Lavastaja suivaantui lopputeksteistä ja haastoi Aki Kaurismäen oikeuteen – Outo riita johti lopulta ulosottoon

Teatteri- ja mediatyöntekijäin liitto tuki Markku Pätilän vaatimuksia. Oikeudenkäyntikuluista liitto kuitenkin pesee kätensä.
Elokuva 6.7.2018 07:32
Toivon tuolla puolen -elokuvassa suomalaisen kauppamatkustajan ja syyrialaisen pakolaisen polut risteävät. Kuvassa näyttelijät Sherwan Haji (vas.), Nuppu Koivu, Janne Hyytiäinen, Sakari Kuosmanen ja Ilkka Koivula.
Toivon tuolla puolen -elokuvassa suomalaisen kauppamatkustajan ja syyrialaisen pakolaisen polut risteävät. Kuvassa näyttelijät Sherwan Haji (vas.), Nuppu Koivu, Janne Hyytiäinen, Sakari Kuosmanen ja Ilkka Koivula. © MALLA HUKKANEN SPUTNIK / LEHTIKUVA / HANDOUT

Helmikuun alussa 2017 Markku Pätilä loukkaantui.

Hän ei ollut tervetullut Aki Kaurismäen ohjaaman elokuvan Toivon tuolla puolen ensi-iltajuhliin, vaikka oli toiminut elokuvan lavastajana ja saanut juhliin virallisen kutsunkin.

Samalla viikolla kuin juhlat järjestettiin, Pätilä oli juristiensa kautta vaatinut, että elokuvan ensi-ilta perutaan ja kaikki sen esityskopiot sekä Suomessa että ulkomailla tuhotaan.

Kun vaatimus oli saapunut elokuvan päätuotantoyhtiöön Sputnikiin, sai Pätilä pian tekstiviestin, ettei juhliin olisi tulemista.

”Ottaen huomioon olosuhteet ymmärtänet, ettet ole tervetullut illan ensi-iltaan”, kirjoitti tuottaja Misha Jaari tekstiviestissä.

Pätilä ei ymmärtänyt. Hän pitää edelleen kummallisena, ettei häntä haluttu tilaisuuteen.

Kyse oli parista rivistä elokuvan lopputeksteissä.

Pätilälle oli tullut yllätyksenä, että lopputekstien mukaan elokuvan lavastuksesta vastaa kolme ihmistä. Jo kahdeksatta Kaurismäen elokuvaansa lavastanut Pätilä oli pitänyt itsestäänselvänä, että krediiteissä lavastajaksi olisi merkitty ainoastaan hänet.

Aiemmissa yhteistyöelokuvissa lavastajiksi oli usein merkitty kaksi henkilöä, mutta krediitin ja vastuun jakamisesta oli aina sovittu etukäteen.

 

Puolitoista vuotta myöhemmin, heinäkuun alussa 2018 Pätilä istuu juristiensa Uula Nordenswanin ja Perttu Turun kanssa toimistotalon neuvotteluhuoneessa Helsingin Kalasatamassa.

Keväällä markkinaoikeus hylkäsi lopputeksteihin liittyvän oikeusjutun ja Pätilä sai maksettavakseen 88 500 euroa Kaurismäen juristien kuluja.

Pätilä korostaa, ettei hänellä ole mitään huomautettavaa kahden muun lavastajiksi kreditoidun työstä, päinvastoin. Rekvisitööri Ville Grönroos ja lavasterakentaja Heikki Häkkinen eivät ole osallisia riidassa.

Pätilän mielialat vaihtelevat haastatattelun aikana silminnähden, mutta huumorintajua vielä riittää.

Hän esittelee lompakkoaan, jossa on nippu seteleitä. Hän on myynyt omaisuuttaan kirpputorilla, kaikkea äänilevyistä ja huonekaluista koriste-esineisiin, jotka ovat myös Kaurismäen elokuvien hahmojen kodeista tuttuja.

Kauppa on käynyt. Tunnelma on kuitenkin synkänpuoleinen, ja taloustilanteestaan puhuessaan Pätilän ääni murtuu.

”1500 euron eläkkeestä menee 500 euroa ulosottoon. Elämiseen jää vain hiluja”, Pätilä sanoo.

