Seinänaapurina Lenin

Arvio: Johanna Laitilan Synty-romaanin kieli värisee ja sykkii

Romaani 11.12.2020 06:00
Tommi Melender

Venäjän vallankumousjohtaja Vladimir Lenin piileskeli elo-syyskuussa 1917 Helsingissä. Yksi lymyilypaikoista oli poliisipäällikkö Kustaa Rovion asunto Sörnäisten rantatie 1:ssä.

Johanna Laitila sepittää toisen romaaninsa tämän historiallisen faktan ympärille. Teoksen päähenkilö Aleksanteri viettää erakon elämää Rovion asunnon naapurissa, päivät kuluvat käännöstöiden ja musiikin parissa.

Aleksanteri ei tiedä naapuriin ilmestyvän venäläisen taustoista. Rovio esittelee hänet moskovalaisena lehtimiehenä, joka tekee salaista reportaasia Helsingistä eikä saa tulla nähdyksi. Aleksanteri kutsuu häntä Uljaksi. Miesten välille puhkeaa suhde, jossa on lämpöä ja ystävyyttä, mutta myös salaisuuksia ja epäluuloa. He käyvät pitkiä keskusteluja taiteesta, politiikasta ja filosofiasta. Uljan mielenmaisema henkii rautaista tahtoa, kun taas Aleksanteri edustaa esteetikkoa ja haaveilijaa.

”Taide näyttää ihmiselle peiliä, ja tämä näkee itsensä liian läheltä ja vääristyneenä, liian kauniina”, Ulja julistaa inhorealismiaan.

Uljan henkilöllisyys paljastuu Aleksanterille vasta, kun Ulja on lähtenyt Pietariin. Ystävätär Elna näyttää lehdestä kuvaa vallankumousjohtajasta. ”Jos jotain, minä inhosin häntä ja hän minua”, väittää Aleksanteri, mutta ei puhu täyttä totta. Romaani jättää miesten suhteen arvoitukseksi. Ei ole selvää, mihin kiintymys loppuu ja mistä inho alkaa. Jos lukija odottaa vetävää kuvausta Leninistä Suomessa, hän pettyy tai yllättyy.

Pääjuonen rinnalla kulkee sivujuoni, joka seuraa raskaaksi tulleen naisen vaiheita. Ne kytkeytyvät läheisesti Aleksanterin elämään ja paljastavat hänestä lopulta odottamattomia asioita.

Samalla sivujuoni avaa romaanin merkityskenttää laajentavia symbolisia tasoja. Synty ei ole vain kirja kahdesta miehestä, vaan erilaisten asioiden syntymisestä: elämän, taiteen, rakkauden, myyttien. Hieman yli 200-sivuisen romaanin sivuille ahtautuu ainesta, joka toimisi paremmin rivien väleihin häivytettynä. Ilmavuutta puuttuu.

Laitilan viimevuotinen esikoisromaani Lilium regale herätti huomiota eloisalla, runollisella kielellään. Synnyssäkin kieli värisee ja sykkii, välillä niinkin väkevästi, että teksti maistuu ylikirjoitetulta: ”Mahlainen taivas valui Nikolainkirkon ylle, aurinko sylki kirkon kupolit punaisiksi ja peitti katolla seisovat sinkkiapostolit paksuun mirhaansa.” 

Johanna Laitila: Synty. 240 s. Otava, 2020.

Valinnat
Musiikki

Arvio: Suomen Jazzlegenda -palkitun Wiola Talvikin laaja repertuaari vakuuttaa edelleen.

Tietokirja

Joulupukki-kirja on viihdyttävä tietoteos.

Levytärpit

3 ajankohtaista albumia.

Romaani

Arvio: Jännitysromaani tuli paljastaneeksi asioita, joista ei voi puhua meillä faktoina.

Tietokirja

Arvio: Uutuuskirja tarjoaa punnittuja mutta ristiriitaisia näkökulmia opettajan arkeen

Sisältö