Voisiko kirkko toimia yömajana Suomessakin?

Susan Heikkinen
Kotimaa 4.4.2010 16:00

Olisiko yömaja kirkkosalissa mahdollinen Suomessa?

Kirkko Sonja Nordgren, entinen esikoulun opettaja, vietti yön tukholmalaisessa Pyhän Klaran kirkossa. Kuva Alex Farnsworth

Ainakaan laki ei sitä kiellä. Kirkkojärjestyksessä määrätään vain, että kun tila on vihitty kirkoksi, sitä saa käyttää ”vain sen pyhyyteen soveltuviin tarkoituksiin”.

”Tämähän sisältää harkintaa. Missään ei ole sanottu selväsanaisesti, mitkä ovat pyhyyteen soveltuvia tarkoituksia”, sanoo yksikönjohtaja Kai Vahtola Kirkkohallituksesta. ”Käytännössä esimerkiksi konserttien ja myyjäisten järjestäminen on tulkittu soveltuvaksi.”

Vahtola ei ota kantaa asunnottomien majoittamiseen. Kirkkotilojen käytöstä päättävät yhdessä kunkin seurakunnan kirkkoherra ja kirkkoneuvosto, ja käyttöä valvoo kirkkoherra.

”Sen voin todeta, että kirkkorakennuksia on käytetty kautta historian pakolaisten, vainottujen ja ahdistettujen suojapaikkana”, Vahtola sanoo. ”Eli ihmisen ahdistusta ja hätää on tällä tavalla otettu huomioon kirkon toiminnassa.”

Ruotsin asunnottomien järjestö on arvostellut Tukholman kokeilua kosmeettiseksi avuksi, jonka varjoon kunnollisen asumisen tavoite jää. Helsingissä toimivan Vailla vakinaista asuntoa ry:n puheenjohtajasta Kimmo Aaltosesta ajatus asunnottomien kirkkomajoituksesta kuulostaa kuitenkin hyvältä.

”Kyllä hätäapuakin tarvitaan”, Aaltonen sanoo. Sijainniltaan otollisin yömajakokeilulle olisi hänen mielestään Helsingin Kallion kirkko.

Kallion seurakunnan vt. kirkkoherra Riitta Männistö suhtautuu ajatukseen kriittisesti.

”Kirkkorakennuksemme on niin täynnä toimintaa, että meillä se ei ihan ensimmäiseksi tulisi kysymykseen. Usein joku harjoittelee uruilla puoleenyöhön asti. Kokeilu kenties toimisi joissain kirkoissa, joissa on hiljaisempaa.”

Männistö arvelee, että yöpyjiä kyllä riittäisi joka puolelta kaupunkia. Hänen tuntumansa kuitenkin on, että tällä hetkellä kaupunki pystyy tarjoamaan asunnottomille riittävästi yösijoja.

Kallion jumalanpalvelukset ovat tänä talvena säästyneet järjestyshäiriöiltä täysin – ensimmäistä kertaa kymmeniin talviin. Männistö arvelee, että selitys on Töölöön viime kesänä avattu asunnottomien palvelukeskus.

”Lähtisin siitä, että on yhteiskunnan tehtävä järjestää kodittomille yösijoja. Se ei ole kirkon ensisijainen tehtävä. Tietysti, jos tilanne menisi aivan surkeaksi, sitä jouduttaisiin pohtimaan.”

Aiheesta lisää

Tukholmassa kodittomat saavat yösijan kirkosta (Suomenkuvalehti.fi 4.4.2010)
Tenukepit jättivät Kallion kirkon (Suomenkuvalehti.fi 19.3.2010)

Keskustelu

Rakennusten monikäyttöisyyttä pitäisi lisätä muutenkin. On tuhlausta, että on erikseen päiväkäyttö (toimistot, koulut), iltakäyttö (ravintolat) ja yökäyttö (hotellit).

Vt. kirkkoherra Männistön puheesta oikein huokuu kristillinen lähimmäisenrakkaus. Olisihan se tosin kamalaa lyhentää urkuharjoituksia vaikka tunnilla, että kymmenet ihmiset saisivat mahdollisesti yösijan.

Evluttinenirkko Suomessa on virkamieskirkko. Ei sillä ole mitään tekemistä inhimillisen avuntarpeen tyydyttämisen kanssa. Kirkkoonhan pitäisi jostakin järjestää ylityökorvauksilla oleva valvoja ja siitä on kovasti vaivaa ja kustannuksia. Ja siivotakin pitäisi roskaväen jälkeen. Ei varmasti onnistu.

Eivätpä ole saaneet muutenkaan oviaan aukioleviksi kuin virka-aikana.

Itse en ole jumalan kanssa puheväleissä enkä maksa jäsenmaksua, mutta nuo pömpöösit pyhäköt voisi avata luppoajaksi vaikka ympärivuotisiksi hostelleiksi. Huomioni mukaan niissä ei paljon ulko-ovi käy. Pihalla ovat pastorin mersu ja sihteerikön volvo. Ja valot palaa, Yötä päivää. Pihalla makaa kuolleita ihmisiä maan alla. Ei mitään järkeä tilankäytössä. Itse lopetin aikoinaan pastorin lipereiden pyykkäämisestä johtuvien kulujen maksamisen.

Ajatus kirkon toimimisesta asunnottomien yösijana ei ole teoriassa lainkaan huono. Etenkin, jos ajattelen,mitä Jeesus itse sanoisi. En näe ihmisillä muuta tarkoitusta elämässä kuin kasvaa rakkaudessa, tehdä hyvää ja olla näin lähempänä Jumalaansa, rakkautta. Mikä silloin voisi olla tähän ajatukseen sopivampaa kuin kirkon tulla avuksi niille, jotka kärsivät.
Toinen puoli on se, että ilman erityisjärjestelyjä se ei toimi, tai mistä sen loppujen lopuksi tietää. Olen itse joskus ollut työssä varsinaisessa häirikköpaikassa ja sen asukit eivät kyllä aiheuttaneet omissa tiloissaan häiriöitä. Ehkä Jumala järjestäisi tuon niin, että se toimisi, kun sillä toiminnalla olisi siunaus. Muuten en usko, että edes paikan kunnioitus takaisi rauhaa ja kaikenlaisia häiriöitä olisi aivan varmasti. Koska ajatuksen mukaanhan sen pitäisi olla sitten avoin kaikille. Ehkä perustellusti, harkiten, että joku seuloisi sellaiset, jotka voi sinne päästää… Vaikea asia. Mutta sitten se pitäisi olla kaikki kirkot eikä naapurin kirkko.

Erosin kirkosta viime joulukuussa. Erollani ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, olen edelleen kristitty. Erosin koska kirkko on organisaationa täysin vieraantunut todellisesta elämästä. Kirkkoja voitaisiin todellakin käyttää kodittomien yösijana ja tarpeellinen valvonta voitaisiin rahoittaa esim. tinkimällä kirkon ulkomaanavusta tai muista esim. sijoitusmenoista. Uutiset pedofiliasta, naispappien syrjimisestä jne. saavat minut voimaan pahoin. Luin jokin aika sitten jostakin lehdestä että ”kapitalismi ilman konkursseja on kuin kirkko ilman helvettiä”. Kirkko on konkurssissa, onko se myös vajoamassa henkiseen helvettiin ?

Birgitta: ”Muuten en usko, että edes paikan kunnioitus takaisi rauhaa ja kaikenlaisia häiriöitä olisi aivan varmasti. Koska ajatuksen mukaanhan sen pitäisi olla sitten avoin kaikille. Ehkä perustellusti, harkiten, että joku seuloisi sellaiset, jotka voi sinne päästää… Vaikea asia.”

Eikö juuri kirkon pitäisi hyväksyä kaikki??

Keski-Euroopassa on vanha sananparsi, että naapurin hevosen voisin luvata lainaksi puunajoon ;-)

Tämän kikko-innovaation voisi sijoittaa toiseen toteutusvyöhykkeeseen. Otetaan kuitenkin ensimmäiseen Eteläranta 10, Ateneum, Kiasma, Vanha Postitalo, Kansallismuseo, Pikkuparlamentti.

Kirkkoja ei onneksi tarvita yömajoiksi kuin poikkeustapauksissa. Seurakunnissa kannattaisi kuitenkin miettiä, paljonko niillä on hukkaneliöitä käytettävissään ja jostain voisi varmaan luopuakin. Kirkoissa voisi järjestää enemmän päivätoimintaa. Suomessa on paljon yksinäisiä ihmisiä, mm. eläkeläisiä ja työttömiä, jotka voisivat tavata toisiaan kirkoissa. Kai siellä voisi keittää omakustannekahvitkin?
Kirkkojen ovet ovat päivisin kiinni ja muut seurakuntien tilat ovat lähes aina varattuja. Laitoskirkko ei palvele kaikkia kansalaisia, eikä edes jäseniään. Monelle ei taida tulla edes mieleen kopaista arkipäivänä kirkon ovea, paitsi ehkä kesäisin lomareissuilla. Suomalainen luterilainen kirkko on yleensä tylsä ja karu rakennus, eikä siitä ole matkailukohteeksi, ellei siellä ole mitään touhua ja toimintaa. Päivän mietelauseeksi sopinee se, että ”kirkko on tyhjä ilman sisältöä”.

”Lähtisin siitä, että on yhteiskunnan tehtävä järjestää kodittomille yösijoja. Se ei ole kirkon ensisijainen tehtävä..” Eipä ole niin,mutta kun asunnottomia jokatapauksessa kuitenkin on ja he ovat varmasti kiitollisia lämpimästä ja kuivasta yöpaikasta. Tällainen toiminta olisi juuri sitä lähimmäisenrakkautta joka kirkon taholta mitä suurimmissa määrin puuttuu. Hyvä että naapurimaassa ollaan hereillä.