Rehevä esikoinen

Mitä on nykyaikainen sivistys?

esseekokoelma
Teksti
Outi Hytönen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Silvia Hosseini pureksii esikoisteoksessaan Pölyn ylistys nykykulttuurin ilmiöitä, muun muassa lifestyle-bloggareiden elämää, seksin ja väkivallan liittoa, Leonard Cohenin huonointa albumia ja näyttelijä Al Pacinon legendaarista huutoa.

Hosseini pistää itsensä likoon paljastamalla nauttivansa rajun seksin jälkeisistä mustelmista. Hosseini on laajasti sivistynyt, mutta myöntää voimaantuvansa kömpelöstä Leijonakuningas-laulusta. Kaiken sen hän tekee esseiden vuoksi, tiukasti aiheessa pysytellen.

Esseet alkavat taideteoksista ja laajenevat käsittelemään aihetta toisten teosten ja henkilökohtaisten kokemusten kautta. Monipuolisella pohdinnalla Hosseini kaivaa vastauksia, etsii asioiden olemusta ja pohtii, miksi jokin miellyttää tai ei.

Vanhempaa taidetta ja klassikoita katsotaan tuoreesti, nykyhetkestä käsin. Albert Camus’n Sivullinen näyttäytyy paikoin rasistisena, kansallismuseoiden taideaarteet saavat Hosseinin haukottelemaan ja haaveilemaan museokahvilan kakuista.

Hän myöntää tuntevansa ylimielisyyttä sivistyksestään, mutta kumoaa paremmuutensa kertomalla kokevansa taidehistoriallisten tyylisuuntien tunnistamistaidon usein aivan turhaksi. Museokokemus tiivistää kokoelman lempeän ironian: sivistystä oletetaan osoittavan tiettyjen kokemusten kokeminen ja tiettyjen asioiden ymmärtäminen, mutta mitä jos mielihyvää tuottavatkin aivan muut asiat?

Edukseen erottuu nimiesseen ohella Aavikkolabyrintin vangit, joka porautuu Dubain ökykaupungin olemukseen suhteessa menneisyyteen, ympäröivään aavikkoon, tulevaisuuden visioihin, köyhiin siirtotyöläisiin ja kävijän haluihin.

Näkökulmien runsaus napakassa muodossa on Hosseinin esseiden vahvuus. Hosseini uskaltaa pistää taiteen kaanonin uusiksi.