Muumit yllättävät: Viskiä, bikinejä, mustasukkaisuutta
Uudesta elokuvasta tuli Tove Janssonin alkuperäisten sarjakuvien näköinen.
Alku ei näytä lupaavalta.
”Ei, ei, ei”, Moomin Characters -yhtiön pääomistaja ja taiteellinen johtaja Sophia Jansson sanoo ranskalaiselle elokuvaohjaajalle Xavier Picardille.
On huhtikuu 2010. Picard esittelee ensi kertaa näkemyksiään animaatioelokuvasta, joka perustuisi Tove Janssonin muumisarjakuviin brittiläisessä iltapäivälehdessä TheEvening Newsissä. Mutta kömmähdyksiä tulee, ja janssonilaisittain tuntuvia.
Picard puhuu virtahevoista, kun pitää puhua muumeista.
Sijoittaa Muumilaakson Suomeen, vaikkei sen sijaintia ole tarkasti määritelty. Sanoo, että sarjakuvista saisi hienon lastenelokuvan, vaikka Tove Jansson piirsi ne aikuisille.
Sen jälkeen hän istuu hiljaa Moomin Charactersin toimistossa Helsingin Salmisaaressa, vieressään tuottaja Hanna Hemilä. Sysäys elokuvaan oli tullut Sophia Janssonilta. Hän oli harmitellut ystävälleen Hemilälle, miksei ketään kiinosta tehdä elokuvaa muumisarjakuvista.
Hemilä oli ajatellut oitis Ranskaa, sarjakuvan ja animaation kärkimaata Euroopassa, ja sanonut tuntevansa sopivan ”ranskiksen” ohjaajaksi.
Picard on hänestä taitava, kunnianhimoinen ja pedantti. Rutinoitunut, määrätietoinen ja luotettava. Ja mikä tärkeintä: hän ei yrittäisi nousta Tove Janssonin yläpuolelle vaan ymmärtäisi, että elokuvan pitäisi olla tälle uskollinen.
Suostuisiko Toven veljentytär Sophia Jansson? Picard palaa kotikaupunkiinsa Pariisiin ja tuntee, että kohtaaminen oli vitsi. Kuluu kuukausia ennen kuin Hemilä soittaa: Jansson näyttää vihreää valoa! Heidän pitäisi valmistaa tyylinäyte animaatiosta.
Vasta sen jälkeen selviää, irtoaako lupa elokuvaan.
Xavier Picard aloittaa urakkansa Tove Janssonin sarjakuvista, ja tällä kertaa hän uppoutuu muumeihin pieteetillä.
Tove Jansson (1914–2001) teki ensimmäisen muumistrippinsä eli sarjakuvansa maailman suurimpaan iltapäivälehteen TheEvening Newsiin syyskuussa 1954. Huippuvuosina sarjaa julkaistiin noin 120 päivälehdessä, ja sitä seurasi 20 miljoonaa lukijaa 40 maassa.
Sarja toi Janssonille kansainvälistä kuuluisuutta ja kaivattuja tuloja, mutta silti hän lopetti työnsä kesken sopimuskauden vuonna 1959. Hän tunsi olevansa työn vanki. Ideoita ei syntynyt, vapaa-aikaa ei ollut. Sarjaa jatkoi hänen veljensä Lars Jansson.
Tuon kaiken Picard oppii. Hän tutkii tarkasti Janssonin taidokasta viivaa.
Lars Janssonin tytär Sophia Jansson pohtii, voisiko mustavalkoiset sarjakuvat animoida, ja toivoo, että elokuva on kaksiulotteinen ja käsin piirretty.
Picard haluaa pelkistettyä tyyliä ja värejä, sillä hän on varma, ettei pitkä animaatioelokuva kiinnosta nykyajan suurta yleisöä mustavalkoisena. Kaksiulotteisuus ja käsin piirtäminen on helppo hyväksyä, sillä tietokone tekee viivasta liian tasapaksua.
Vuoden kuluttua, huhtikuussa 2011, tyylinäyte on valmis.
Kahden ja puolen minuutin animaatiossa muumit pelastavat ilotulitusraketteja ja kirjoja merirosvojen Musta hai -laivasta, joka on uppoamassa.
Esitys on Moomin Charactersissa, joka valvoo tekijänoikeuksia ja taiteellista laatua. Sen jälkeen Picard ja Hanna Hemilä lähtevät Kaivopuistoon ja istahtavat jännittyneinä mattolaiturille. Kuinka heidän kävisi? Vastauksen he saavat vasta neljän päivän kuluttua. Kohta Hemilän puhelin soi, ja hän kävelee kauemmaksi.