Kaikki tämäkö lopputekstien vuoksi?

”Ihmisille, jotka ovat alalla, on tärkeää mtä krediiteisä lukee. Se on mun käyntikortti. Nimi siellä on niille, jotka mua palkkaavat. Nyt syntyy kuva, että me kolme lavastettiin tasapuolisesti. Oikeudessa syntyi vielä sellainen näkemys, että Aki olisikin lavastaja, enkä minä. Se on se pahin.”

 

Kun Kaurismäki valmistautui Toivon tuolla puolen -elokuvan kansainväliseen ensi-iltaan Berliinin elokuvajuhlilla, Pätilä juristeineen jätti kanteen markkinaoikeuteen, jossa tekijänoikeuslakiin liittyvät riita-asiat käsitellään.

Kaurismäen elokuvat leviävät kymmenien maiden valkokankaille. Ne ovat jo 1980-luvulta alkaen saaneet vain murto-osan yleisöstään Suomessa.

Kun Pätilä ilmoitti vaatimuksistaan helmikuussa 2017, Toivon tuolla puolen -elokuvasta oli lähetetty maailmalle jo sekä digitaalisia että perinteisiä filmiesityskopioita.

Jos niitä olisi – kuten Pätilä vaati – ryhdytty tuhoamaan ja tekemään tilalle uusia, pelkästään fyysisiin esineisiin ja logistiikkaan liittyvät kustannukset olisivat nousseet kymmeniiin tuhansiin euroihin. Sen lisäksi levityspäivämääriä keväälle oli jo sovittu useisiin maihin ja eri levitysyhtiöiden markkinointivalmistelut olivat alkaneet.

Kaurismäen tuotantoyhtiö Sputnik ehdotti sovittelua. Pätilälle tarjottiin 10 000 euron korvausta.

Hän kieltäytyi.

Pätilä sanoo, ettei olisi hyväksynyt minkäänlaista rahallista korvausta.

”En halunnut lakaista asiaa maton alle ja luopua isyysoikeudestani. Tämä on periaateasia. Raha ei merkitse mulle mitään.”

”Alusta asti ihmettelin, mikä sopimuksenvastaisuus tässä keississä on.”

Periaate tarkoitti silti myös rahaa. Pätilä vaati paitsi jokaisen esityskopion muuttamista niin, että vain hänet on nimetty lavastajaksi, myös yhteensä 45 000 euron korvauksia.

Tuosta rahasta 20 000 euroa oli menevä lehti-ilmoituksiin.

”Sputnik Oy tulee määrätä korvaamaan kustannukset, jotka aiheutuvat asiassa annettavan tuomion julkistamisesta”, kanteessa lukee.

”Tuomio tai osia siitä on tarkoitus julkaista keskeisillä ja vähintään kymmenellä elokuva-alan tietokantoja ja uutispalveluita tarjoavilla internetsivustoilla ja lisäksi levikiltään maanlaajuisen sanomalehden kulttuurisivuilla Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Menettely on aiheuttanut A:lle [Pätilä] huomattavaa mainehaittaa sekä taloudellisia menetyksiä ja inhimillistä kärsimystä.”

Väitettä kansainvälisestä mainehaitasta ja siihen liittyvää korvausvaatimusta voidaan pitää hieman erikoisena, sillä Pätilä on työskennellyt ulkomaisissa elokuvatuotannoissa vain yhden kerran urallaan.

Pätilä ja hänen asianajajansa ottivat riskin. Kun markkinaoikeus otti tapauksen käsittelyyn, oli selvää, että vain toinen osapuoli voisi voittaa.

Häviävä osapuoli joutuisi maksamaan paitsi omat juristinsa, myös toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut.

 

”Alusta asti ihmettelin, mikä sopimuksenvastaisuus tässä keississä on”, sanoo Sputnikia ja sen alaisuudessa tuotannosta vastannutta Bufoa edustanut asianajaja Peter Jaari asianajotoimisto Lexiasta. (Hän on tuottaja Misha Jaarin pikkuserkku.)

Sopimuksenvastaisuuden oli ottanut esiin Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton Temen edustaja jo ennen kuin Pätilä palkkasi omat lakimiehensä.

