Varkaus
Ulkomaalainen työntekijä saattaa joutua odottamaan työlupaa kuukausia. Tuona aikana voi tapahtua outoja asioita.
Valvontakameran kuvassa näkyy kaksi miestä Helsingin Suutarilassa, autotarvikeliike Bilteman pihalla. Molemmilla on päällään oranssinpunainen työtakki, musta pipo ja tummat housut. On lauantai-ilta tammikuun 9. päivänä 2017. Miehet vievät käytettyjä alumiinilistoja pois rakennukselta ja lastaavat ne pakettiautoon. 28-vuotiaat miehet ovat täysin tunnistettavissa poliisin esitutkintamateriaaliin liitetyissä kuvissa.
Toinen heistä on Viktor Podolianchuk, Ukrainan kansalainen. Toinen on kotoisin Albaniasta. Hänestä ei käytetä tässä jutussa oikeaa nimeä, vaan kutsumme häntä Ninoksi. Toukokuussa 2017 käräjäoikeus katsoi, että kaksikko oli pihalla tekemässä törkeää varkautta.
Viktor puhuu erinomaista englantia ja pudottelee väliin oppimiaan suomenkielisiä sanoja. Varasto, roskalava, vankila. Hän on kotoisin Vinnytsjan kaupungista läntisessä Ukrainassa. Kotimaassa asuu kaksi lasta ja vaimo. Viktor haluaisi tuoda myös heidät Suomeen, mutta se tuntuu nyt mahdottomalta.
Perhe on rakennuttanut Ukrainaan talon niillä rahoilla, jotka Viktor on ansainnut neljän vuoden aikana Suomessa.
”Maiden välillä on valtava taloudellinen ero. Kaikki on Ukrainassa niin halpaa”, hän kertoo.
Myös työvoima. Jos työntekijällä ei ole erityisiä taitoja, päiväpalkka voi olla vain kolme euroa. Viktorin mukaan ammattilainen voi tienata enimmillään 20 euroa päivässä. Ei ihme että Suomi kiinnostaa.
Koska ukrainalaiset tulevat EU:n ulkopuolelta, heidän täytyy hankkia joko lyhytaikainen kausiviisumi tai pidempään oleskeluun oikeuttava työperusteinen oleskelulupa.
Ensin TE-toimisto selvittää muun muassa, onko työpaikkaan saatavissa sopivaa työvoimaa Euroopan talousalueelta, ja tekee oleskelulupaa koskevan osapäätöksen. Tämän jälkeen asia siirtyy Maahanmuuttoviraston ratkottavaksi. Työnantajan pitää aina varmistua, että työntekijällä on lupa tehdä töitä.
Suomeen töiden perässä tulevien ukrainalaisten määrä on viime vuosina kasvanut. Vuonna 2017 marraskuun loppuun mennessä ukrainalaisten työperäisiin oleskelulupiin liittyviä päätöksiä oli tehty 1 300 kappaletta, toistasataa enemmän kuin koko edellisvuonna.
Tyypillisesti Ukrainasta tullaan maatilatöihin – niin myös Viktor. Kesällä 2016 työ maatalousyrityksessä sisälsi muun muassa hedelmien ja vihannesten kuljettamista kauppoihin.
Sitten hän huomasi uuden työpaikkailmoituksen työvoimahallinnon verkkosivuilta. Salolaisessa kattofirmassa oli kova pula työvoimasta. Viktor siirtyi Eristysliike Sarttilan leipiin.
Samassa yrityksessä työskennellyt suomalainen työntekijä kuvaa Viktoria ”kovaksi työmieheksi”, toinen kollega ”ahkeraksi ja reiluksi”. Samaa mieltä on Viktorin kanssa tiiviisti työskennellyt virolainen Rolf Räis.
”On niin paljon niitä laiskoja. Teimme työantajan pyynnöstä paljon ylitöitä ja viikonloppuja. Viktor oli aina paikalla. Hän teki kaiken, mitä työnantaja pyysi.”
