Finlandia-ehdokkaat: Esiraadin valinnoissa takuunimiä ja yllätyksiä

Kulttuuri 12.11.2009 09:01
SK.fi Merete Mazzarella on Finlandia-ehdokkaana romaanillaan Ei Kaipausta, ei surua. Kuva: Matti Björkman / Lehtikuva.

Tänä vuonna Finlandia-palkinnosta kamppailevat Turkka Hautalan Salo, Kari Hotakaisen Ihmisen osa, Antti Hyryn Uuni, Marko Kilven Kadotetut, Merete Mazzarellan Ei kaipausta, ei surua ja Tommi Melenderin Ranskalainen ystävä.

Suomen Kuvalehden (SK 44/2009) kriitikko Karo Hämäläinen kuvaili Hotakaisen romaania seuraavasti:

”Aihetta etsivä kirjailija tapaa kirjamessuilla fiktiokirjallisuuteen kunnioitettavan epäluuloisesti suhtautuvan rouva Salme Malmikunnaksen ja tarjoutuu ostamaan tältä elämän. Kauppaneuvottelut johtavat tulokseen. Kirjailija saa kaipaamansa elämän ja kaupan päälle myyjän lasten elämät.”

Hämäläisen mielestä romaanin ” julmanhilpeä kaupankäynti elämällä ja leikittely kirjallisuuden luonteella” on hauskaa luettevaa: ”Kari Hotakainen saa paikoin lukijansa ulvomaan. Aforistiset lauseet leikkaavat elämää ja kaupankäyntiä, ironia kirskuu. Täytyisikö jossain sivulauseessa muistaa mainita Nikolai Gogol?”

Merete Mazzarellan esseeromaani käsittelee satusetä Zacharias Topeliuksen elämän intiimejä puolia, yhtä joulukuista päivää tämän elämässä. Kristina Carlson (SK 24/2009) kirjoitti:

”Topelius nousee vaivalloisesti sängystä, syö, käy kävelyllä ja yrittelee kirjoittamista. Arkiset puuhat ovat kehys muistella lapsuutta, kirjallisia töitä, ja monia muita toimia.

Useimmin Topeliuksen ajatukset kuitenkin kiertyvät menneisiin rakkauksiin, perheeseen ja tyttäriin. Myös omaa kirjailijanrooliaan hän pohtii. Satusedän viitta on välillä tuntunut taakalta.

’Yhdenpäivän romaaniksi’ teoksen konstruktio on hieman keinotekoinen, koska tekstissä viljellään pitkiä runositaatteja ja paljon muitakin lainauksia. Jälkisanoissaan Mazzarella puhuukin ’esseeromaanista’, mikä varmaan on oikea nimitys. Topeliuksen oma ääni ja näkökulma on kuitenkin antanut mahdollisuuden käsitellä elämän intiimejä puolia, jotka viralliset elämäkerrat usein sivuuttavat.”

Suomen Kuvalehti (SK 40/2009) haastatteli Antti Hyryn alkusyksystä. Uudesta romaanistaan kirjailija suostui puhumaan niukasti. Tässä toimittajan referaatti:

”Kirjan Pietarilla on punaisen rakennuksen toisessa päässä pirtti, seitsemän kertaa kahdeksan, korkeus vähän päälle kolmen, muuten valmis, mutta ei lattiaa eikä uunia.

Hän rakentaa ensin uunin yhdessä apumiesten kanssa. Viimein, sivulla 364 uuni on valmis. Ihan hyvä, mies miettii. Uunin valmistuttua Pietari tekee pirttiin vielä lattian, ja kun lattia on valmis, Hanna, vaimo, panee leivänjuuren. Lopussa vastapaistetun orsileivän tuoksu täyttää tuvan.”

Hyryn kommentti on puhdasta Hyryä:

”Vähän jankutukselta tuntuu, mutta eipä sille mahda mitään nyt.”

Ehdokkaat valinneeseen palkintoraatiin kuuluivat professori Liisa Steinby, kriitikko Olavi Jama ja yhteyspäällikkö Saara Vesikansa.

Voittajan nimeää kulttuurineuvos Tuula Arkio 2. joulukuuta. Finlandia-palkinto on 30 000 euroa.

Aiheesta lisää:
Turkka Hautala
Marko Kilpi
Tommi Melenderin blogi

Kritiikkejä Parnassossa:
Turkka Hautala: Salo
Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Antti Hyry: Uuni