Tuntematon agentti
Suomi on maa, jossa James Bondin yläpuolella on Tuntematon sotilas eikä juuri muuta.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Viime vuosikymmenen kolme katsotuinta elokuvaa Suomen elokuvateattereissa olivat Tuntematon sotilas, 007 Spectre ja 007 Skyfall. Ian Flemingin ja Väinö Linnan 1950-luvun romaanihenkilöt ovat hallinneet suomalaisia elokuvatilastoja sukupolvesta toiseen.
Kaikki 1980-luvulla valmistuneet James Bond -elokuvat olivat Suomessa vuosikymmenen viidentoista katsotuimman joukossa. Yhdysvalloissa yksikään ei noussut vastaavan listan 50 kärkeen. Elokuvasäätiö alkoi vuonna 1985 rahoittaa 007-seikkailujen ylimääräisiä esityskopioita. Ilman Bondia monet maakuntateatterit olisivat kaatuneet.
Pandemia-aika on haaste myös superagentille. Kevääksi 2020 valmistuneen No Time to Dien ensi-iltaa on lykätty toistuvasti. Ennen koronaa kuvatun tarinan on vaikea olla tätä päivää, mutta James Bondista toivotaan jälleen elokuva-alan pelastajaa.
Suomalaisille ei ole uutta, että Bondia saa odottaa.
Englantilaistoimittaja Flemingin vuonna 1953 Casino Royalella aloittama Bond-romaanien sarja löysi kustantajan Suomesta vasta 1960-luvun alussa. Sarja oli tuolloin edennyt yhdeksänteen osaansa.
Venäläiset eivät olleet sotkeutuneet ydinaseiden sieppaukseen, ja se ilahdutti Ruth Salojärveä.
Jyväskyläläisen Gummerus-kustantamon käännöskirjallisuuden johtaja oli huojentunut luettuaan Flemingin Thunderballin, jossa jäljet johtivat kuvitteelliseen Spectre-järjestöön.
Aikaisemmin Salojärvi oli postittanut kaikki Bond-trillerit takaisin ulkomaisille kirja-agenteille. Agentin seikkailuissa oli ainesta, mutta ulkopoliittiset jännitteet olivat hillinneet intoa.
Ruth Salojärvi ja hänen puolisonsa, Gummeruksen toimitusjohtaja Mauno Salojärvi, olivat taustaltaan kirjakauppiaita. He olivat nousseet kustantamon johtoon saatuaan konsernin myymälän kukoistamaan.
Padasjoella, Viipurissa ja Jyväskylässä tiskin takana palvellessaan Rutu ja Manu olivat oppineet, että asiakas valitsee mieluiten teoksen, jonka kirjailijan nimi on tuttu.
Gummerus panosti tekijöihin, joista oli koukuttaviksi tavaramerkeiksi. Flemingistä oli Britanniassa kehkeytynyt sellainen. Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedy kuului innokkaisiin lukijoihin. Elokuvantekijät olivat alkaneet tarttua Bondiin.
Pallosalama ilmestyi Suomeksi vuonna 1962, jolloin siitä otettiin kaksi painosta, yhteensä 12 000 kappaletta. Suosio tuntui olevan kasvussa. Se rohkaisi Ruth Salojärven toimimaan vauhdikkaasti.
Vuonna 1963 kaupoissa oli kolme suomenkielistä Bond-romaania.
Tiet vievät mun kauas maailmaan. Ne eivät vie onneen milloinkaan.
24-vuotiaan Laila Kinnusen ääni täytti levy-yhtiö Scandian studion tyylikkäällä kaiholla Helsingin Kulttuuritalossa torstaina 13. elokuuta 1964. Bond-elokuvan From Russia with Love teemalaulu oli saanut suomenkieliset sanat ja nimen Idän ja lännen tiet.
Kaunis tulkinta levytettiin Ian Flemingin kuoleman jälkeisenä päivänä, mutta Suomessa ei vielä tiedetty kirjailijan menehtyneen.
