Arvio: Grace of Monaco on epäonnistunut hovidraama

Rakastetun ruhtinattaren tarina jää vaille sielua ja muotoa.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Elokuva Grace Kellyn elämästä syntyi kivuliaasti. Tuottajat ovat riidelleet siitä, millaiseen muotoon teos leikataan. Nimekäs osatuottaja Harvey Weinstein on ilmoittanut julkisesti, että aikoo jättää elokuvan kokonaan levittämättä Yhdysvalloissa.

Tuotannon alkuvaiheissa elokuvaan myönteisesti suhtautunut Monacon hallitsijaperhe puolestaan sanoutui voimakkaasti irti valmiista teoksesta.

Merkeistä voi päätellä jotain, ja totta se on: Olivier Dahanin ohjaama Grace of Monaco on epäonnistunut elokuva.

Se ei ole sensaatiohakuinen. Tarina ei käsittele esimerkiksi Kellyn traagista kuolemaa auto-onnettomuudessa.

Elokuva on ainoastaan muodoton ja tylsä.

 

Nicole Kidman esittää Kellyä, joka tarinan alussa jättää Hollywoodin ja astuu elämänsä rooliin Monacon ruhtinaan Rainier III:n puolisona. Kuusi vuotta kuluu, ja Kelly ahdistuu osaansa edustusrouvana. Ennen minua sinä olit vain näyttelijätär, aviomies piikittelee.

Poliittisesti Rainier on pulassa, sillä Charles de Gaulle haluaa liittää Monacon Ranskaan ja pistää sen miljonäärit verolle.

Elokuvan draaman panoksina ovat Grace Kellyn ja Monacon suurruhtinaskunnan itsenäisyystaistelut. Käytännössä arvuutellaan, pääseekö Kelly takaisin elokuva-alalle, näyttelemään Alfred Hitchcockin Marnieen, ja säilyykö kasinovaltakunta Monacon verovapaus.

Lopulta ruhtinatar antaa periksi, hyväksyy paikkansa ja suuntaa energiansa Monacon uudistamiseen ja pelastamiseen.

Dahan yhdistää imelän musiikin kuorruttamia, kultaisessa valossa kylpeviä nostalgiakuvia Monacosta ja pitkiä kohtauksia, joissa Kellyn ja hänen lähipiirinsä keskustelut haaveista ja vastuusta jatkuvat loputtomiin.

 

Elokuva on kuin vinyylilevy, joka on juuttunut toistamaan samaa uraa. Kamera kiertää huojuen Kidmanin kasvoja lähikuvissa etsien tunnetta, joka selittäisi katsojalle Kellyn mielenmaisemaa paremmin kuin sanat.

Sitä tunnetta ei löydy.

Kun Dahan ohjasi Marion Cotillardia elokuvassa Pariisin varpunen – Edith Piaf, kamera todella rakasti tähteä. Cotillard sai osastaan Oscarin. Se oli suurenmoinen hetki, sillä koskaan aiemmin ranskalaisnäyttelijää ei ollut palkittu pääosa-Oscarilla.

Kidmania käy sääliksi. Elokuva kuolee korniuteensa viimeistään, kun Kelly lopussa pitää arvovaltaisille vieraille puheen, jonka diplomaattinen oveluus muka pelastaa Monacon.

 Tim Roth esittää Rainieria tyylikkäästi, eikä näyttelijää itseään ole tunnistaa. Frank Langella ylinäyttelee roolihahmonsa, amerikkalaispapin ja Rainierin neuvonantajan, jolle Kelly uskoutuu. Roger Ashton-Griffits hahmottaa hupsun lisän valkokankaan karikatyyrimäisten Alfred Hitchcock -hahmojen joukkoon.

Grace of Monaco elokuvateattereissa 16.5. alkaen.