”Pätilän asianajajien mukaan on tekijänoikeuksien rikkomista, kun kreditoidaan muitakin kuin Pätilä”, Jaari sanoo.

”Kommentoimme, että Kaurismäki kiittää krediiteissä lavastuksen tekijöitä siinä suhteessa, jossa he ovat työhön osallistuneet.”

Tästä tuli kantajien avainkysymys. Voitaisiinko elokuvan lavastus erottaa omaksi teoksekseen, josta kuuluisi lopputeksteissä krediitti vain ja ainoastaan Pätilälle?

Aki Kaurismäki perusteli omaa kantaansa sillä, että lavastuksesta kreditoitiin ne, jotka tekivät eniten työtä.

”Sputnik noudatti normaalia kreditointikäytäntöään. Lavastukseen laitetaan aakkosjärjestyksessä ne henkilöt, jotka ohjaajan suunnittelemat lavastukset toteuttavat. Maalarit ja puusepät mainitaan erikseen”, Kaurismäki kirjoittaa Suomen Kuvalehdelle sähköpostitse.

Pätilän ja Sputnikin välisessä ei sopimuksessa oltu eritelty, miten Pätilä pitäisi lopputeksteihin kreditoida.

Pitipä Kaurismäen päätöstä jakaa lavastuskreditti perusteltuna tai pikkumaisena, haaste markkinaoikeuteen jätti ohjaajalle vain yhden vaihtoehdon: puolustautumisen.

Pätilän arvion mukaan Kaurismäki suuttui ja päätti näpäyttää häntä.

Markkinaoikeudessa pohdittiin, mistä syntyy Kaurismäen elokuvien omaleimainen ilme.

Oikeus kuuli todistajina alan suomalaisia huippuammattilaisia ja elokuvanteossa läsnä olleita työntekijöitä ja tuottajia. Todisteena käytettiin myös elokuvaa Le Havre, jonka Kaurismäki tuotti, kirjoitti ja ohjasi vuonna 2011. Se kuvattiin Ranskassa, eikä Pätilä ollut lavastajana.

Elokuvan värimaailma ja kuvasto on erittäin lähellä ellei erottamaton muista Kaurismäen ohjauksista – vaikka Pätilä ei millään tavalla osallistunut Le Havren tekoon.

Jopa Pätilän puolen todistajaksi nimeämä henkilö myönsi, että Le Havren ja Toivon tuolla puolen värimaailmat ovat erittäin samanlaisia.

Oikeudessa myös todistettiin, ettei Pätilä ollut kovin usein paikalla kuvauksissa. Lavastusrakenteita korjailtiin ja rakennettiin uudelleen Pätilän poissaollessa. Rekvisiittaa, jota hänen olisi pitänyt hankkia, hankkivat joskus muut tuotannon henkilöt.

Markkinaoikeus antoi päätöksensä helmikuussa 2018.

Se hylkäsi Pätilän kanteen. Oikeuden mukaan hänen tekijänoikeuksiaan ei ole loukattu. Pätilällä on lopputeksteissä krediitti lavastuksesta. Hänen nimensä on kolmikosta viimeisenä, koska lavastuksesta kreditoidut henkilöt ovat aakkosjärjestyksessä.

Päätöksen mukaan tekijänoikeus lavastukseen voi jakautua useille henkilöille, ja tässä tapauksessa myös Kaurismäelle – vaikka Kaurismäki ei ollut kreditoinut itseään lavastajaksi.

Pätilä sai maksettavakseen Kaurismäen asianajokulut Lexialle. Jonkun pitäisi maksaa myös Pätilän asianajajien kulut Asianajotoimisto Kalasatamalle. Jo helmikuussa Nordenswanin ja Turun lasku oli noussut yli 96 000 euroon.

Aki Kaurismäki, Sputnik tai Bufo eivät ole hyötyneet oikeusjutusta taloudellisesti millään tavalla.

 

Selvää on, että kaikki alkoi kahden pitkään yhteistyötä tehneen taiteilijan riidasta.

Kaurismäen ja Pätilän ensimmäinen yhteinen elokuva Pidä huivista kiinni, Tatjana! kuvattiin 25 vuotta sitten. Se oli myös Pätilän ensimmäinen elokuvalavastus.