Saman päivän Helsingin Sanomat mainosti Salainen agentti 007 Istanbulissa -elokuvan (From Russia with Love) ensi-iltaa perjantaina Bio Rexissä. Maailmanensi-illasta Lontoossa oli kymmenen kuukautta.
Puoli vuotta aikaisemmin elokuva oli tuotu Ruotsiin nimellä Agent 007 ser rött, ”Agentti 007 näkee punaista”. Viittaukset Venäjään oli jätetty pois agenttitarinan suomenkielisestä nimestä. Yhtä ja toista muutakin puuttui.
Tammikuussa 1964 Valtion elokuvatarkastamo oli määrännyt elokuvan esityskieltoon. Jo ennen virallista tarkastusta levitysyhtiö United Artists oli lyhentänyt elokuvaa minuuttikaupalla omasta tai viranomaisten aloitteesta.
Elokuvatarkastamo oli myös pyytänyt konsulttiapua ulkoministeriöstä ja lähettänyt käsikirjoituksen tarkastettavaksi osastopäällikkö Matti Tuoviselle.
Ministeriö ei vaatinut Bondin kieltämistä.
Arvo Paasivuoren johtama tarkastamo, joka oli kieltänyt monia elokuvia ulkopoliittisista syistä, otti jyrkemmän linjan. Virallisten esikatsojien joukossa oli entinen puolustusministeri Yrjö Kallinen. Pasifistisen mystikon vakaumus ei olisi voinut olla kauempana James Bondista.
Bond-elokuvat eivät sinänsä olleet pannassa.
Suomalaiset olivat jo 1963 nähneet sarjan avausosan Salainen agentti 007 ja tohtori No, jonka tarkastamo oli hyväksynyt ikärajalla K16 ilman sensuuripoistoja. Lipputuloja verotettiin 30 prosentin verran.
Salainen agentti 007 Istanbulissa joutui ankarampaan syyniin ainakin osittain siksi, että neuvostokonsulaattien liepeillä vakoilu ja kamppailu neuvostoliittolaisesta salakirjoituskoneesta menivät yya-Suomessa liian pitkälle.
Kun United Artists valitti kiellosta, tarkastusprosessi eteni elokuvalautakuntaan. Juustohöylätyyppinen lyhentäminen jatkui.
Kielto oli voimassa viisi viikkoa. Kun Salainen agentti 007 Istanbulissa hyväksyttiin esitettäväksi, se oli leikattu paikoin sekavaan muotoon.
Lipputuloille oli määrätty rankaisevan korkea veroprosentti 50, ja noin kahtakymmentä jaksoa oli lyhennetty. Alkutekstejä edeltävä Spectren taisteluharjoitus, monet neuvostotiedustelua koskevat repliikit ja jopa NL:n konsulaatin alla vipeltävät viemärirotat juuttuivat sensuuriin.
Julkista kohua asiasta ei nostettu. Sensuuriuutiset olisivat haitanneet sekä elokuvan että Suomen mainetta.
Uusintaensi-iltojen myötä elokuva täydentyi vähitellen kuin palapeli, jonka kokoaminen kestää vuosikymmeniä. Verotus lientyi kymmeneen prosenttiin.
Vielä 1980-luvulla kannatti jättää suomentamatta repliikki, jossa neuvostodiplomaatti ylistää venäläistä seinäkelloa, vaikka kohtausta ei enää tarvinnut leikata pois.
Gummeruksella tiedettiin, että 007 käy kaupaksi. 1960-luvun puolivälin huuma ylitti silti kaikki odotukset. Ruth Salojärvi oli luonteeltaan vaatimaton, mutta ei kyennyt peittelemään ylpeyttään.
Vuonna 1965 Suomeen tuotiin kaksi Bond-elokuvaa, 007 ja Kultasormi ja Pallosalama. Kustantamo painoi vuoden aikana Flemingin kirjoja yhteensä 52 300 kappaletta. Vuoden 1966 kappalemäärä oli 97 100.
Siinä missä romaaneista otettiin lisää painoksia, elokuvaversiot palasivat ensi-iltakierroksen jälkeen valkokankaille toistuvina uusintoina. Kestosuosikit olivat teatterien järeimpiä aseita taistelussa televisiota vastaan.
