Valmiina taisteluun

Pohjois-Kymen sairaalaan rakennettiin pikavauhtia päivystys koronapotilaita varten.

Kotimaa 13/2020 21.3.2020 20:55
Teksti Anni Keski-Heikkilä kuvat Marjo Tynkkynen

Johannes Kärkkäinen, 38, on ehtinyt työskennellä vasta kaksi viikkoa vastuulääkärinä Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksessä, kun Suomi julistetaan poikkeustilaan maanantaina 16. maaliskuuta.

Koronavirus uhkaa tuhansien ihmisten henkeä ja koko terveydenhuollon toimintakykyä.

Tiistaina Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä päättää, että Kouvolan Kuusankoskella sijaitsevaan sairaalaan perustetaan infektiopäivystys ottamaan vastaan koronaviruspotilaita. Aikaa annetaan kaksi päivää.

Kärkkäinen tarjoutuu ottamaan vastuun käytännön järjestelyistä.

 

Keskiviikkoaamuna hän lähtee kotoaan Helsingistä autolla kohti Kuusankoskea. Kärkkäinen soittaa valtatieltä ystävälleen Juho Liukkoselle.

Virkavapaalla oleva akuuttilääketieteen erikoislääkäri on luvannut auttaa urakassa. Hänkin on auton ratissa, Liukkonen on lähtenyt aamulla liikkeelle Jyväskylästä.

Pohjois-Kymen sairaalalla on pandemiasuunnitelma, joka laadittiin vuonna 2009 alkaneen sikainfluenssaepidemian aikana.

Suunnitelmassa on linjattu, että tarpeen tullen sairaalan sisätautien osaston käytävä muutetaan epidemiapäivystykseksi. Tarvitaan erillinen tila, jotta vaarallinen tartuntatauti ei pääse leviämään sairaalan muille osastoille.

Juuri muita käytännön asioita suunnitelmasta ei selviä. Pitää keksiä itse.

Millaisissa vuoroissa lääkärit ja hoitajat työskentelevät? Missä henkilökunta vaihtaa vaatteensa? Minne asiakkaat pysäköivät autonsa? Kuinka monta stetoskooppia tarvitaan?

Miehet pohtivat, mitä kaikkea on otettava huomioon. Tunnin puhelun jälkeen Kärkkäinen kaartaa Pohjois-Kymen sairaalan pihaan.

Hänellä on taskussaan kaksi muovista lelueläintä, sarvikuono ja tiikeri. Kärkkäinen on sopinut kolmevuotiaan tyttärensä kanssa, että isä kertoo hänelle myöhemmin, mitä eläimet ovat reissullaan nähneet.

Vastuulääkäri Johannes Kärkkäinen (vas.) käy suunnitelmia läpi erikoislääkäri Juho Liukkosen kanssa. © Marjo Tynkkynen

Sairaalassa Kärkkäistä ja Liukkosta odottaa päivystyksen osastonylilääkäri Lauri Lemming. Hän on virolainen lääkäri, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa Afganistanissa Naton joukkojen mukana.

”Siihen verrattuna tämä on melkein kuin lepohetki.”

”Kriisi näyttää, millä tavalla ihmiset pystyvät tekemään oikeasti yhteistyötä.”

Epidemia on Suomessa alkuvaiheessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvion mukaan huippu nähdään aikaisintaan toukokuun toisella viikolla.

Kymenlaaksossa on vahvistettu vain yksi koronatartunta. Työikäinen henkilö oli palannut Suomeen Pohjois-Italiasta.

Maakunnassa on laskettu, että pahimpaan aikaan 170 000 asukkaan alueella ilmenisi noin 13 vakavaa keuhkokuumetta päivässä. Merkittävä osa keuhkokuumepotilaista tarvitsisi tehohoitoa.

Lääkärit tekevät kierroksen infektiopäivystykselle varatuissa tiloissa. Mukana on muun muassa huoltoyhtiön edustaja, turvallisuuspäällikkö ja sairaanhoitajia. Ryhmä laatii kolmen sivun mittaisen kuvauksen infektiopäivystyksen tilojen käytöstä.

Sairaanhoitaja Anni Leppä pitää kirjaa.

Taukohuone: mikro, jääkaappi, kertakäyttöastiat

Parkkialue rajataan oven edessä (betoniporsaat)

Heti ovensuuhun järjestetään käsienpesupaikka

Huoltotyöntekijä rakentaa väliseinää, jolla likainen puoli erotetaan puhtaasta puolesta. © Marjo Tynkkynen

Diabeteshoitaja Kirsi Laherto nostaa työhuoneessaan tavaroita muuttolaatikoihin. Kun Laherto tuli aamulla töihin, hänelle kerrottiin, että seuraavana päivänä huoneen pitää olla tyhjä.

Siitä tehdään potilashuone. Laherron vastaanotto siirtyy Marjoniemen terveysasemalle kahdeksan kilometrin päähän.