Picard ihmettelee, missä Hemilä viipyy. Tämä on mennyt ostamaan samppanjaa. Hemilä palaa vihdoin ja kertoo: Sophia soitti, saamme tehdä elokuvan!
Heinäkuussa 2011 Xavier Picard kiinnittää helsinkiläisen hotellihuoneensa seinälle kopioituja muumistrippejä sinitarralla. Ne ovat julkaisukielellä englanniksi.
Hanna Hemilä ja dramaturgi Annina Enckell katsovat niitä mietteliäinä. Kestää päiviä ennen kuin päätarinaksi valikoituu Muumiperhe Rivieralla, joka on Hemilän mielestä niin hauska, että sillä voi valloittaa maailman. Se perustuu Tove Janssonin ja hänen äitinsä Ranskan-lomaan toukokuussa 1954.
Tutkija Boel Westin kuvailee matkaa Tove Janssonin elämäkerrassaan:
”Etäällä ovat miljonäärit, kasinot, luksusputiikit. Hotellit ja yksityiset rannat ulottuvat kilometrien päähän. Tove käyttää tilaisuutta hyväkseen ja laatii synopsiksen ’muumeista, jotka erehdyksessä joutuvat tähän ruljanssiin ja käsittävät kaiken väärin’.”
”Aidot kokemukset siirretään sarjakuvaan. Pitkät yksityisrannat on suljettu ulkopuolisilta ja turhien yritysten jälkeen äiti ja tytär palaavat ’miltei kommunistisen vihan vallassa’ autiolle rantakaistaleelle, joka on lähellä heidän taloaan. Muumimammalla ja peikolla on samoja kokemuksia, kun he ovat rahattomina vieraina loistohotellissa.”
Picard arvelee, että sarjakuvan yksityiskohdat, kuten arvaamaton vissypullo ja maksulliset aurinkotuolit, ovat naisten aitoja lomakokemuksia. Häntä Ranskan aurinkoranta puistattaa, sillä ”siellä on liikaa ihmisiä ja rumaa arkkitehtuuria, joka tuhoaa Rivieran”.
Sarjakuva Rivierasta on dramaattinen ja särmikäs, mutta yksin se ei riitä elokuvaan.
Sarjakuvassa muumiperhe lähtee saman tien Rivieralle, mutta 80 minuutin elokuvassa Muumilaakso on esiteltävä. Kolmikko tuijottaa jälleen seinää. He siirtelevät strippejä sinitarralla Riviera-sarjakuvan alkuun ja loppuun.
Elokuvan tarina hahmottuu, ja kolmikko alkaa pohtia käsikirjoitusta. Uusia hahmoja elokuvaan ei saa luoda, mutta strippien siirtelyn Sophia Jansson ehkä hyväksyisi. Hän lukee käsikirjoituksen jokaisen version.
Miltä muumit ja Muumilaakso näyttävät?
Luulisi, että tuohon kysymykseen on helppo vastata, mutta Xavier Picard ja Hanna Hemilä pähkäilevät sitä hartaasti. Muumi muuttuu heti, jos silmien koko vaihtuu. Tove Janssonin stripeissä saattaa näkyä talon kulma, muttei juurikaan Muumilaaksoa.
Picard tutkii Janssonin karttoja ja luo niiden perusteella oman versionsa Muumilaaksosta.
”Katsojat yllättyvät, he eivät ole nähneet tällaista”, hän toteaa Hemilälle. Sophia Jansson valvoo tarkasti tätinsä kädenjälkeä. Yllättäen hän hyväksyy sen, että pikku Myy lähtee sarjakuvasta poiketen Rivieralle, ja ihastuu Picardin lämpimään värimaailmaan, joka pohjautuu Rivieran julisteisiin 1950-luvulta.
Picardia on sekin, että värit vaihtuvat muumien mielialojen mukaan.
Muumipeikko, Tove Janssonin alter ego, aiheuttaa Picardille päänvaivaa. Lopulta peikosta tulee hyväntahtoinen teini, joka oppii sanomaan ei ja valitsemaan, miten haluaa elää.
Picardin ylin suosikki on huumorintajuinen Muumimamma, jonka esikuva on Tove Janssonin äiti. Muumimamma on voimakkaasti läsnä talossa tai puutarhassa. Mamma ei puhu paljoa, mutta kun hän jotain toteaa, se on Picardin mielestä täydellistä.