007 ja Kultasormi käynnisti ennennäkemättömän oheistuotteiden tehtailun. Lapsille valmistettiin leluja, aikuisille agenttisalkkuja ja kullanvärisiä alusvaatteita. Aston Martin -auto sai näkyvyyttä, joka innosti monet tuotemerkit sponsoroimaan Bond-seikkailuja.
Laila Kinnunen tulkitsi teemabiisin englanniksi ja Eino Grön suomeksi.
Bond oli jo romaanihenkilönä laatutietoinen superkuluttaja. Elokuvahahmona hänestä tuli tuotesijoittelun suurin sankari.
Umpikaupallisuudestaan huolimatta hahmo kiehtoi 1960-luvun älymystöä. Johtavat tulkitsijat olivat italialainen semiootikko Umberto Eco ja brittikirjailija Kingsley Amis.
Turun Sanomat pyysi 1965 moskovalaiselta avustajaltaan Vadim Ardatovskilta neuvostomielipidettä Bondista. Ardatovski suhtautui agenttiin varautuneemmin kuin edesmennyt John F. Kennedy. ”Huolimatta suuresta kunnioituksestani USA:n presidentin muistoa kohtaan en itse voi yhtyä hänen käsitykseensä.”
Syksyllä 1966 Sosialistinen opiskelijayhdistys järjesti Helsingissä keskustelutilaisuuden ”James Bond ja imperialismin kriisi”. Puheenvuoroissa Bond sai edustaa kapitalismin rappiota. Kritiikki kallistui ironiseen huulenheittoon.
Bondin huumori tuntui tarttuvan myös vastustajiin, ja ilmiön suosio ylitti usein yhteiskuntaluokkien ja poliittisten leirien rajat. Elanto-lehti muistutti Bond-tähti Sean Conneryn taustasta Skotlannin osuuskauppaliikkeen miehenä.
Bond-elokuvat vilisivät pelottavia hahmoja, joista teräshampaisin ilmestyi Helsingin Kauppatorille.
Liituraitapukuinen jättiläinen teki vaikutuksen hotelli Hesperian käytävillä ja Kauppatorin vilinässä.
218 senttiä pitkä Richard Kiel vieraili Helsingissä elokuussa 1977. Näyttelijän massiivisuutta korosti hänen puolisonsa, 154-senttinen Diane Rogers. Ravintolassa Rogers kaivoi käsilaukustaan metallisen hammasproteesin ja laittoi sen miehensä suuhun. Teräshampailla varustettuna Kiel oli Jaws, pelottava hahmo elokuvasta 007 rakastettuni.
Tänä päivänä tilanne olisi Twitterissä, Instagramissa ja Facebookissa, Dorita Dahl-Foreman sanoo puhelimitse kotonaan Englannissa.
Dahl-Foreman oli teinityttö, kun hän tapasi ”lempeän jättiläisen” Hesperian sviitissä. Hän oli nähnyt elokuvan 007 rakastettuni kahdesti, vaikka se ei ollut vielä teattereissa. Hänen äitinsä Dorothy Dahl vastasi ruotsinkielisestä käännöksestä ja oli ottanut Doritan mukaan yksityisiin ennakkonäytöksiin. Tekstittämättömät elokuvat kehittivät kielitaitoa.
Bond-elokuvien dialogiliuskoja näkyi usein Helsingin Kulosaaressa Dahlin perheen olohuoneessa. Isä Kurt Dahl johti United Artistsin toimistoa. Hän oli tuonut elokuva-Bondin Suomeen.
Jos uusi Bond oli tulossa syksyllä teattereihin, isän kesäloma jäi lyhyeksi. Ensi-iltaviikolla Dorita ja hänen veljensä eivät saaneet puhua iltaisin puhelimessa. Kun yhdeksän näytökset olivat alkaneet, teatterien kassanhoitajat soittivat ja kertoivat, paljonko katsojia ja rahaa oli kertynyt.
Kurt Dahlin kotinumero oli myös Hollywoodissa. Puhelin saattoi soida Kulosaaressa keskellä yötä. Aikaerolla ei ollut väliä, kun päämaja tarvitsi tuoretta tietoa.
Lapset vastailivat puheluihin jo ennen kuin osasivat englantia. Alakouluikäinen Dorita kirjoitti studiopomojen viesteistä foneettisesti muistilappuja, jotka jäivät keittiön pöydälle odottamaan isää.
Tammikuussa 1983 Bio Rex katkaisi elokuvan Koston hetki, Roger Moore esitykset yleisön pyynnöstä. Vihaiset asiakkaat vaativat rahojaan takaisin tajuttuaan, että Roger Moore ei ollutkaan James Bond. Kuluttaja-asiamies huomautti harhaanjohtavasta markkinoinnista.
Kaupoissa myytiin tuolloin romaania Koston hetki, James Bond John Gardnerilta, joka oli vakiintunut kirjasarjan jatkajaksi. Koston hetki, Roger Moore ei kuitenkaan perustunut Gardnerin tekstiin. Elokuva koostui 007-tähden vanhan tv-sarjan Veijareita ja pyhimyksiä kahdesta jaksosta, jotka Suomen televisio oli esittänyt 1970-luvulla.
Tunteita kuumensi osaltaan se, että elokuvateatteri Bio Rex Helsingin Lasipalatsissa oli oikean 007:n tae. 1960-luvulla sitä oli kutsuttu Bond-uskonnon temppeliksi.
Vuoden 1985 007 ja kuoleman katseeseen asti kaikki sarjan elokuvat saivat ensi-iltansa Rexissä. Julkisivun lasirakenteita peitti usein valtava Bond-elokuvajuliste. Agenttikuvasto näkyi kauas Mannerheimintien yli.
Joulukuussa 1964 Jorma Akkanen oli 13-vuotias ja toivoi, että Rexin vahtimestari ei huomaisi sitä. Pallosalaman ikäraja oli K16.
”Olin sen verran isompi kaveri, että pääsin sisään”, Akkanen kertoo.
Nuori elokuvien suurkuluttaja joutui menemään töihin isänsä kuoltua. Tuntui luonnolliselta hakeutua filmiyhtiöiden palvelukseen. 1980-luvun alussa Akkanen oli edennyt Hollywoodin suurimpia studioita edustavan United International Pictures -yhtiön Suomen markkinointipäälliköksi.
Vaikeuksiin ajautunut United Artists fuusioitui MGM-studion kanssa. Koska UIP edusti MGM:ää Suomessa, uudet ja vanhat Bondit olivat äkkiä UIP:n elokuvia.
70-vuotias Akkanen muistaa ulkoa markkinoimiensa Bondien ensi-iltapäivät, katsojaluvut ja esityskopioiden määrät. Ensimmäinen, vuoden 1983 Octopussy keräsi yli 534 000 katsojaa. Se pysyi pitkään Suomen tilastojen katsotuimpana Bond-elokuvana.
Neljässä kuukaudessa meni puoli miljoonaa rikki, Akkanen sanoo. Ennätys tehtiin 12 kopiolla. Vasta Daniel Craigin Skyfall (2012) ohitti Octopussyn 647 000 katsojallaan. Silloin jakelussa elettiin jo digiaikaa ja ensi-iltateatterien määrä oli moninkertainen.
1983 oli Bond-historian hullu vuosi. Samalla kun Roger Moore filmasi Octopussya, alkuperäisenä 1960-luvun Bondina tunnettu Sean Connery palasi rooliin elokuvassa Never Say Never Again, joka valmistui ”virallisen” sarjan ulkopuolella tuottaja Albert R. Broccolin kiusaksi.
Octopussy oli Suomessa ja maailmalla hieman suositumpi kuin Never Say Never Again, suomeksi Älä kieltäydy kahdesti. Kumpikin kuului vuoden katsotuimpiin elokuviin.
Connery oli sankareista rakastetumpi. Hän sai Helsingin Sanomien elokuvakriitikon Helena Yläsen itkemään ilosta.