Yritys lopetti palkanmaksun viisumin umpeudettua. Työt kuitenkin jatkuivat.
Syyskuussa 2016 Viktorin kausitöihin oikeuttava viisumi umpeutui. Elokuussa hän oli hakenut työntekijän oleskelulupaa, mutta päätöstä ei ollut vielä tullut. Työt kattofirmassa kuitenkin jatkuivat.
”Työnantaja sanoi, että työtä on liikaa, emme voi odottaa”, Viktor kertoo.
Yritys lopetti viisumin umpeuduttua palkanmaksun. Viktorille luvattiin, että rahaa tulisi taas, kun hän saisi työluvan.
Työkaveri Räis vippasi rahaa Viktorille. Hän kertoo myös ehdottaneensa toimitusjohtajalle, että tämä antaisi Viktorille lainaa, vaikka vain muutaman tonnin.
”Hän sanoi minulle, että ei ei, hakekoon kirkolta rahaa”, Räis kertoo.
Viktor majoittui useina öinä Räisin vanhassa asuntovaunussa, joka oli parkkeerattu yrityksen varaston pihalle, roskakasojen viereen.
”Vaunussa ei ollut vessaa, suihkua tai keittiötä”, Viktor sanoo.
Suomalainen työkaveri kertoo seuranneensa Viktorin tilannetta. ”Tuntui, että siinä käytetään hädässä olevaa hyväksi.”
Luvan odottaminen venyi. Laissa määritelty enimmäisaika käsittelylle on neljä kuukautta, pidempäänkin voi mennä.
Tammikuun 2017 alussa Viktor kertoo saaneensa TE-toimistolta tiedon siitä, että lupa-asia on loppusuoralla. Vielä odotettiin työnantajan vahvistusta, että työvoiman tarve on edelleen olemassa.
Viktor oli pitänyt itse kirjaa tunneistaan ja ilmoittanut niitä myös palkanlaskijalle. Hänen mukaansa tammikuussa rästejä oli kertynyt jo 14 000 euroa. Viktor kertoo kyselleensä tuolloin rahojen perään.
Loppiaisen jälkeen kattofirman työntekijät olivat töissä Bilteman rakennuksella Suutarilassa. Illalla, muiden jo lähdettyä töistä Viktor ja Nino kantoivat työmaan rakennustelineiltä pois käytettyjä alumiinilistoja. Ne oli purettu pois ikkunoiden ympäriltä, jotta lasit oli saatu vaihdettua.
Viktorin mukaan he olivat suorittamassa työnjohtajan antamaa tehtävää eli siivoamassa työmaata maanantaiksi.
”Ne olivat roskaa. Osa listoista oli vääntyneitä, laitoimme ne takakonttiin. Ehjät sidoimme auton katolle ja veimme ne yrityksen varastolle Espooseen.”
Seuraavana maanantaina työmaalla ihmeteltiin metallin häviämistä. Viktor sanoo kuulleensa asiasta, mutta ei omien sanojensa mukaan ollut yhdistänyt asiaa lauantaina tehtyihin töihin.
Noin viikkoa myöhemmin kolme poliisia ilmestyi kattotyömaalle. He veivät Viktorin ja Ninon mukaansa. Miehet oli tunnistettu Bilteman valvontakameran kuvista.
Varkaudesta tutkintapyynnön tehnyt toimitusjohtaja kertoi poliisille, että työntekijöitä ei ollut käsketty viemään listoja pois, vaan ne oli määrä asentaa takaisin ikkunoihin, kun lasit on vaihdettu. Samaa kertoi työnjohtaja.
Työnantaja arvioi aluksi, että uusien listojen hankkimisesta syntynyt vahinko oli 10 000 euroa, mutta oikeudessa yritys vaati jo yli 80 000 euron vahingonkorvauksia. Romumetalliksi myytynä alumiinista olisi saanut muutamia satoja euroja.
Tutkintavankeuteen joutunut Viktor puolestaan ilmoitti poliisille, että listat on viety yrityksen varastolle. Poliisi myös soitti kuulustelusta kattofirman toimitusjohtajalle.
”Selitin tarkasti, missä listat ovat”, Viktor sanoo.
Myöhemmin toimitusjohtaja kertoi poliisille, että varastolla oli vain viitisen prosenttia listoista.
Poliisi katsoi Viktorin ja Ninon syyllistyneen törkeään varkauteen, samalla linjalla oli syyttäjä.
Miehet tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa vuoden ehdolliseen vankeuteen ja maksamaan Sarttilalle korvauksia yhdessä Ninon kanssa noin 40 000 euroa.
Oikeus katsoi, että Viktorin ja Ninon toiminta ei ollut uskottavasti siivoamista, sillä he olivat irrottaneet listoista kumitiivisteitä ennen autoon vientiä. Epäilyttävänä pidettiin myös sitä, että Viktor ja Nino eivät olleet kunnolla selvittäneet asiaa, kun työmaalla oli ihmetelty listojen häviämistä.
Viktor arvelee, että raskauttava seikka oli myös se, että hänen kanssasyytettynsä oli aiemmin tuomittu rikoksesta.
Toimitusjohtajan ja työnjohtajan puheet käräjäoikeus katsoi luotettaviksi.
Vasta vajaa kuukausi tuomion jälkeen poliisi meni kattofirman varastolle tutkimaan listakasan. Lisätutkintaa oli toivonut Viktorin asianajaja. Mittauksessa kävi ilmi, että todellisuudessa kasassa oli kaikki työmaalta viedyt listat – kuten Viktor oli alun perinkin poliisikuulusteluissa kertonut. Toimitusjohtaja piti silti kiinni varkausväitteestä.
Viktorin mielestä koko varkaustarina on absurdi. Hän epäilee jopa, että kyseessä oli lavastus, jossa tavoitteena oli saada hänet ulos maasta ja välttyä palkkarästien maksamiselta.
”Jos olisin ollut varkaissa, olisin vienyt listat johonkin muualle kuin työnantajan varastolle. Ja jos joku haluaa varastaa jotain, ei kai hän tule sinne yrityksen logot sisältävissä työvaatteissa, ilman naamiota kasvoilla.”
Vaikuttaa erikoiselta, että juuri kun pitkään odotettu työlupa oli tulossa, henkilö päättäisi kavereineen varastaa työmaalta mitättömän arvoista romulistaa.
Voisiko olla niin, että miehet ymmärsivät ohjeet väärin ja veivät listat pois vahingossa? Tai ehkä kaksikko oli sittenkin varkaissa, Viktor ehkä kostaakseen työnantajalle oman ahdinkonsa?
Huhtikuussa asiaa käsitellään hovioikeudessa.
Viktorilla on nykyään oleskelulupa ja hän työskentelee Suomessa toisen yrityksen palveluksessa.
Toimitusjohtajan mukaan töiden jatkuminen luvatta, palkanmaksun lykkääminen ja asuntovaunu- majoitus olivat Viktorin intressissä.
Joutsenon vastaanottokeskuksen yhteydessä toimii ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä. Se tarjoaa asiakkaille erilaisia palveluita, kuten oikeudellista neuvontaa.
Asiakkaiden määrä on kasvussa. Vuonna 2016 auttamisjärjestelmän piiriin otettiin 130 henkilöä, kun edellisenä vuonna heitä oli otettu 52.
Myös Viktor on päässyt sen asiakkaaksi. Auttamisjärjestelmä pyysi kevättalvella 2017 Lounais-Suomen poliisia tutkimaan, onko Viktor joutunut rikoksen uhriksi työskennellessään kattofirman palveluksessa. Mahdollisia rikosnimikkeitä ovat ihmiskauppa, kiskonnantapainen työsyrjintä tai kiskonta.
Salon poliisilaitokselta kerrotaan, että asia on edelleen selvittelyvaiheessa eikä esitutkintaa ei ole aloitettu. Syyksi tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Pertti Läksy kertoo sen, että kaikkia asiaan liittyviä henkilöitä ei ole tavoitettu.
Yksi olennainen asia on Viktorin passin kohtalo. Hänen mukaansa työnantaja otti syksyllä 2016 hänen passinsa eikä ole palauttanut sitä. Työnantaja on kiistänyt väitteen jyrkästi.
Poliisi tutkii kuitenkin ulkomaalaisrikkomusta eli luvatta työskentelyä. Epäiltyinä ovat sekä Viktor että hänen työnantajansa.
Suomen Kuvalehti olisi halunnut haastatella työnantajaa kuullakseen hänen näkökulmansa riitaisaan asiaan. Miksi yrittäjä piti töissä henkilöä, jolla ei ollut lupaa tehdä töitä Suomessa eikä maksanut tälle palkkaa?
”Kiitos teille kiinnostuksesta asiaan. Jätämme tämän mahdollisuuden hyödyntämättä”, toimitusjohtaja Jari Sarttila vastasi.
Sarttila sai myöhemmin vielä mahdollisuuden kommentoida jutun tietoja. Hän kertoi näkemyksistään sähköpostitse.
Toimitusjohtajan mukaan Viktor ja Räis haluavat vain mustamaalata yritystä. Hän katsoo, että töiden jatkuminen ilman lupaa, palkanmaksun lykkääminen ja asuntovaunumajoitus olivat Viktorin intressissä.
”Tilanne Ukrainassa ei ollut turvallinen eikä Podolianchuk olisi voinut työllistyä muualla Suomessa.”
Sarttila painottaa, että miehet olivat ilman perusteltua syytä työmaalla illalla ja että he olivat kiivenneet aidan yli listoja viedessään. Viktor kiistää kiipeilyn.
Listojen löytyminen ei ole muuttanut myöskään syyttäjä Noora Väätäisen näkemystä: varkaus on tapahtunut joka tapauksessa. Listat on voitu viedä varastolle anastamistarkoituksessa. Tai ehkä niitä on siirrelty.
Väätäinen korostaa, että oikeudessa on käsitelty nimenomaan varkausasiaa, ei esimerkiksi Viktorin palkkariitaa.
”Vaikka hän olisi ihmiskaupan uhri, ei se sulje pois sitä mahdollisuutta, että hän on myös syyllistynyt rikokseen.”
Toisaalta voisi ajatella, että kertyneillä palkkarästeillä olisi voinut olla vaikutus Viktorin työnantajan toimintaan. Tutkinnassa nojattiin vahvasti työnantajan kertomaan muun muassa listojen sijainnista.
”Miksi he eivät käyneet katsomassa varastolla? Miksi he eivät tehneet työtänsä”, Viktor ihmettelee poliisin toimintaa.
Hän epäilee, että taustalla on hänen ulkomaalaisuutensa.
”Ihmiset ajattelevat Suomessa, että ulkomaalaiset tulevat tänne vain tekemään rikoksia.”
”Syyttäjällähän pitäisi olla velvollisuus selvittää sekä syytettä tukevat että syytettä vastaan puhuvat seikat. Tässä esitutkinta on suoritettu puutteellisesti”, sanoo asianajaja Autio.
Kattofirmalla on ollut muidenkin työntekijöiden kanssa erimielisyyksiä rahasta.
”Heti kun koeaika loppui, joka tilipäivä piti soittaa kirjanpitäjälle, että mihin tunteja on jäänyt. Se rupesikin ärsyttämään. Kyllä hän tiesi minunkin elämäntilanteeni, että minulla on kolme lasta ja asuntolaina”, Virosta Suomeen jo vuonna 2005 muuttanut Alexander Küllinen kertoo.
Hän lopetti työt yrityksessä puolentoista vuoden jälkeen syksyllä 2016 ja siirtyi toisen työnantajan palvelukseen.
Viktorin ja hän kollegansa Räisin maksamattomat palkat olivat tuoda kattofirmalle potkut työnantajien järjestöstä Kattoliitosta. Kattoliitto kehotti kesäkuussa 2017 työnantajaa maksamaan riidattomat saatavat. Sarttilan mukaan palkkoja ei ollut maksettu listavarkaudessa syntyneen vahingon takia.
Elokuussa liiton hallitus päätti, että yritys saa potkut liitosta, jos palkkoja ei makseta.
”Nyt minä ymmärrän”, Viktor sanoo kuullessaan uhkauksesta.
Häntä oli ihmetyttänyt elokuun lopussa tilille ilmestynyt tuhansien eurojen korvaus yli 700 tunnin töistä. Maksamalla rästit yritys vältti potkut liitosta.
Listajutun poliisikuulusteluissa työnantaja oli ilmoittanut Viktorin tehneen vain ”satunnaisesti ja lähinnä viikonloppuisin” töitä viisumin umpeutumisen jälkeen. Maksettu tuntimäärä vastaa kuitenkin neljän kuukauden täyttä työviikkoa.
Eikä siinä ole Viktorin mukaan kaikki: velkaa on lisät mukaan laskien ainakin 8 000 euroa.
Työntekijöitä edustavasta Rakennusliitosta kommentoidaan lyhyesti, että yritys on liitolle ”entuudestaan tuttu”. Riitoja on ollut keskimääräistä enemmän, mutta ne on saatu selvitettyä. Viktorin tapausta järjestö ei kommentoi, koska ei ole ollut sitä hoitamassa. Viktor ei ole liiton jäsen.
Liiton tietoon ei ole juuri tullut ihmiskauppaepäilyjä viime vuosina, kertoo varapuheenjohtaja Kyösti Suokas.
”Rakennustyömailla ei oikein orjaa pysty pitämään, koska siellä tehdään työkavereiden kanssa töitä. Luulen, että näitä on enemmän muilla toimialoilla, esimerkiksi etnisissä ravintoloissa, joissa työskennellään perheen kesken.”
Sen sijaan tuntien kanssa ”puljaaminen” on yleistynyt.
”Ongelmia on myös järjestäytyneiden, isojen urakoitsijoiden työmailla. Saatetaan maksaa kahdeksasta tunnista, mutta sitten huomataan, että kaverit saattaa olla 12-tuntisia työpäiviä.”
”Ulkomaalaiset tekevät paljon töitä, koska heillä ei välttämättä ole muutakaan tekemistä, kun ovat poissa kotoa.”
EU:n ulkopuolisen työvoiman saatavuusharkinnan poistaminen kerää kannatusta kansanedustajien keskuudessa. Aloitteella oli yli sata kansanedustajaa kaikista eduskuntaryhmistä, perussuomalaisia lukuun ottamatta.
Suokas paheksuu aikeita ja viittaa muun muassa Ukrainan alhaiseen palkkatasoon.
”Sitten kansainväliset ihmiskauppiaat pääsevät tuomaan väkeä oikein kunnolla.”
Toisaalta aloitteen yhtenä perusteluna on juuri Viktorin kaltainen tilanne. Alaa vaihtava ulkomaalainen työntekijä joutuu pitkien lupaprosessien aikana riippuvaiseksi työnantajasta.
”Tämä näkyy suoraan työntekijöiden alttiudessa joutua hyväksikäytetyiksi, sillä viime kädessä tehokkain työehtojen valvontamekanismi on juuri työntekijöiden suhteellinen riippumattomuus työnantajasta”, aloitteessa todetaan.
Jos Viktorin varkaustuomio pysyy ennallaan, edessä on todennäköisesti lähtö Suomesta. Hän sanoo olevansa pettynyt sekä viranomaisten että entisen työnantajansa toimintaan.
On hänellä suomalaisesta työelämästä hyviäkin kokemuksia. Vuonna 2013 Viktor teki töitä lahtelaiselle yritykselle.
”Palkka oli laskettu väärin ja 15 euroa oli jäänyt maksamatta. Olin jo lähdössä Ukrainaan. Johtaja ajoi 200 kilometriä. Hän sai minut kiinni Helsingin rautatieasemalla ja palautti sen 15 euroa.”