Pakko kirjoittaa

Juhannustanssien kohu yllätti Hannu Salaman.

teatteri
Teksti
Tero Alanko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Silloinkin oli lokakuu.

Hannu Salaman Juhannustanssit-klassikko ilmestyi tasan 55 vuotta sitten. Se oli Salaman toinen romaani. Kirjailija oli juuri täyttänyt 28 vuotta.

Arkkipiispa Martti Simojoki ja kokoomuksen kansanedustajat nostivat kohun humalaisen muurari Hiltusen pilasaarnasta Juhannustansseissa. Se johti sensuuriin, jumalanpilkkasyytteeseen ja ehdolliseen vankeustuomioon.

Lopulta presidentti Kekkonen armahti Salaman.

”En aavistanut, että siitä sellainen mekkala nousisi”, Hannu Salama kertoo.

”Alkoholismiinhan se minut ajoi. Omaa turhamaisuuttani koko jupakka rupesi hivelemään vasta myöhemmin.”

 

1960-luvun puolivälissä Hannu Salama oli paitsi kirjailija myös aviomies ja kahden pienen lapsen isä. Perhe vaikutti paljon Salaman tekemiseen ja olemiseen.

Hannu Salama kirjoitti romaaneja osittain olosuhteiden pakosta.

”Henkeni pitimiksi kirjoitin. Eiväthän suomalaiset lue muuta. Pitää olla ainakin 300 sivua ennen kuin saa rahoille vastinetta”, hän sanoo.

”Jos olisin mennyt myöhemmin avioon, olisin luultavasti jatkanut runoilijana ja novellikirjailijana.”

Hannu Salama on kirjoittanut myös yhden näytelmän. Jouko Turkka ohjasi Kohti toista tasavaltaa -tekstin Helsingin kaupunginteatteriin vuonna 1980.

 

Juhannustanssit sijoittuu Paarlahden seurantalolle, nykyiseen Tampereen Teiskoon. Siellä Hannu Salama kävi itsekin tanssimassa ja jopa lauloi tanssiyhtyeen solistina.

Salama kuvasi tanssiaiset semmoisina kuin oli ne itse kokenut.

Myös kirjan linja-autokolarille oli esikuvansa, tosin siinä ei tullut yhtä pahaa jälkeä.

Nuorukaisena Teiskossa asuessaan Hannu Salama kävi bussilla töissä Tampereen keskustassa.

”Aamulla menin ja illalla tulin pois. Sitä kautta tunsin linja-autokuskeja. Kuskien ja kulkemisen mentaliteetti oli tuttu. Ja rahastajien.”

Juhannustanssien pohjalta on tehty ruotsalainen elokuva (1970), kotimainen tv-draama (1983) sekä monia näyttämösovituksia.

Tampereen Työväen Teatterin uuden version, ”pätkäsukupolven tulkinnan”, on ohjannut Linda Wallgren.

”Kirjan ilmapiiri on sovinistisikainen. Kun Eija-Elina Bergholm ohjasi sen televisioon, hän otti aika paljon naisnäkökulmaa huomioon. Ja mielestäni ihan fiksusti”, Hannu Salama sanoo.

”Tietysti on hienoa, että kirja on havaittu merkitykselliseksi nykyajassa. En kuitenkaan halunnut puuttua tähän tulkintaan millään lailla, kuten en aiempiinkaan. Olen vain antanut oikeuden ja luvan, kirjoittanut nimeni alle.”

Salama kävi Teiskossa tanssimassa ja jopa lauloi tanssiyhtyeen solistina.

Keväällä 2020 Hannu Salama julkaisee uuden kirjan. Kyse on muistelmista, jotka ”menevät fiktion puolelle”.

Tämä tarkoittaa, että jokaisen asian todenperäisyyttä ei ole tarkistettu.

”Se olisi vauhdista pois. Eikä minulla ole tieteellistä mielenkiintoa itseäni kohtaan. Joku muu penkokoon sitä tunkiota.”

Salama ei sen kummemmin problematisoi omaa kirjoittamistaan. Hän kirjoittaa kuten kirjoittaa ja niin kauan kuin jaksaa.

Salama kuvaa kirjoittamistaan pakoksi, työksi ja ajantapoksi.

”Siinä pääsee ison maailman kurjuuksia pakoon. Siksi minä tätä jatkan”, hän pohtii.

”Ja kai siinä joku kapinamielikin on yhä takana. Nautin siitä, että edelleen on ihmisiä, jotka puree hammasta, että pitääkö tämäkin kirjoittaa.”

1960-luvulla Salamaa pidettiin nuorena vihaisena miehenä. Hänen mielestään lopulta vain harvat asiat ovat muuttuneet. Maailma ei ole nykyään yhtään parempi paikka kuin hänen nuoruudessaan.

”Minä tiedän, että ehdin alta pois. Lapseni ja lapsenlapseni saattavat nähdä sen harmageddonin, mitä tässä ennustellaan.”

”On helvetin tekopyhää kysellä, millaisen tulevaisuuden jätämme lapsillemme ja olla sitten tekemättä mitään.”

Juhannustanssit Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä.