Mika Salo

Kulttuuri 26.10.2007 18:20

Mika Salo istuu sunnuntaina Lontoon Heathrown lentokentän business-luokan odotustiloissa odottamassa Helsinkiin lähtevää lentoa. Hieman ennen lähtöä televisiosta alkaa lähetys Formula ykkösten kisasta Silverstonesta. Salo ehtii nähdä kilpailun dramaattisen alun, kun Ferrarin Michael Schumacher ajaa rajusti ulos radalta. Schumacher ei pääse autosta yksin ulos, ja Salo tajuaa hänen loukkaantuneen.

Seuraavana aamuna Salon manageri Mike Greasley soittaa ja kertoo, että Ferrari haluaa Salon tiistaina Italiaan. Muutamaa tuntia myöhemmin Salo on lähdössä häävalssitunnille tyttöystävänsä Noriko Endon kanssa, kun puhelin soi jälleen. Greasley käskee Saloa hyppäämään tunnin kuluttua Bolognaan lähtevään koneeseen.

Sopimus Ferrarin kanssa syntyy tiistaina Italiassa viime hetkellä, sillä Salo on juuri ollut siirtymässä Jordan-talliin. Hänen oli määrä korvata Damon Hill, joka oli uhannut lopettaa uransa Silverstonen jälkeen. Kun Salo tekee sopimuksen Ferrarin kanssa, Hill ilmoittaa yllättäen keskiviikkona jatkavansa kauden loppuun.

Maranellossa, Ferrarin päämajassa, Salo otetaan lämpimästi vastaan. Yhtiön uusi presidentti Luca di Montezemolo pitää hänelle 10 minuutin liikuttavan puheen ja toivottaa tervetulleeksi perheeseen.

Kun Salo lähtee tehtaalle, jossa hänelle tehdään autoon oma istuin, hän saa esimakua siitä mitä tarkoittaa kuuluminen Ferrarin perheeseen. Kaikki tehtaan 500 työntekijää ovat kokoontunut yhteiseen moraalinkohotustilaisuuteen johdon kanssa. Yllättäen Salo viedään keskelle lavaa esittäytymään. Työntekijät taputtavat hänelle seisaaltaan 10 minuuttia.

Vielä samana iltana Salo ajaa 26 kierrosta ennen pimeän tuloa. Seuraavina päivinä kaikki autoon liittyvät asiat käydään niin moneen kertaan läpi, että ne alkavat syöpyä päähän. Ferrari kulkee Salon ohjauksessa päivä päivältä kovempaa, ja hän rikkoo testikuljettaja Luca Badoerin ennätyksen sekunnilla.

Punaisen auton myytti ja magia ovat lumonneet kaikki, jotka sillä ovat päässeet ajamaan. Nyt ne kietoutuvat myös Mika Salon ympärille. Kun hän viettää tuoreen vaimonsa kanssa kahden päivän kuherruskuukautta Venetsiassa ja käy ulkona syömässä, hänen rahansa ei kelpaa mihinkään ravintolaan.

Salosta alkaa tuntua, että hän ei enää aja itselleen eikä tallille, vaan koko Italialle.

Ferrari on yhtä kuin Formula 1. Sarja ei kestäisi sitä, jos Ferrari lähtisi pois, mutta McLarenin lähdöstä se selviytyisi.

Istuessaan tulipunaisen Ferrarin ohjaamossa Itävallassa hetkeä ennen lähtöä Mika Salo tietää, että on nyt päässyt siihen mihin on aina halunnut. Tie on ollut pitkä ja kivinen. Ja hauska.

Itsepäinen lahjakkuus

Seppo Salon mukaan hänen poikansa on ollut kiinnostunut autoista siitä lähtien, kun ”pärinää huulilta tuli”. Viisivuotiaana Mika oli seuraamassa, kun isä ajoi firman mikroautokisoja Keimolassa. Samaan aikaan radalla kierteli autolla muita pikkupoikia ja siitä syttyi halu päästä itsekin auton rattiin.