”Tappajasta ja naissankarista on tullut ihminen, keski-ikäisyys on kaunista”, Ylänen hehkutti.
”Että Sean Connery on päässyt saman tien näyttämään niin Broccolin porukoille kuin kaikille meille, millaiseksi Bondia olisi voinut kehittää, on niin liikuttavaa, että kyynelet tulevat silmiin.”
Bond ei vieläkään ollut ulkopoliittisesti niin vaaraton, että Octopussyn kaikki repliikit olisi suomennettu. Sodanlietsojakenraalin julistus ”Huomenna minä olen Neuvostoliiton sankari” jätettiin kääntämättä.
Repliikki oli tarpeeton, Valtion elokuvatarkastamon Jerker A. Eriksson totesi.
Bond-fani Mauno Koivisto huomasi asiavirheen elokuvan lopussa, mutta se ei presidenttiä häirinnyt.
Presidentti saapui elokuvateatteri Bristolin vasempaan aitioon, kun muu yleisö istui jo paikoillaan ja mainokset pyörivät kankaalla. Adjutantti oli selvittänyt hänelle 007 ja kuoleman katse -elokuvan tarkan alkamisajan.
Mauno Koivisto huomasi asiavirheen elokuvan lopussa. Hän ei antanut faktojen häiritä, koska oli tullut viihtymään.
Neuvostoliitto oli kiitollinen Bondin urotöistä, ja agentille myönnettiin Leninin kunniamerkki ”ensimmäisenä ulkomaalaisena”. Koivisto tiesi, että lausunto ei pitänyt paikkaansa. Hänellä oli jo vuosia ollut Juri Andropovin myöntämä Leninin kunniamerkki.
UIP:llä tiedettiin, että presidentti oli Bond-fani. Jorma Akkanen lähetti hänelle samat Bond-uutuuksia esittelevät tietopaketit kuin elokuvatoimittajille.
Koivisto sai myös kutsuja juhlaviin ennakkonäytöksiin mutta harrasti elokuvia mieluummin matalalla profiililla kuin gaalakuhinassa.
Bristolin kutsuvierasnäytösten poliitikkoja olivat Kyllikki ja Johannes Virolainen, Jermu Laine sekä Ben Zyskowicz. Ilkka Kanerva tuli kesällä 1987 007 vaaran vyöhykkeellä -näytökseen harmaassa pikkutakissa, vaikka pukukoodi oli smokki tai tumma puku. Kanerva oli kiiruhtanut Timothy Daltonin Bond-debyytin äärelle suoraan kesämökiltä.
Jatkopaikoissa piti olla glamouria. Elokuvan jälkeen kutsuvieraat saattoivat päästä Kalastajatorpan puutarhaan, pankkiholviin tai laivaan, joka lähti Kauppatorin rannasta risteilylle.
Joukossa oli toisinaan tekijävieraita. Sarjan vakio-ohjaaja John Glen markkinoi Bondejaan Suomessa kahdesti. Vuonna 1985 helikopteri vei hänet Helsinki-Vantaalta Kalastajatorpalle.
Jorma Akkasen Bond-kiireet alkoivat normaalisti huhtikuussa. Britanniassa Pinewoodin elokuvakeskuksessa järjestettiin kolmen päivän seminaari. Se alkoi uunituoreella elokuvalla. Sitten kaupalliset yhteistyökumppanit esittelivät tuotteitaan ja kampanjoitaan.
Akkaselle kertyi päätösvaltaa Bond-elokuvien roolituksiin. 1990-luvulla hän kampanjoi saadakseen Linda Lampeniuksen elokuvaan Huominen ei koskaan kuole. Viulistista tehtiin edustava esittelyvideo. Lopulta roolin sai tanskalainen Cecilie Thomsen.
Keksijä Q:ta 1960-luvulta alkaen näytellyt Desmond Llewelyn oli kunniaveteraani tekijävieraiden joukossa. Musiikki viehätti näyttelijää enemmän kuin tekniikan ihmeet. Jean Sibeliuksen pitkän linjan ihailija sai vierailla Ainolassa marraskuussa 1999, vaikka säveltäjän koti ei ollut loppuvuonna avoinna yleisölle.
