli omakohtaista taidetta Pariisin Bataclan-teatterin terrori-iskun jälkitiloista. Hän asui teatterin naapurissa.

 

Pekka Niskanen: Teheran Dark Metal 1.9. asti valokuvagalleria Hippolytessa (Yrjönkatu 8‒10, Helsinki)