Ohjaajan toinen suosikki on ”tietysti” kujeileva pikku Myy.
Sen sijaan Muumipappa ja Niiskuneiti elävät hetkessä ja ovat vaihtelunhalusia, eivätkä ole Picardin mielestä erityisen syvällisiä hahmoja.
Muumit hahmottuvat Picardin Pictak-studiossa Pariisissa, ja kuvakäsikirjoitukseen Picard on tyytyväinen vasta, kun se on laadittu ”ehkä kuusi kertaa”. Keväällä 2013 näyttelijät puhuvat vuorosanansa englanniksi nauhalle, ja äänet yhdistetään kuvakäsikirjoitukseen. Hahmojen liike eli animointi piirretään käsin Sandman Studiossa Kiinassa, ja vasta sen jälkeen hahmojen taustat väritetään Pariisissa.
Sophia Jansson hyväksyy jokaisen hahmon ja ilmeen. Pelkästään hahmoja on 150.
Maaliskuussa 2014 Muumit Rivieralla esitellään yleisölle Cartoon Moviessa, Euroopan animaatioelokuvien vuosittaisessa esittely- ja myyntitapahtumassa. Hemilä pyörii tuolissaan jännittyneenä. Picard naureskelee.
Esitykseen tulee 85 katsojaa. Se on vähän, sillä Lyonin kongressikeskuksessa Ranskassa on vain kaksi esityssalia ja yli 730 animaatioalan ammattilaista.
Elokuvien tekijät etsivät katselmuksessa yhteistyökumppaneita, kuten rahoittajia, levittäjiä ja yhteistuottajia. Muumien rahoitus on kunnossa. Budjetti on noin 3,6 miljoonaa euroa, josta komeat 800 000 euroa on Suomen Elokuvasäätiön tuotantotukea.
Hemilä etsii levittäjiä. Levitysoikeudet on jo myyty Pohjoismaihin, Ranskaan, Japaniin ja Sveitsiin, mutta se ei vielä riitä maailmanvalloitukseen.
Lyonissakin muumit on ensin esiteltävä.
Kohtaus elokuvasta pyörähtää käyntiin. Se noudattaa alkuperäistä sarjakuvaa: Niiskuneiti haluaa ostaa kalliit bikinit mutta päätyy pelikasinolle, jossa voittaa tukuttain rahaa.
Sen jälkeen yleisö on hiljaa. Hetken kuluttua eräs katsoja kysyy, miten äskettäin julkaistut puolalaisanimaatiot vaikuttavat Muumit Rivieralla -elokuvan myyntiin.
Kysyjä tarkoittaa vuosina 1978–1982 tuotettua puolalaista nukkeanimaatiosarjaa, jonka suunnitteluun Tove Jansson osallistui. Suomalainen yhtiö Filmkompaniet Alpha osti sarjan pohjoismaiset oikeudet ja koosti siitä animaatioelokuvat Muumi ja vaarallinen juhannus (2008) ja Muumi ja punainen pyrstötähti (2010), jotka saivat vain vähän teatterikatsojia.
Picard toteaa, etteivät restauroidut puolalaisanimaatiot oikein toimineet. ”Haluan tuoda muumit nykyaikaan, ja Muumit Rivieralla on sekä aikuisille että lapsille.” Sen jälkeen hän rojahtaa uupuneena sohvalle.
Merellä myrskyää, ja muumiperhe lähtee tapansa mukaan purjehtimaan. Merirosvojen laiva on uppoamassa, ja muumit saavat pelastettua kirstun, jonka he vievät kotiinsa. Kuinka ollakaan, merirosvot saapuvat etsimään kirstuaan Muumilaaksosta – ja yllättyvät.
Näin alkaa Xavier Picardin elokuva.
Hän haluaa esitellä Muumilaakson ja sen asukkaat, joita esimerkiksi ranskalainen suuri yleisö ei tunne. Ja näyttää muumien eksentrisyyden, joka häntä viehättää.
Sitten muumiperhe ja pikku Myy lähtevät jälleen merelle, sillä Niiskuneiti ja Muumipappa haluavat matkalle. Myrskyn jälkeinen taifuuni kuljettaa heidän purjeveneensä Rivieralle, jossa he päätyvät hotelli Grandin kuninkaalliseen sviittiin.
Muumipappa käyttää nimeä de Moomin ja pääsee seurapiireihin. Niiskuneiti nauttii playboy Clarkin liehittelystä, ja hänen mustasukkainen poikaystävänsä Muumipeikko muuttaa Muumimamman kanssa perheen veneen alle. Elokuvan käännekohdassa perheen yhtenäisyys on vaakalaudalla.