Kotiin palattuaan Llewelyn sai surmansa auto-onnettomuudessa, joka sattui paluumatkalla omaelämäkerran signeeraustilaisuudesta.
Myös Roger Moore oli menneitä muisteleva retrohahmo, kun hän esitteli vanhaa Erittäin salainen -elokuvaansa suomalaisille Bristolissa 2009. 81-vuotiaan tähden toi Suomeen omaelämäkerta Nimeni on Moore, Roger Moore.
Vanhoilla päivillään Moore (1927–2017) keskittyi Unicefin hyvän tahdon lähettilään rooliin. Hän kävi järjestön asioilla Suomessa kahdesti. Moore kertoi Unicefista lukiolaisille ja keräsi rahaa hyväntekeväisyyteen.
Illallisella ravintola Savoyssa näyttelijä halusi pysyä tuntemattomana ja syödä rauhassa. Toivetta ei muistettu kertoa pianistille. Mooren astuessa sisään Bond-teema kajahti soimaan ja aplodit raikuivat.
MTV:n elokuvahankkija Jorma Sairanen sai vuonna 1990 puhelun Lontoosta.
Sairanen oli vuosikausia havitellut Bond-elokuvia MTV:lle siinä onnistumatta. Nyt ne kannattaisi hankkia, myyntiagentti James Wills kertoi. Hinta oli kova, mutta kohta se olisi vielä kovempi. Tuottaja Albert R. Broccolin ja hänen sukunsa valvomat Bond-oikeudet olivat hetkellisesti Columbia-yhtiön käsissä. Pian ne palaisivat MGM:lle.
Onneksi Wills oli ”perusbritti eikä ahne jenkkineuvottelija”, Sairanen sanoo.
Kaupan ehto oli se, että kaikki Bond-elokuvat piti ostaa samassa paketissa eikä vain poimia uutuuksia.
MTV:llä ei vielä ollut omaa kanavaa, vain ohjelma-aikaa, johon elokuvia mahtui rajallisesti. Sairanen hankki Bondit Suomen televisioon yhdessä Kolmoskanavan Arto Kivisen kanssa. Osa sai televisioensi-iltansa MTV:llä ja osa Kolmosella.
Aika, jolloin Bond-elokuvat piti hankkia videovuokraamosta tai odottaa teatteriuusintoja, tuntuu jo kaukaiselta. Myös valtakunnan verkon Bond-kanava on vaihtunut. Elokuvien jakelu yhtenäisenä, vähitellen päivittyvänä kokonaisuutena ei kuitenkaan ole muuttunut, ja ne ovat pysyneet katsojatilastojen kärjessä.
”Se on kesän merkki, kun Bond-uusinnat alkavat Nelosella”, 007 Travelers -blogin pr-vastaava Pirita Maunula sanoo.
Maunula ja hänen puolisonsa Mika Hyyrynen saivat ensi kosketuksensa Bondiin 1980-luvun vhs-kasetteja katsomalla. Bond, matkailu ja niitä koskeva raportointi ovat Järvenpäässä asuvan pariskunnan intohimoja.
Matkailijat ovat yksi kovan luokan Bond-harrastajien ryhmä keräilijöiden ja Bond-tyttöjen ihailijoiden joukossa. Jotkut panostavat ”lifestyleen” hankkimalla arvokkaita kelloja ja pukuja.
Kuvauspaikoille ja kirjojen maisemiin vievät matkakertomukset ovat 007 Travelersin keskeistä sisältöä tuoreiden uutisten ohella. Tytär auttaa Maunulaa ja Hyyrystä englanninkielisen sisällön viilauksessa.
No Time to Die on Daniel Craigin viimeinen 007-elokuva. Edessä on pääosanesittäjän vaihtamisen draama, joka nostattaa aina tunteita. Potentiaalisia tulokkaita kommentoidaan armottomasti.
Näyttelijävalinnat vaikuttavat elokuvien lisäksi kirjoihin ja lukijoihin. Ian Fleming alkoi muokata Bondia Sean Conneryn suuntaan näyttelijän lyötyä itsensä läpi. Agentti sai skotlantilaisen isän.
Jos Mika Hyyrynen lukee kirjaa Elä ja anna toisten kuolla, hän näkee päässään Roger Mooren, vaikka hyvin tietää, että Moore sai roolin vasta kirjan ilmestymisen jälkeen. Uudet romaanit vievät mietteet Daniel Craigiin.
Autokauppiaasta Bondiksi päässyt australialainen George Lazenby (Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa) ei ole sarjan ikonisimpia tähtiä. Veteraanin ihailijatilaisuus tutussa maisemassa, Piz Gloria -näköalaravintolassa Sveitsin Alpeilla, on kuitenkin 007 Travelersin kohokohtia.
Pirita Maunula muistaa kerta-Bondin lapsirakkaana, ryhdikkäänä ja nuorekkaana. Kun Connery kuoli syksyllä 2020, Lazenbystä tuli vanhin elossa oleva 007-tähti.
Koronakevät 2020 lamautti matkailu- ja elokuva-alan. Elät vain kahdesti -miljööt jäivät näkemättä, kun blogistien matka Japaniin peruuntui eikä No Time to Dien ensi-iltaa tullut.
Sitä odotellessa Bondia voi harrastaa kotona.
”Me aika useinkin valmistetaan jotain 007-kirjoista löytyvää Bond-ruokaa”, Maunula sanoo.
Hyvä päivälliskokonaisuus löytyy John Gardnerin teoksesta Ei kukkia vainajalle, James Bond: savulohta, lampaankyljyksiä, juustolla maustettuja röstiperunoita sekä lampaan maksalla ja yrteillä täytettyjä tomaatteja.
”Näimme paljon vaivaa maksan hankkimisessa sopivalta maatilalta.” Ruokajuomaksi nautittiin Beaujolais-punaviiniä Bondin tapaan.
James Bond on seikkaillut ainakin kahdesti Suomessa. 007 pohti, miksi sotaromaanit ovat niin suosittuja.
Aurinkoisena syyspäivänä vuonna 2014 Pirita Maunula ja Mika Hyyrynen matkustivat tyttärensä kanssa Kotkaan. Otava-laiva vei heidät Haapasaareen, lähelle Venäjän rajaa.
Seutu muistutti ainakin etäisesti paikkaa, jossa Bondin on kerrottu käyneen. Teos oli John Pearsonin elämäkertafiktio James Bond – Superagentin hurja elämä (1973), jonka mukaan Bond seikkaili Suomessa lyhyesti vuonna 1952.
Pearson kirjoitti myös Ian Flemingin elämäkerran. Ei ole tiedossa, kävikö Pearson koskaan Kotkassa.
John Gardner perehtyi Pohjolan oloihin huolella kirjoittaessaan vuoden 1983 romaaniaan Tehtävä Suomessa, James Bond.
Kirjassa Bond ja Supo-sankaritar Paula Vacker jäljittävät SS-veteraani Aarne Tudeerin johtamaa natsiterroristien armeijaa. Lappiin ja itärajan taakse etenevä seikkailu huipentuu laukauksiin hotelli Inter-Continentalin parkkihallissa ja Helsinki-Vantaan terminaalissa.
Suomen luonto näyttäytyy hurjana. Paula Vacker kertoo, että talvella useimmat rajavartioston miehet ampuvat pari sutta viikossa. ”Ne käyvät minkä hyvänsä kimppuun – miehen, naisen ja lapsen.”
Agentti tuntee Suomen historian ja kulttuurin. Sotaromaanien vankka suosio mietityttää häntä.
”Sotakirjat pitivät sodan ihmisten mielessä, ja kansa muisti taistelunsa itsenäisyydestään ja vapaudestaan.”
Suomi on maa, jossa James Bondin yläpuolella on Tuntematon sotilas eikä juuri muuta, ja Bond tietää sen itsekin.