Matkalla erakkovaltiossa

Mika Mäkeläinen kuvaa asiantuntevasti Pohjois-Korean nykytodellisuutta.

tietokirja
Teksti
Teppo Tiilikainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ylen ulkomaantoimittaja Mika Mäkeläinen on kirjoittanut mainion kirjan maailman sulkeutuneimmasta ja salaperäisimmästä valtiosta, Pohjois-Koreasta.

Teoksen nimi Kimlandia viittaa Pohjois-Korean perustajaan Kim Il-sungiin, hänen poikaansa Kim Jong-iliin ja tämän poikaan Kim Jong-uniin, jotka ovat johtaneet maata kolmessa polvessa armottomalla otteella. Kimit ovat virallisessa propagandassa ylimaallisia palvonnan kohteita, joiden asemaa ei kukaan pohjoiskorealainen uskalla kyseenalaistaa edes unissaan.

Kimlandia perustuu Mäkeläisen juttumatkoihin Pohjois-Koreassa, Kiinassa ja Etelä-Koreassa, jossa hän on tavannut useita pohjoisesta karanneita pakolaisia. Mäkeläinen tunnustaa heti alkuun, ettei hän tunne kovin hyvin Pohjois-Koreaa. Tuntee kuitenkin paremmin kuin useimmat muut.

Hän kuuluu niihin harvoihin toimittajiin, jotka ovat nähneet erakkovaltion ”Korkeimman johtajan” omin silmin.

 

Kimlandia on journalistiseen tyyliin kirjoitettu silminnäkijäreportaasi, jota on ryyditetty kirjallisuudesta ja loikkareiden kertomuksista kootuilla tiedoilla. Kirja kertoo myös ulkomaankirjeenvaihtajan työn hankaluudesta Kiinan ja Pohjois-Korean kaltaisissa diktatuureissa.

Kirja alkaa kuvauksella kiinalaisesta Nanpingin kylästä Pohjois-Korean rajalta. Kylä on autioitunut, koska asukkaat pelkäävät ryöstöretkille tulevia nälkiintyneitä pohjoiskorealaisia sotilaita ja rajavartijoita.

Pian päästään vallan huipulle Pjongjangiin hallitsevan työväenpuolueen puoluekokoukseen, jota Mäkeläinen päästettiin seuraamaan ainoana pohjoismaisena toimittajana.

Mika Mäkeläinen.
Mika Mäkeläinen. © Riikka Kantinkoski

Maailman tehokkain poliisivaltio on kiristänyt otettaan viime vuosina.

Pohjois-Korea elää rajua murroskautta. 1990-luvun nälänhätä romutti kansalaisten luottamuksen viralliseen järjestelmään, ja sen rinnalle on kehittynyt maanalainen markkinatalous. Korruptio ulottuu kaikkialle.

Uusi markkinatalous on tarjonnut nopeille ja kyvykkäille satumaisia rikastumismahdollisuuksia. Harmaassa taloudessa ansaitut tulot voivat nousta jopa satoja kertoja valtion virallisia palkkoja suuremmiksi.

Kiinalaiset teollisuusyritykset käyttävät mielellään pohjoiskorealaista halpatyövoimaa. Kysymys on nykyaikaisesta orjatyöstä. Pohjois-Korean valtio vie valtaosan palkasta.

Mäkeläinen kertoo myös ihmiskaupasta. Pohjoiskorealaisia naisia myydään vaimoiksi Kiinaan, jossa yhden lapsen politiikka ja poikalasten suosiminen on tuottanut suuren joukon yksinäisiä miehiä. Monet naiset pakenevat kuitenkin tilaisuuden tullen Etelä-Koreaan.

Pohjois-Korean tulevaisuus riippuu lopulta siitä, kuinka suuri osa kansasta oikeasti uskoo Kim-kulttiin ja puolueen kansallismieliseen paatokseen, ja kuinka suuri osa vain näyttelee uskovansa. Tilanne näyttää Kimin kannalta haastavalta. Kiinasta virtaa rajan yli laittomia muistitikkuja, joilla saa tietoa ulkomaailmasta. Myös eteläkorealainen viihde kiinnostaa pohjoiskorealaisia.

Pohjois-Korean internet, kwangmyong, on suljettu järjestelmä, mutta sen kiertämiseksi käytetään yleisesti VPN-ohjelmia. Monet kuuntelevat ulkomaisten radioasemien koreankielisiä ohjelmia.

Muutoksen jarruna on maailman tehokkain poliisivaltio, joka on kiristänyt otettaan viime vuosina. Asuinalueille perustetut korttelikomiteat tekevät koteihin yllätystarkastuksia, ja pienistäkin rikkeistä seuraa rangaistuksia.

Pohjois-Korean vankileireille on sullottu jopa 150 000–200 000 ihmistä.