Huoneen vieressä käytävällä huoltotyöntekijät rakentavat väliseinää puisista rimoista, väliseinätolpista ja rakennusmuovista. Uusi seinä estää kulun muualle sairaalaan.

”Muovi pitää pisaran tuolla puolella”, sanoo työntekijä.

Potilashuoneet merkitään kolmella värillä. Punainen on varma korona, keltainen todennäköinen ja vihreä epätodennäköinen.

Tarkoituksellisia kiertoilmaisuja, lääkärit ja hoitajat pohtivat.

”Jos siihen kirjoitetaan varma korona, niin ihmisethän järkyttyvät”, sanoo sairaanhoitaja Leppä.

Värikoodaukseen on otettu mallia italialaiselta lääkäriltä Roberto Cosentinilta, jonka haastattelun Kärkkäinen on kuunnellut akuuttilääketieteen podcastista.

Cosentini työskentelee sairaalassa Pohjois-Italian pahimmalla katastrofialueella Bergamossa. Pelkästään siellä todettuja tartuntoja on jo yli 5 000 ja pahimpana päivänä sairaalaan on tullut 80 vaikeaa keuhkokuumepotilasta.

Italiassa kuolleita on jo enemmän kuin taudin alkulähteellä Kiinassa. Italian terveydenhuoltojärjestelmä on pahasti ylikuormittunut.

© Marjo Tynkkynen

Pandemian hallitsemisessa tiedon liikkuminen on elintärkeää. Sairaaloissa tukeudutaan suomalaisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten terveysviranomaisten suosituksiin.

Akuuttilääkärit ympäri Suomen jakavat tietoa toisilleen. Erityisen aktiivisia ovat Kärkkäisen mukaan olleet kollegat Lahdessa: sieltä on saatu paljon valmiita, hyödyllisiä dokumentteja.

Infektiopäivystykset rakennetaan saman kaavan mukaan ainakin Kotkassa ja Lahdessa.

Kuusankoskella suunnitteluryhmä saa valmiiksi mallin, jonka mukaan potilas vastaanotetaan uudessa päivystyksessä.

Asiakkaan pitää ilmoittaa tulostaan etukäteen puhelimessa. Sen jälkeen hänet ohjataan sairaalan pihalle tuotuun konttiin, jossa potilasta on vastassa kokenut sairaanhoitaja. Tämä arvioi, otetaanko asiakas sisälle. Infektiopäivystykseen otetaan vain hoitoa tarvitsevat.

”Minimaalinen virtaus”, sanoo osastonylilääkäri Lemming.

”Ajatus on, että 80–90 prosenttia käännytetään pois.”

Jos potilas pääsee sisään, hänelle annetaan värikoodi. Punainen, keltainen, vihreä.

Oireiden perusteella on mahdotonta tietää, kuinka todennäköisesti henkilöllä on tauti. Hoitajan on silti yritettävä.

”Me ei tiedetä, ennen kuin on tutkittu, jos sittenkään. Lopullinen diagnoosi saadaan laboratoriotuloksista”, sanoo erikoislääkäri Liukkonen.

Jos henkilöllä on koronavirus, testi antaa kiinalaistutkimuksen mukaan positiivisen tuloksen vain 66–80 prosentissa tapauksista. Lääkäri voi päätellä taudinaiheuttajan myös muiden laboratoriokokeiden tulosten perusteella.

Sisällä infektiopäivystyksessä potilas arvioidaan uudelleen. Henkilö tutkitaan ripeästi, välttämättömät hoidot aloitetaan ja potilas siirretään seuraavaan paikkaan. Kenenkään ei pitäisi viettää päivystyksessä yli neljää tuntia.

Kaikki eivät välttämättä päädy päivystykseen koronaepäilyn takia. Vaikka potilaalla olisi murtunut ranne, mutta hänellä on yskää tai muita hengitystieoireita, hänet tuodaan infektiopäivystykseen. Virusta ei haluta vahingossa toiselle puolelle sairaalaa.

Kun potilas on tutkittu, vaihtoehtoja on kaksi: kotiin tai Kotkan keskussairaalaan.

Nykyohjeen mukaan Kuusankoskella koronavirustestejä tehdään lähinnä sairaalahoitoa vaativille potilaille ja hoitohenkilökunnalle.

 

Lääkärit Kärkkäinen, Liukkonen ja Lemming vetäytyvät neuvotteluhuoneeseen kirjoittamaan listaa päivystyksessä tarvittavista lääkkeistä ja varusteista. Lääkkeet tuodaan sairaala-apteekista Kotkasta. Sängyt, hyllyt ja muu irtaimisto haalitaan kasaan sairaalan muilta osastoilta.

Koska infektiopäivystys toimii erillään muusta sairaalasta, on siellä oltava laaja valikoima kiireellisimmin tarvittavia lääkkeitä.

Osa voitaisiin ehkä tuoda toiselta puolelta ulko-ovelle, Kärkkäinen pohtii.

”Ei me nyt sinne Cyanokittiä hankita, vaan sitten roudataan paikasta toiseen.”

