Ydinjätteen loppusijoitus: Ei sittenkään turvallista?

Kotimaa 28.5.2010 10:01

Ydinjätekeskustelussakin on omat skeptikkonsa.

Olkiluodon Onkalon perusteellisista pohjatutkimuksista huolimatta ydinjätteen loppusijoituksesta käytävä julkinen keskustelu muistuttaa viimeaikaista ilmastokeskustelua. Se on jakaantunut samalla tavalla ”valtavirtaan” ja ”skeptikoihin”, joiden voimasuhteet tosin eivät välttämättä ole ydinjätekeskustelussa samanlaiset kuin ilmastoasioissa.

Eräs näkyvimmistä skeptikoista on eläkkeellä oleva geologian professori Matti Saarnisto, GTK:n entinen tutkimusjohtaja eli Pekka Nurmen edeltäjä, joka Säteilyturvakeskuksen toimeksiannosta pari vuotta sitten arvioi Posivan tutkimustuloksia loppusijoituspaikan turvallisuudesta.

Saarniston arvio oli tyly: Posivan raportti ei hänen mielestään ollut asiantuntijatietoon perustuva kriittinen analyysi.

”Kaikki ennusteet loppusijoituspaikan turvallisuudesta seuraavan jääkauden jälkeen, 55 000-65 000 tai 90 000-100 000 vuotta nykyhetkestä, ovat spekulaatiota eivätkä perustu tieteellisiin faktoihin. Loppusijoituspaikka tulee olemaan 10 000-20 000 vuotta kahden kilometrin paksuisen mannerjäätikön alla ja se tulee painumaan mannerjään painosta 500-800 metriä. Jäätikön vetäytymisen aikana ja sen jälkeen loppusijoituspaikka tulee jälleen kohoamaan 500-800 metriä.

”Nopea maankohoaminen tulee kiistatta johtamaan voimakkaaseen seismiseen aktiivisuuteen ja maanjäristyksiin. Jäätiköitymisten välisten interglasiaalivaiheiden aikana loppusijoituspaikka tulee olemaan jäätikön sulamisvesien peitossa tuhansia vuosia tai, pysyessään sulamisvesien yläpuolella, routa tulee mitä todennäköisimmin ulottumaan loppusijoituspaikkaan ja syvemmäs.”

”Tästä johtuen loppusijoituspaikka tulee seuraavan 120 000 vuoden aikana olemaan mannerjäätikön tai veden peitossa 30 000-40 000 vuotta, ilman mitään mahdollisuutta valvoa sitä.”

Myöhemmin Saarnisto on arvostellut entisiä työnantajiaan GTK:ta ja Säteilyturvakeskusta ”panttivankisyndroomasta” eli siitä, että ne ovat tehneet liian kauan läheistä yhteistyötä Posivan kanssa ja menettäneet kriittisyytensä.

”Johonkin ne on pantava”

Tänä keväänä Saarnisto on arvioinut, että loppusijoitusluolasto on altis jääkauden maanjäristyksille, joiden todennäköisyyttä luolaston kaivaminen lisää. Hänen mukaansa routa tunkeutuu ennen jääkauden alkua rikkonaisessa kalliossa loppusijoituspaikkaa syvemmälle, kun maa ja kallio saattavat ehtiä jäähtyä kymmeniä tuhansia vuosia ilman suojaavaa jääpeitettä.

Hän pitää myös Posivan antamaa kuvaa peruskallion rakenteesta liian ehyenä. Samoin kuin muualla Suomessa kallioperä on Saarniston mukaan myös Olkiluodossa rikkonaista, eikä sieltä löydy ydinjätehaudan vaatimia neliökilometrien kokoisia eheitä lohkoja. Jääkauden aikana nopeatkin kallion liikkeet ja järistykset ovat todellinen riski, jonka seurauksia ei tunneta, Saarnisto arvioi.

Posivan ja GTK:n nykyiset tutkijat ovat hieman ymmällään Saarniston näkemyksistä. He myöntävät näkemykset mahdollisiksi: ”Eihän kukaan voi sataprosenttisen varmasti sanoa, että jotakin ei tapahdu – voihan vaikka meteoriitti osua Maahan.” Saarniston näkemyksiä kuitenkin pidetään varsin teoreettisina ja ”jostakin syystä tarkoitushakuisina heittelyinä”.

Helsingin yliopiston seismologian laitoksen johtaja Pekka Heikkinen ei ryhdy kollegoidensa kiistassa varsinaiseksi erotuomariksi, mutta toteaa näkemyserojen versovan erityisesti siitä, että kysymyksessä on niin valtavan etäinen tulevaisuus, josta kukaan ei oikeasti pysty sanomaan paljon mitään.

”Johonkin kuitenkin ydinjätteet on pakko panna. Maan pinnalle niitä ei oikein voi jättää, ja nykyisen tiedon perusteella turvallisin paikka niille on vakaa kallioperä. Jos se joskus repeää, todennäköisimmin se repeää sieltä mistä aiemminkin.”