Kiistellyn Auschwitz-elokuvan tekijä: ”Näytän, kuinka ihmiset oikeasti kuolivat”

Kulttuuri 28.2.2011 14:25

Kiistellyn saksalaisohjaajan uudessa elokuvassa seurataan tavallista päivää Auschwitzissa. Saksassa pohditaan, kenellä on uskottavuutta käsitellä historiallisia hirmutekoja, ja elokuvantekijä Uwe Boll vain heittää lisää vettä kiukaalle.

Uwe Boll Uwe Boll esiintyy SS-upseerina omassa elokuvassaan. Kuva on ruutukaappaus Auschwitzin trailerista Youtubesta.

Berliinissä sai helmikuussa maailmanensi-iltansa uusi elokuva Auschwitzin keskitysleirin kauheuksista. Sen nimi on Auschwitz (ks. traileri täältä). Juoneton dokudraama seuraa uusien vankien saapumista leiriin, teloituksia ja rutiinia, jolla upseerit jakavat surmattujen omaisuutta keskenään.

Kun puhe kääntyy Auschwitzin synnyn taustoihin, elokuvantekijä Uwe Boll, 45, kertoo suoraan totuuden, joka yllättää – paitsi heidät, jotka jo tietävät, mikä Boll on miehiään.

”Tein tämän elokuvan, koska minulla on Bloodrayne-elokuvaani valmiina toisen maailmansodan kulisseja.”

Bloodraynesta puhuessaan Boll tarkoittaa itse asiassa Bloodrayne 3: The Third Reichiä. Se on vampyyritarina, joka sivuaa natsiaikaa (ks. Bloodraynen traileri täältä).

Boll tunnetaan ennen kaikkea videopeleihin perustuvista elokuvista, jotka ovat sitä tasoa, että ne nähdään Suomessa korkeintaan vuokraamojen hyllyillä. Hän tehtailee niitä pari vuodessa. Nuoret peli- ja elokuvaharrastajat ovat nimenneet Bollin maailman huonoimmaksi ohjaajaksi, Ed Wood Jr.:n manttelinperijäksi.

Saako tällainen mies tehdä elokuvan Auschwitzista?

Makaaberi ”totuus” kaasukammioista

Auschwitz kestää noin 70 minuuttia. Se alkaa ja loppuu nykyajan saksalaisten koululaisten haastatteluilla, jotka paljastavat teinien tietävän kovin vähän 1940-luvun tapahtumista.

”Koko maailmassa 50-80 prosenttia ihmisistä ei enää tiedä Auschwitzista. Bloodrayne kolmosta kuvatessani sain mahdollisuuden tehdä tämän elokuvan, jota kukaan muu ei todennäköisesti koskaan tekisi.”

Bollin elokuvassa ei ole onnellisia loppuja. Leirille tullaan kuolemaan, piste. Muuta uutta siinä ei sitten olekaan.

”Tavallisissa keskitysleirielokuvissa kerrotaan selviytyjistä ja sankareista. Niissä paetaan. Oikeasti kävi näin. Näytän, kuinka ihmiset kuolivat.”

Tekijän mukaan elokuva on todenmukainen.

”Se on dokumentin kaltainen. Veristen kauhuelokuvien ystävät tulevat pettymään. Mutta harva pystyy katsomaan, kuinka ihmiset menehtyvät kaasukammiossa. Tällainen oli todellisuus. Avaa silmäsi, ota se vastaan.”

Bollin mukaan häneen kohdistuvan kiukun ja kritiikin takana on vain yksi asia. Hän sanoo asiat niin kuin ne ovat.

”Olen suora. Niin ovat elokuvanikin. Darfur ja Auschwitz paljastavat todellisuuden sellaisenaan.”

Julmuuksien näyttäminen on tarpeen, jottemme unohda, Boll uskoo.

”Minä ajattelen myös, että kuolemanrangaistuksen kannattajan tulisi olla itse valmis vetämään liipasimesta tai katsoa läheltä, kuinka joku kuolee sähkötuolissa.”

Bollin välitön lähestymistapa tekee elokuvasta hieman outoa seurattavaa. Samoin suora puhe saa usein sävyjä, joihin suhtautuminen vaatii hetken pohdiskelua. Kuten hänen hehkuttaessaan dokudraamansa ”totuudellisuutta”:

”Minulla ei ollut varaa rakentaa sellaista kammiota, johon mahtuu kaasutettaviksi 1500 ihmistä. Mutta elokuva kertookin tapahtumista ennen vuotta 1943, jolloin valtavat kammiot rakennettiin. Totuuspohja on vahva. Olen lukenut aiheesta paljon, ja tärkein lähteeni oli BBC:n dokumentti, jossa entiset SS-upseerit kertoivat, mitä Auschwitzissa todella tapahtui: vaatteet järjesteltiin noin ja korut jaettiin näin.”