Isän sydän heltyi ja perheeseen ostettiin kolmella sadalla markalla oma mikroauto. Isä tiesi, että omapäisen pojan kanssa oli turha alkaa väitellä.

”Ihan pienestä pitäen Mika oli hyvin itsepäinen. Jo Mikan ollessa kaksivuotias huomasimme, että se mitä hän haluaa, pitää saada ja mieluummin heti. Kirjoitin Lapsuuden kultaiseen kirjaan, että poika on itsepäinen ja että se periytyy äidiltä.”

Jukuripää ei rauhoittunut ajan myötä, päinvastoin. Isän mukaan perheellä oli täysi työ pitää villi poika aisoissa.

”Mikroautoilusta oli suuri apu, sillä se vei kaiken ajan myös viikonloppuisin. Raitilla pyörimiseen ei jäänyt aikaa. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos Mika ei olisi aloittanut autoilua.”

Salon lahjakkuus näkyi heti. Kylmiltään, ilman mitään valmennusta hän voitti lähes kaikki karting-kisat, joihin osallistui. Teini-ikäisenä suomenmestaruudet tulivat hänelle hyvin tutuiksi.

Tultuaan täysi-ikäiseksi hänellä oli edessään kaksi vaihtoehtoa: uran lopetus tai siirtyminen suurempaan luokkaan, formula Fordeihin. Perheen lisäksi Salon harrastukseen alkoi panostaa Rettig, joka osti hänelle uuden kilpa-auton. Salo voitti sillä kaiken mahdollisen Suomessa, Pohjoismaissa ja Euroopassa.

Rettig innostui ja tarjosi Salolle mahdollisuutta siirtyä kahta luokkaa ylemmäksi, mutta testattuaan autoa Salo tuli toisiin ajatuksiin.

”Pelästyin sitä todella pahasti. Sanoin, että kuka niillä pystyy ajamaan kilpaa, kun ne menee niin kovaa.”

Mika vastaan Mika

Salon ura jatkui Englannin F3-luokassa 1989–90, joista jälkimmäinen vuosi tuli tunnetuksi kuuluisana Mika-Mika-sarjana. Kauden 17 osakilpailusta Salo voitti kuusi ja Mika Häkkinen yhdeksän kisaa. Englantilaiset lehdet ristivät sarjan Formula Finlandiksi.

Salon ja häntä kaksi vuotta nuoremman Häkkisen urat ovat lähes identtiset. He asuivat keskiluokkaisesti Vantaan Martinlaaksossa sadan metrin päässä toisistaan, ja valmistuivat jopa samasta ammattikoulusta. Häkkinen hitsariksi ja Salo sähkölaitosasentajaksi. Molemmat hallitsivat omia autoluokkiaan ikäisissään suvereenisti.

F3-sarjasta lähtien media on nauttinut Salon ja Häkkisen vastakkainasettelusta. Satoja juttuja on kirjoitettu siitä, kumpi miehistä on parempi kuljettaja. Toimittaja Erkki Mustakarin mukaan Häkkinen voitti sarjan, koska ajoi selvästi parhaassa ja kokeneimmassa tallissa. Tämän lähemmäksi lopullista totuutta ei ole päästy – vieläkään.

Kaverusten välit ovat viileän asialliset, mutta eivät niin jääkylmät kuin Jyrki Järvilehdon ja Häkkisen. Salo ja Järvilehto ovat aina pitäneet pari vuotta nuorempaa Häkkistä räkänokkana. Häkkisen maailmanmestaruus ei muuttanut mitään.

Mikojen ajaessa tällä hetkellä formula ykkösten kahdessa parhaassa tallissa, vanhat asetelmat on jälleen kaivettu esiin.

”Minulla ei ole koskaan ollut Häkkisen kanssa mitään ongelmia. Me olemme vain sattuneet ajamaan samaan aikaan samoissa sarjoissa. Ihan samanlainen asetelma on saksalaisten Heinz-Harald Frentzenin ja Schumacherin välillä. Meitä yritetään nytkin saada tappelemaan keskenämme, vaikka se ei pidä paikkaansa. Täytyy muistaa, että meillä on ihan eri lähtökohdat. Häkkinen on ajanut viisi vuotta McLarenilla, minä olen ollut Ferrarilla pari viikkoa.”

Nouseva aurinko

F3-sarjan päätyttyä 1990 Salon ura kilpa-ajajana näytti päättyvän. Jääminen samaan luokkaan ei kiinnostanut, jatkaminen luokkaa ylempänä taas olisi vaatinut niin paljon rahaa, että perheellä ei ollut siihen mahdollisuuksia.

”Kun haimme sponsoreita, ne tuntuivat jo alusta lähtien olevan varattuja muille. En tiedä mikä anti-Salo toimikunta Suomessa toimi ja toimii osittain edelleenkin. Vastustus oli kovaa”, Seppo Salo sanoo.

Myöhemmässä vaiheessa sponsorineuvotteluja vaikeutti hetkellisesti julkisuuden mukaan käryäminen lievästä rattijuopumuksesta Englannissa.

Ratkaisu uran jatkolle löytyi Japanista. Sen sijaan, että Salon olisi pitänyt viedä paikalliseen formula 3000-talliin omaa rahaa, talli maksoi hänelle hyvää palkkaa. Neljä vuotta Japanissa tekivät Salosta miljonäärin.

”Jokaisen vuoden jälkeen sanoin, että nyt en enää aja täällä. Sitten ne tuplasi palkan ja kysyi, että jäisitkö taas ajamaan. Kun ei ollut muutakaan tekemistä jatkoin ajamista siellä.”

Riehakkaat poikamiesvuodet Japanissa saavat Salon vieläkin hymyilemään. Kaikki sarjan 15 ulkomaalaista kuskia, muun muassa Eddie Irvine, Johnny Herbert ja Heinz-Harald Frentzen, asuivat samassa hotellissa, ”eikä siitä tullut kuin sanomista”.

”Teimme kaiken yhdessä ja välillä autourheilu tuppasi jäämään taka-alalle. Vietimme pitkiä öitä pitkin Tokiota ja saatoimme myöhästyä testeistä muutaman tunnin.”

Salo viihtyi kuitenkin Japanissa yhä paremmin. Kun hän vielä ensimmäisenä vuonna lensi kotiin 25 kertaa, neljäntenä vuonna hän kävi Suomessa vain kahdesti. Viihtymisessä auttoi tutustuminen tulevaan vaimoon, Noriko Endoon.

Miljoonia repussa

Mika Salon suuri mahdollisuus toteutui, kun hän sai 1994 puhelun Lotuksen F1-tallipäälliköltä Peter Collinsilta. Lotus oli lähes selvitystilassa ja sen piti jollakin tavalla kahlata kausi loppuun. Collins halusi Salon ajamaan autoaan Suzukassa.

”Sitten hän kysyi, että suostuisinko vielä maksamaan mekaanikkojen rästissä olevat palkat, puoli miljoonaa markkaa eli noin 10 miljoonaa jeniä. Sanoin, että eiköhän se järjesty.”

Siinä kun Mika Häkkisellä on ollut koko ajan takanaan auttajien joukko ja organisaatio, jotka ovat vieneet häntä urallaan eteenpäin, Salo on joutunut tekemään ja halunnutkin tehdä kaiken itse. Näin tälläkin kertaa.

”Soitin keskellä yötä tallipäällikölleni ja sanoin, että anna rahaa. Hän lupasi minulle neljä miljoona jeniä. Herätin myös Nokian ja Honkarakenteen Japanin päälliköt ja sain heiltä yhteensä kolme miljoonaa jeniä. Loput kolme miljoonaa laitoin omasta lompakosta. Puolessa tunnissa keskellä yötä olin saanut summan kokoon.”

Riemastunut Collins pyysi tuomaan rahat seuraavana päivänä toimistolle käteisenä. Aamulla Salo kävi ostamassa Aku Ankka-repun, sulloi rahat reppuun ja matkusti metrolla viemään ne Collinsille.

