Vapauden kaipuuta turkkilaisessa muslimiyhteisössä – Mustang on todella hieno elokuva

Arvio: Oscar-ehdokas Mustang kertoo tahdon ja sielun vapaudesta.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Mustang on valoisa elokuva, vaikka se kertoo synkistä asioista.

Päähenkilöt ovat viisi siskosta turkkilaisessa maalaiskylässä Mustanmeren rannalla. Nämä varhaisteini-ikäiset vielä enemmän leikkivät kuin flirttailevat poikien kanssa.

Kaikki muuttuu, kun naapurin harras (ja yrmeä) rouva ilmiantaa tytöt poikien koskettelusta. Heidät lukitaan sisään. Tytöt karkaavat kaupunkiin jalkapallo-otteluun ymmärtämättä tilanteen vakavuutta, mutta jäävät kiinni kylän naisille.

Nyt kunniamurhat eivät olisi kaukana, joten naiset tekevät kaikkensa salatakseen paon miehiltä. Mutta peruuttamattomia päätöksiä tehdään tyttöjen tietämättä. Monta päivää ei kulu, kun heitä ryhdytään yksi kerrallaan naittamaan naapurikylän sopiville pojille.

Sulhasen astuessa taloon lapsuus loppuu ja tyttö menettää oman identiteettinsä.

Kahlittu naiseus alkaa, vaikka ikää olisi vasta kolmetoista. Sopimusavioliittojen myötä tytöiltä viedään myös mahdollisuus nähdä toisiaan, siis sisariaan ja parhaita ystäviään, ehkä enää koskaan.

Mitä kylässä oikein pelätään?

Ulkopuolista pahaa, määrittelemätöntä vierasta kaaosta. Tuolla jossain on siivottomia miehiä ja holtittomia naisia. Ennen kaikkea häpeän kammo liittyy seksuaalisuuteen.

Irvokkaimmassa kohtauksessa eräs tytöistä viedään hääyön jälkeen lääkärintarkastukseen, koska veri ei tahrinut lakanaa. Lääkäri joutuu toteamaan sulhasen vanhemmille, että ei syytä huoleen, immenkalvo ei ole edelleenkään rikki.

Onneksi vastaus kelpaa. Sulhasen isä on saapunut sairaalaan ase taskussa.

Video: Mustang-elokuvan traileri.

 

Kuulostaa karmealta, mutta Mustang ei oikeastaan kerro kurjuudesta.

Se näyttää aina myös mahdollisuudet parempaan, ja huumori voi olla yhden teon päässä synkimmästäkin hetkestä. Vaikka ikkunat naulittaisiin kiinni, ohjaaja Denis Gamze Ergüwen haluaa ja osaa kuvata piilevää kapinamielialaa, ei vain ahtaan paikan kammoa.

Jo tämä kaksoisvalotus tekee Mustangista todella hienon elokuvan.

Vapaus on kaukana, mutta lähellä. Alkupuolella se on niinkin ulottuvilla kuin tyttöjen älypuhelimissa, jotka heiltä pian riistetään. He tietävät, että Istanbulissa olisi mahdollisuus käydä koulua ja elää vapaasti.

Ergüwen itse on syntynyt Turkissa, mutta kasvanut Ranskassa. Mustang on pääosin ranskalainen tuotanto. Ergüwenin synnyinmaassa naisen mahdollisuudet edetä elokuvaohjaajaksi ovat olleet heikot ja tällaisen elokuvan rahoittaminen olisi tänään käytännössä mahdotonta.

Mustang on kannanotto tiukkaan ja konservatiiviseen islamilaisuuden tulkintaan, jota Turkin nykyhallinto avoimesti tukee. Kahlitseminen johtaa siinä onnettomuuksiin ja onnettomuuteen.

Ei ole sattumaa, että yksi tytöistä päättää hankkiutua eroon neitsyydestään auton takapenkillä nimenomaan siksi, että on joutumassa toisen pojan kanssa naimisiin. Teinit eivät ehdi ymmärtää yksittäisten tekojensa vakavuutta, koska he ovat teinejä ja keskittyvät elämään. Toisaalta noiden tekojen vakavuutta määrittelevät vain toiset ihmiset, ja hekin taas toisten ihmisten katsetta pelätessään.

 

Ergüwen kuvaa teinityttöjen keskinäistä olemista ja seksuaalisuuden heräämistä vaivattomuudella, joka tuo mieleen Sofia Coppolan Virgin Suicidesin ja Lukas Moodyssonin elokuvat

Saattaa olla kulunut ilmaisu kutsua tyttöjen hengailemista eteeriseksi, mutta sellaista se usein juuri on, sekä hetkessä olevaa ja samalla siitä irtautunutta. Se on elämistä, pelkkää olemista, ja maistuu makealta.

Ranska lähetti turkinkielisen Mustangin edustajakseen Oscar-mittelöön, ja se saikin parhaan ulkomaisen elokuvan ehdokkuuden. Ei ihme, sillä kertojana Ergüwen on suvereenin tehokas. Traagisiin käänteisiin ei jäädä vellomaan.

Kerronnassa on ripaus maagista realismia tai positiivisinta mahdollista naivismia. Todellisuudessa pahuus ei mene pois, mutta elokuvassa se voi jäädä edellisiin kuviin.

Vaikka vapaus olisi päättymässä loppuiäksi, voi sentään sylkeä ei-toivotun vieraan kahvikuppiin.

Lopussa elokuva ottaa odotetun ja varman askeleen kohti pakotarinaa ja trilleriä. Joillekin voi olla luvassa ihmeellinen Istanbul, ainakin jos uskallusta, toivoa ja huumorintajua riittää.