Vähän oudolta tuntuu nähdä Boll itse kameran edessä SS-upseerina, mutta sillekin löytyy tyypillinen selitys.

”Ei ollut tarkoitus. Mutta avustajat, joiden piti esittää SS-upseereja, eivät olleet tehtävänsä tasalla. Vankeja esittävien piti ottaa vaatteensa pois, eikä se ole tietenkään miellyttävää. He yrittivät mennä kammioon alusvaatteissaan tai tossut jalassa. Siksi jouduin laittamaan univormun päälleni. SS-rooleihin palkatut eivät kerta kaikkiaan kyenneet siihen. Elokuva ei olisi koskaan valmistunut, ellen olisi ottanut roolia.”

Ensimmäisen Bloodraynen tekemisen jälkeen Boll hehkutti eräässä haastattelussa, kuinka paljon halvempaa oli palkata erääseen kohtaukseen sulojaan esittelemään oikeita prostituoituja kuin liiton palkkaa nauttivia avustajia.

Ei kelpaa Saksan elokuvateattereihin

Bollin tuotantoa on yleensä sangen vaikea katsoa. Elokuvat ovat hutaisten tehtyjä eivätkä huonoudessaankaan huvittavia. Pitkään niiden tekemisen keskeinen syy oli saksalaisen lainsäädännön porsaanreikä, jonka mukaan elokuvatuotantoihin sijoitetuista rahoista merkittävä osa oli verovähennyskelpoisia.

Auschwitzissa yllättävintä on, ettei se ole kelvoton, ainoastaan aika turha. Se ei ole erityisen huonolla maulla tehty, jos ei hyvälläkään.

Joka tapauksessa natsiajan hirmutöiden ja Bollin yhdistelmä on monille ajatuksenakin liikaa.

”Kaikki Saksan suuret elokuvateatteriketjut sanoivat elokuvalle ei näkemättä sitä.”

Auschwitzia ei esitetty myöskään Berliinin elokuvajuhlilla, mutta värikkäästä ohjelmistostaan tunnetussa Babylon-teatterissa kyllä.

Puolustajiakin on. Kun elokuvasta tuli pieni puheenaihe Saksassa, television puheohjelmaa vetävä entinen CDU-puolueen poliitikko Michel Friedman kehui Bolliä.

”Hän on Saksan vaikutusvaltaisin juutalainen. Myös Jerusalem Postissa on ihmetelty, miksei elokuva kelvannut Berlinaleen. Heidän edustajansa tulee tänään katsomaan elokuvan”, Boll sanoo ylpeänä.

Bisnes sujuu

Boll tekee elokuviaan riskirahalla.

”Budjettia on vaikea laskea, koska sisällytin sen Bloodrayne 3:n budjettiin. Mutta koska kulissit olivat valmiina, Auschwitz maksoi ehkä 200-300 000 euroa. Muuten se olisi ollut 2-3 miljoonan euron elokuva”, moguli sanoo.

”Mutta ei tässä voi puhua suuresta menestyksestä.”

Boll väitti elokuvan saavan valkokangaslevityksen ainakin Benelux-maissa, Iso-Britanniassa ja Venäjällä. Sitä paitsi hän odottaa ensi syksyä.

”Silloin Auschwitz on dvd:nä kaupoissa ja maksaa kympin. Toivon, että sitä ostetaan kouluille lukukauden alkaessa. Se on järkyttävä, mutta välttämätön.”

Ai niin – onko Auschwitz hänen tärkein elokuvansa? Luulisi olevan, kun edelliset ovat tyyliä Alone in the Dark ja Bloodraynen ties kuinka mones jatko-osa.

Vastaus on lyhyt.

”Ei!”

Perustelut ovat Bollmaiset. Boll sanoo, ettei hän erota taidetta ja kaupallista viihdettä.

”Elokuvistani pidän eniten Postalista. Auschwitz on tutkielma, ei oikeastaan elokuva. En yritä kertoa tarinaa. Tämän tekeminen oli masentavaa, kun piti katsoa kuvia uudelleen ja uudelleen. Mutta Postal saa minut aina nauramaan.”

Postal on tietokonepeliin perustuva elokuva, jonka huumori on epäkorrektia ja yleensä väkivaltaista. Se ei ole saanut kovin hyviä arvosteluja.

”Mutta on toki myös tärkeää näyttää, mitä juutalaisten kansanmurha oli.”

Lue lisää siitä, mikä hiertää Uwe Bollin ja Berlinalen festivaalijohtajan Dieter Kosslickin välejä.