Picardin elokuva ei pääty lähtöön Rivieralta. Merellä odottaa uusi seikkailu, hän kertoo ja paljastaa vain, että ”lopussa on paljon sumua, ja joku pelastaa jonkun”.
Mutta hetkinen – vaikuttaa siltä, että Muumit Rivieralla on siistitty lapsille.
Sarjakuvassa Muumipappa juo viskiä, potee krapulaa, heittää kuvernöörin patsaan jokeen ja saa poliisit peräänsä. Niiskuneiti omistautuu Clarkille, kunnes Muumipeikko lyö tämän kaksintaistelussa.
”Elokuvassa Muumipappa juo tietysti viskiä. Viskiä ei korosteta, juoma voi olla katsojasta riippuen vaikka omenamehua”, Xavier Picard sanoo.
Hän ei ymmärrä alkoholinkäytön kaksinaismoraalia: Valtaosa lapsista näkee, että heidän vanhempansa juovat tai polttavat. Mikseivät he voi katsoa sitä elokuvassa?
”En ole elokuvani alkoholinkäytöstä yhtään huolissani”, hän toteaa.
”Muumeissa ei ole seksiä eikä väkivaltaa. Lapset katsovat paljon rankempia elokuvia kuin aikuiset otaksuvat. Jos luulee tekevänsä elokuvaa teineille, se on nykypäivän lapsille.”
Picard haluaa välittää elokuvallaan Tove Janssonin elämänfilosofiaa: elä rauhassa, istuta perunoita (eli kehitä itseäsi) ja unelmoi. Sen lisäksi hän pohtii rahaa.
”Mihin me tarvitsemme niin paljon rahaa?” hän ihmettelee. ”Tarvitsen rahaa elämiseen, mutta en pidä omistamisesta. Sarjakuvassa markiisi Mongaga jättää talonsa ja muuttaa muumien kanssa veneen alle, jotta voisi tulla taiteilijaksi.” Mutta niinhän Tove Janssonkin tavallaan teki.
Hän tuotti kuusi muumistrippiä viikossa, kunnes luopui vakituisesta tulostaan ja keskittyi intohimoonsa maalaamiseen. Hän asui kesäisin Klovharun kallioluodollaan Pellingin saaristossa Porvoossa, ilman sähköä ja juoksevaa vettä.
Picardin elokuvan aikataulu on tiukka, sillä sen oli määrä valmistua vuonna 2014, jolloin Tove Janssonin syntymästä on kulunut sata vuotta. Myös kolmannen puolaisanimaatioista restauroidun muumielokuvan piti valmistua juhlavuodeksi.
Filmkompaniet Alphan elokuva siirtyi yllättäin vuosia. Sophia Jansson toteaa vain, ettei kaksi uutta muumielokuvaa voi ilmestyä samana vuonna. Juhlavuoden elokuva on siis Muumit Rivieralla.
Sophia Jansson on osallistunut elokuvaan tiiviisti. Hän on lentänyt vähän väliä Pariisiin ja vaatinut muutoksia Muumilaakson hahmoihin ja niiden ilmeisiin, tarkistanut väritystä ja valvonut, että elokuvan tarina noudattaa hänen tätinsä satumaailmaa.
Tuottaja Hanna Hemilä Handle Productions -yhtiöstä on yksi käsikirjoittajista ja toinen ohjaaja.
Xavier Picard on omaksunut roolinsa Tove Janssonin tulkkina ja kehuu yhteistyötä Sophia Janssonin kanssa erinomaiseksi. Hän sanoo, että on kääntänyt Tove Janssonin sarjakuvia animaatioelokuvaksi kaikella taidolla ja tunteella, jota hänellä on.
Nyt Picardia jännittää. Hänen elokuvansa on kunnianosoitus Tove Janssonille.
”Vaikka olen ohjannut elokuvan, se ei ole minun taiteellinen luomukseni. Olen hyvin ylpeä, jos katselijat toteavat, että vau, tuollaisia Tove Janssonin muumit ovat.” Sen katsojat voivat päättää Suomen ensi-illassa 10. lokakuuta.
Lähteinä ovat Tove Janssonin elämäkerrat: Boel Westinin teos Sanat, kuvat, elämä, Schildts & Söderströms 2013 ja Tuula Karjalaisen Tee työtä ja rakasta, Tammi 2013.