Kaksi naista ja rumpukone

Maustetyttöjen laulut kertovat elämästä Kalliossa.

musiikki
Teksti
Tero Alanko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

K-market, S-market ja pizzeria. Jonkin verran maanviljelijöitä. Pelson vankila.

Anna ja Kaisa Karjalainen ovat kotoisin pienestä Vaalan kunnasta Oulujärven luoteisrannalla. He kuvailevat Vaalaa luettelemalla asioita, joita siellä on.

Vaalassa on myös kansalaisopisto. Siellä sisarukset kävivät soittotunneilla. Ensin he lauloivat kuorossa. Anna opetteli soittamaan kitaraa ja Kaisa haitaria.

”Kaikki muu tekeminen keksittiin itse. Jos on ikäistään seuraa, ei siinä mitään järjestötoimintaa tarvita”, kertoo Anna.

Ensin Anna ja Kaisa muuttivat Ouluun lukioon ja sieltä kuusi vuotta sitten Helsinkiin. Heillä oli Kaneli-yhtye, jossa soitti rumpuja kolmas sisko Maija. Kaneli julkaisi yhden albumin ja hajosi, kun ”rumpali ei viitsinyt enää käydä treeneissä”.

Anna ja Kaisa ovat työskennelleet monissa eri paikoissa: ravintoloissa, vanhustyössä ja päiväkodeissa. Elämisen punainen lanka on ollut musiikki.

”Meille satelee neuvoja koko ajan. Ajateltiin koota niistä vitsikirja.”

Viime vuonna musiikkipiireissä alettiin kohista Maustetytöt-bändistä, jonka laulut kertovat elämästä kaljabaarien ja pienten kerrostaloasuntojen Kalliossa. Bändiin kuuluu kaksi nuorta naista. Toinen soittaa kitaraa, toinen laulaa ja soittaa koskettimia. Taustalla puksuttaa rumpukone.

Maustetyttöjen perässä olivat kaikki merkittävät levy-yhtiöt. Anna ja Kaisa valitsivat Aki Roukalan pyörittämän Is This Art! -yhtiön. Roukala on palkittu valokuvaaja, joka muutti Helsingistä Hailuotoon ja toimii nykyään lähinnä tapahtumajärjestäjänä.

”Aki otti meihin yhteyttä ja sanoi, että siitä voisi olla hyötyä meidän managerina. Me oltiin aluksi, että mikä helvetin manageri? Mitä me sellaisella tehdään?” sanoo Kaisa.

”On siitä kyllä hyötyäkin. Ei itse tarvitse huolehtia mistään. Voidaan keskittyä siihen, mihin halutaan”, jatkaa Anna.

Maustetyttöjen mukaan isoilla levy-yhtiöillä ei ollut tarjota heille mitään. Yhteistyö ihmisten kanssa, joita ei tunne kunnolla ja jotka eivät ymmärrä, mistä yhtyeessä on kyse, tuntuisi oudolta.

”Meille satelee neuvoja ja ideoita koko ajan. Että kannattaisiko teidän ottaa rumpali tai pukeutua eri tavalla? Ajateltiin koota niistä vitsikirja”, toteaa Kaisa.

 

Maustetytöt on julkaissut vasta yhden laulun. Hurmaava Tein kai lottorivini väärin -single ilmestyi talvella.

Kesäkuun alussa on vuorossa Se oli SOS -biisi.

Paraikaa Anna ja Kaisa äänittävät syksyllä ilmestyvää albumia Oulun lähellä Kempeleessä.

Albumin ei ole tarkoitus kuulostaa samalta kuin Maustetyttöjen keikat. Sille tulee myös bassoa, päällekkäisäänityksiä ja paljon stemmalauluja.

”Me halutaan, että levy kuulostaa meiltä ja että sitä on mukava kuunnella”, sanoo Anna.

Miltä Maustetytöt sitten kuulostavat?

Kappaleet ovat vaivattoman melodisia. Ne vertautuvat luontevasti Leevi And The Leavingsiin ja vanhaan suomalaiseen iskelmään, mutta musiikissa on myös tee-se-itse-henkistä rosoa.

Rosoa on myös Kaisan kirjoittamissa teksteissä, jotka saavat innoituksensa hänen lähipiirinsä elämästä. Realistinen metodi on sama kuin sanoittajan omilla suosikeilla.

”On vain pari semmoista, joiden melkein kaikista teksteistä tykkään. Gösta Sundqvistia olen kuunnellut paljon ja toivottavasti oppinutkin häneltä jotain. Bergmanin Teemusta tykkään myös tosi paljon”, Kaisa kertoo.

”Kummankin teksteihin on helppo samaistua. Eivät meidänkään laulut kovin iloisia ole.”