Kun nainen tekee elokuvaa, hän on opettaja, pomo tai äiti – ”Mitä jos saisin olla ihan vain minä?”

Ranskalainen Mia Hansen-Løve ei halua tehdä romanttista viihdettä.
Elokuva 15.10.2016 18:30
Mia Hansen-Løve.
Mia Hansen-Løve. © Paul Katzenberger / Wikimedia Commons

Pääosanesittäjä Isabelle Huppert on sanonut jotain, joka ärsyttää ohjaaja-käsikirjoittaja Mia Hansen-Løvea.

”Näkeekö hän tosiaan minut äitihahmona? Tästä on pakko puhua hänelle!”

Hansen-Løve, 35, naurahtaa. Ei häntä se harmita, että Ranskan ehkä arvostetuin näyttelijä Huppert, 63, esittää tuon ajatuksen elokuvanteon dynamiikasta.

”Kun nainen tekee elokuvaa, häntä katsotaan opettajana, pomona tai äitinä. Mitä jos saisin olla ihan vain minä?”

Ranskalaisen elokuvan tekijäkärkeen nopeasti noussut Hansen-Løve kertoo aidon oloisia ihmissuhdetarinoita. Kerronta on vaivattoman keveää. Melankoliakin tuntuu vetävältä.

Vaikka Tämän jälkeen on lempeä draama keski-ikäisen naisen elämänmuutoksesta, se alkaa kuvilla pariskunnasta lomamatkalla, hautapaaden luona.

”Kamala tapa aloittaa, eikö olekin!”

 

Näkymä haudasta rannalla muistuttaa kuolemasta ja viittaa parisuhteen päättymiseen. Filosofianopettaja Patricia (Huppert) menettää kohta työnsä ja aviomiehensä, jolla on nuorempi rakastaja. Hänen äitinsäkin on erittäin sairas.

Mies poistuu kuvasta, ja laaja rantamaisema jää.

Kyse ei ole lopusta vaan uuden alusta.

”Mitä vapaus on? Patricia ei menetä identiteettiään ja rakastaa yhä elämäänsä”, elokuvantekijä tähdentää.

”Oli tärkeää, että asiaa käsitellään koulutetun, älykkään naisen näkökulmasta. Tällaisia hahmoja näemme valkokankaalla harvoin. Häpeämmekö ajattelevia naisia?”

Huppert oli näytellyt Hansen-Løven puolison Olivier Assayasin elokuvassa Les Destinées sentimentales. Hän myös esitti yhteistyötoiveen Hansen-Løvelle jo vuosia sitten, ohjaajan mukaan tekstiviestillä.

Tarinaan Hansen-Løve on ammentanut lähipiiristään, vanhempeinsa erosta.

”Yhtäkkiä äitini oli yksin, ja hän oli sitten kymmenen vuotta yksin.”

Yleensä elokuva eroavasta naisesta kertoo myös uuden miehen löytämisestä. Elokuvantekijällä ei ole mitään näitä tarinoita vastaan, ja hän nauttii romanttisesta viihteestä.

”Mutta todellisuus on toinen”, ohjaaja sanoo. ”Kun uskoin onnelliseen loppuun, joka ei ole perinteisellä tavalla onnellinen, tiesin, että elokuva on tehtävä.”

Tämän jälkeen elokuvateattereissa.