Lopussa kiitos seisoo

Hyvät esitykset Lotuksella poikivat Salolle kolmeksi seuraavaksi vuodeksi tallipaikan Tyrrellillä. Kesken ensimmäisen kauden Ferrarin tallipäällikkö Jean Todt yritti ostaa Salon talliinsa, mutta Ken Tyrrell kieltäytyi suuresta rahasummasta huolimatta myymästä tähteään. Todt yritti seuraavana vuonna uudestaan, mutta Tyrrell pysyi tiukkana.

Tämän jälkeen Salo ehti ajaa yhden kauden Arrowsilla 1998, mutta tarpominen häntäpäässä turhautti voittamaan tottuneen kuljettajan. Kolmen vuoden sopimus purettiin Salon aloitteesta.

Sopimus Ferrarin kanssa on 32-vuotiaalle Salolle kuin lottovoitto, jonka hän on ansainnut. Hänen taitojaan ei kiistä kukaan. Salo ajaa hyvin aggressiivisesti ja tehokkaasti ja yrittää loppuun asti.

Paineet ovat kuitenkin kovat. Vuosien ajan Salo on puhunut taidoistaan itsevarmalla tavalla, joka on ärsyttänyt monia. Kokenut moottoritoimittaja Erkki Vanhanen sanoo, että Salo on särmikäs ja rehellinen ja sanoo mitä ajattelee. Mika Häkkinen taas ajattelee mitä sanoo.

”Hyvä itseluottamus ei ole huono ominaisuus. Tiedän mitä osaan. Ei kukaan ajaisi kilpaa, jos ei uskoisi voittavansa.”

Salon onnistuminen saattaa tuoda hänelle ensi vuonna paikan Ferrarilla, jos Eddie Irvine hyväksyy saamansa rahakkaan tarjouksen Stewart-tallista. Selkeä epäonnistuminen voi viedä uran alamäkeen.

Kohun keskipisteessä

Itävallan osakilpailussa Salo on koko viikonlopun seuratuin henkilö. Häntä viedään hengästyttävää vauhtia paikasta toiseen. Kohu yllättää jopa Ferrarin pr-osaston. Asetelma tuo mieleen amerikkalaisen unelman, jossa lahjakas altavastaaja vihdoin saa elämänsä mahdollisuuden.

Kansainvälistä lehdistöä kiinnostaa se, että punaisen legendan uusin ohjastaja paikkaa suosituinta kuljettajaa Michael Schumacheria. Kukaan ei sano sitä ääneen, mutta monien mielessä pyörii ajatus siitä, että entä jos Salo osoittautuu yhtä nopeaksi kuin Schumacher.

Kilpailussa Salo ajaa ensimmäisessä mutkassa edellä ajaneen Johnny Herbertin perään. Rikkoutunut etusiipi on vaihdettava ja Salo menettää mahdollisuutensa pistesijoille. Tästä huolimatta Ferrarin johtajat kiittelevät Salon suoritusta. Pidätellessään takanaan muutaman kierroksen ajan McLarenin David Coulthardia, hän varmistaa tallikaverilleen Eddie Irvinelle kilpailun voiton.

Seuraava kilpailu ajetaan viikonloppuna Saksan Hockenheimissa. Entä jos Salo johtaa kisaa kaksi kierrosta ennen maalia, käskeekö talli hänen päästää takana tuleva Irvine ohitseen?

”Se on mahdollista ja silloin teen sen. Mutta katsotaan nyt sitten kuinka innoissani olen.”

Salo ja Järvilehto ovat aina pitäneet pari vuotta nuorempaa Häkkistä räkänokkana.

Mika Salon räväkkään luonteeseen kuuluu, että hän nauttii kovista haasteista. ”Kestän paineita hyvin enkä usko, että urani olisi nyt vedenjakajalla. Minulla on ensi vuonna mahdollisuus päästä hyvään talliin tapahtui tänä vuonna mitä tahansa.”

SK 30/1999