Pätilä on elokuvien ja teatterin lavastaja sekä kuvataiteilija. Hän on moninkertainen Jussi-ehdokas ja voittanut kahdesti lavastuksen Jussin.

Elokuvantekijät, joille hän on työskennellyt, kuvaavat häntä muun muassa ”hengen jättiläiseksi”, näkemykselliseksi, poikkeuksellisen kekseliääksi ja hyvin itsepäiseksi. Adjektiivit eivät ole kaukana niistä, joita voisi käyttää Kaurismäen persoonasta.

Pätilä uskoo, että riidan syynä oli kiista ylityöpalkkioista.

Hän lähetti Kaurismäelle sähköpostin syksyllä 2016, Toivon tuolla puolen -kuvausten jo päätyttyä.

”Että voisitko ajatella jotain summaa ylityöstä, näistä viikonlopuista joita vietin töissä, kun tässä oli liian pieni ryhmä ja liian kiire”, Pätilä kuvailee.

Pätilän arvion mukaan Kaurismäki suuttui ja päätti näpäyttää häntä jakamalla lavastuskrediitin.

Pyydetyt korvaukset kuitenkin maksettiin Pätilälle. Se tapahtui ennen kuin lopputekstiriita alkoi.

”Mutta ne maksoi Bufo, ei Aki”, Pätilä lisää.

Maksu tehtiin Sputnikin hyväksynnällä, tarkentavat Bufon tuottajat Misha Jaari ja Mark Lwoff. Bufolla koko tapahtumaketjusta ollaan pahoillaan.

”Oikeudessa Akille jäi ainoaksi mahdollisuudeksi ottaa ehdoton linja”, Lwoff kuvailee.

 

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton Temen osuus tapahtumasarjaan ja sen seurauksiin on jäänyt epäselväksi.

Kysyttäessä, mistä riidassa on kyse, Temen toiminnanjohtaja Karola Baran puhuu vuoroin sopimusrikkomuksesta, alan tavasta ja tekijöiden aiemmista käytännöistä.

Hän ei kerro, osallistuuko Teme Pätilän oikeuskuluihin.

Ainakin Teme on ottanut paljon irti Pätilän tapauksesta.

Kesäkuussa 2018 Temen verkkolehti Meteli julkaisi Pätilän haastattelun, jossa hän laukoo kovia syytöksiä ja arvostelee Kaurismäkeä sanankääntein, joita voi pitää loukkaavina.

Artikkelia voi luonnehtia myös sensaatiohakuiseksi, eikä vain Pätilän solvausten takia.

”Oikeus tuli kumonneeksi tekijänoikeuslain suojan suurelta osalta elokuvantekijöitä”, Temen tiedottajan Anne Savaljeffin kirjoittama juttu alkaa. Jutun mukaan Pätilä menetti yksinoikeutensa mukana myös tekijänoikeutensa elokuvan Toivon tuolla puolen lavastukseen.

Tosiasiassa oikeuden päätös ei ole niin suoraviivainen.

Markkinaoikeuden päätös ei ole ennakkotapaus, vaan ratkaisu yhteen kanteeseen. Se ei tarkoita, että lavastustyö tai muu osa elokuvaa pitäisi ykskantaan voida erottaa omaksi teoksekseen, jotta siihen syntyisi tekijänoikeus.

Monimutkaiseksi ratkaisun tekee se, että kanteessa nimenomaan lähdettiin siitä, että kahden muun lavastuksesta kreditoidun henkilön isyysoikeus lavastukseen piti kyseenalaistaa.

Kun Pätilälle vaadittiin absoluuttista yksinoikeutta lavastukseen, todistustaakasta tuli mahdoton.

Voisiko Pätilällä olla yksinoikeus, jos elokuvan 65 kohtauksesta esimerkiksi useita ulkona kuvattuja ei erikseen lavastettu lainkaan, ja joista monien muidenkaan kuvauksissa hän kiistatta ei ollut paikalla?

Oikeuden mukaan ei.

Sitä oikeus ei päätöksessään kiistänyt, että Pätilän luova panos ja osuus tekijänoikeudesta oli merkittävä.

”Pätilän henkilööni kohdistaman panettelun panen ymmärrettävän katkeruuden piikkiin.”

Asianajaja Peter Jaari korostaa Pätilälle tarjottuja sovittelumahdollisuuksia. Niitä oli useita, hän kertoo.

Pätilän juristi Uula Nordenswan puolustaa päämiehensä haluttomuutta sovitteluun.

”Olivatko Markun vaatimukset kohtuuttomia?”

Hänen mukaansa taho joka ei suostunut sopimaan oli Sputnik, kun se ei suostunut Pätilän vaatimuksiin.

Taistelu yksinoikeudesta lavastukseen ei ole kuitenkaan mennyt kaikin osin niin kuin Pätilä kertoo.

”Olen vain pyytänyt, että krediitit laitetaan hyvän tavan mukaisesti. Siinä kaikki”, hän sanoo, eikä mainitse penänneensä 25 000 euron korvauksia itselleen ja 20 000 euroa tuomion kansainväliseen julkistamiseen.

Vastasovintoehdotuksessaan Pätilä myös vaati Sputnikilta muun muassa kutsua kahdelle kaikkiin tulevaiin tilaisuuksiin, joissa Toivon tuolla puolen saa kansainvälistä näkyvyyttä.

Tällainen vaatimus olisi epärealistinen elokuvan ohjaajankin sopimuksessa. Tuotantoyhtiöt eivät edes kykene seuraamaan kaikkia tilaisuuksia, joissa maailmalle levitettyjä ja merkittävää festivaalihuomiota saaneita elokuvia kansainvälisesti juhlistetaan.

 

Pätilän taloustilanne on joka tapauksessa heikko. Hän on joutunut muuttamaan kotoaan.

”Aika pulaan olen joutunut. Kaikkea olen ajatellut tauluhuutokaupasta joukkorahoitukseen.”

Haastattelutilanteessa lakimiestensä seurassa Pätilä itse kertoo, että taloudellinen ahdinko tuli ”puun takaa”. Jutun julkaisemisen jälkeen hän kuitenkin haluaa tarkentaa asiaa.

”Sain ennen [oikeus]juttua, jutun aikana ja sen jälkeen realistisen arvion riskeistä”, lavastaja täsmentää Suomen Kuvalehdelle sähköpostitse.

Nordenswan ja Turku eivät halua kommentoida, kuka maksaa heidän palkkionsa.

”Kaiken olisi voinut välttää, jos Kaurismäki olisi kirjoittanut krediitit Suomessa vallitsevan tavan mukaan”, Pätilä sanoo.

”Silloin ehkä jo tekisimme uutta elokuvaa yhdessä.”

Aki Kaurismäki ei näe asiassa syytä jatkotoimenpiteisiin.

”Jonkun syyntakeellisen tahon, esimerkiksi hänen ammattiliittonsa, olisi pitänyt varoittaa Pätilää siitä, että nostamansa kanteen voi myös hävitä. Ymmärtääkseni hänen lakimiehensä tyytyivät maksimoimaan oman palkkionsa venyttäessään vastoin Sputnikin tahtoa oikeudenkäynnin kestoa naurettavuuden rajoille”, Kaurismäki kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.

”Kun tämä kestämätön kanne nostettiin, ei Sputnikille jäänyt muuta mahdollisuutta kuin todistaa se vääräksi. Pätilän vaatimatonta työpanosta puolestaan olisi epäilemättä parantanut se, että hän olisi silloin tällöin vieraillut työmaalla.”

”Pätilän henkilööni kohdistaman panettelun panen ymmärrettävän katkeruuden piikkiin niiltäkin osin kuin se ylittää kunnianloukkauksen rajan.”

 

Juttu julkaistu 6.7.2018 klo 7.32. Juttua täydennetty 6.7.2018 klo 9.24. Lisätty tieto siitä, etteivät Aki Kaurismäki, Sputnik tai Bufo ole hyötyneet oikeusjutusta taloudellisesti.

Juttua täydennetty 9.7. 2018 klo 15.50. Lisätty Pätilän näkemyksiä oikeusjutun taloudellisista riskeistä.