Mutta mitä lääkeinfuusioliuosta hoitajat tarvitsevat?

”Hitto, kun näitä ei tiedä.”

Kärkkäinen hakee vastauksen päivystyksen sairaanhoitajalta.

Happipulloja hankitaan niin paljon kuin saadaan. Myös potilashuoneen seinän kaasuventtiileistä saadaan happea, jota tarvitaan hengitysvaikeuksia aiheuttavan taudin hoidossa.

Vaikeista tapauksista saatujen tietojen perusteella hengenahdistus alkaa tyypillisesti kuudentena päivänä, kahdeksantena päivänä tarvitaan sairaalahoitoa ja kymmenentenä tehohoitoa.

Koronapotilaiden hoidossa tarvitaan happea, josta on ollut pulaa pahimmilla epidemia-alueilla, esimerkiksi Kiinassa.

Lääkäritiimi kirjoittaa koko ajan tietokoneelle listoja, ohjeita ja muita dokumentteja. Tarvitaan paljon kirjallisia ohjeita lääkäreille, hoitajille ja potilaille siitä, miten uudella osastolla toimitaan ja miten potilaita poikkeustilanteessa hoidetaan. Papereita aiotaan tulostaa huoneiden seinille.

Kaikkien työntekijöiden täytyy olla mahdollisimman hyvin selvillä Covid-19:ksi nimetyn taudin kuvasta ja siitä, millainen hoito on toiminut muualla maailmassa.

Yleisimmät oireet ovat kuume ja yskä. Voi olla myös nuhaa ja kurkkukipua. Lääkäreiden tiedossa on, että noin 10 prosentilla on ripulia ja pahoinvointia ennen muita oireita.

 

Kun huoneet käytävän varrella tyhjenevät, laitoshuoltaja Aliisa Kunttu siivoaa niitä.

Sairaalan siisteystaso on jo valmiiksi korkea, mutta sitä on nostettu entisestään. Kaikki pinnat koko sairaalassa pyyhitään kloriitilla.

Infektiopäivystystä ei tarvitse siivota sen tarkemmin kuin muuta sairaalaa. Kyseessä on sairaalan ”likainen puoli”, kuten lääkärit ja hoitajat sitä kutsuvat. Erillisten tilojen tarkoituksena on ensisijaisesti estää viruksen leviäminen muualle sairaalaan, puhtaalle puolelle.

”Sairaalan sisällä tartutetaan ihmisiä merkittävissä määrin”, vastuulääkäri Kärkkäinen selittää.

Hoitajien ja lääkäreiden vastuulla on huolehtia, että he eivät itse sairastuisi. Riski on merkittävä.

Varusteet ovat tuttuja influenssapotilaiden hoidosta: hengityssuojain, käsineet, esiliina, lakki. Tämänhetkisen tiedon mukaan virus ei tartu hengitysilman välityksellä. ”Avaruuspukua” ei siis tarvita.

Kunttu kertoo, että hänellä on huolta riskiryhmiin kuuluvista läheisistään, mutta ei itse pelkää viruksen saamista.

”Minähän ilmoitin pomolleni tänään, että sitten kun tulee tämä infektio-osasto, voin siirtyä vapaaehtoisena suoraan niihin hommiin.”

Kunttu asuu yksin, joten hänen todennäköisyytensä levittää virusta eteenpäin on pienempi kuin monilla muilla.

”Olen varautunut siihen, että kohta saa painaa pitkää päivää niin paljon kuin jaksaa.”

Sama viesti toistuu työntekijöiden keskusteluissa. Tilanne on vakava, mutta edessä olevaan urakkaan suhtaudutaan tarmokkaasti.

”Kovissa paikoissa on oltu ennenkin”, sanoo sairaanhoitaja Leppä.

Pohjois-Kymen sairaalan osastonylilääkäri Lauri Lemming.

Huoltotyöntekijät jatkavat väliseinien teippaamista. Lääkäripalaverissa ehtii ottaa rennon takanojan. Paniikkinappula ei ole Kymenlaaksossa vielä aivan pohjassa, mutta korona vaikuttaa elämään jo monella tavoin.

Kärkkäinen on joutunut perumaan kevään lomamatkan, ja lapsilla alkaa olla tekemisen puutetta kotona.

”Ennen meidän puhelua aamulla leikin tunnin hevosta.”

Kärkkäinen ottaa tiikerin ja sarvikuonon taskustaan, asettelee ne pöydälle ja nappaa leluista kuvan.

Osastonylilääkäri Lemmingin kolme pientä lasta ja vaimo ovat kotona Virossa. Tavallisesti hän tekee kaksi tai kolme viikkoa töitä ja sen jälkeen pitää viikon vapaata Virossa. Nyt Lemming on töissä ainakin kesäkuulle asti. Kotona ei välttämättä pääse käymään.

© Marjo Tynkkynen

Torstaina aamupäivällä sairaalan tavallisessa päivystyksessä on rauhallista. Muutama ihminen istuu odotustilassa. Lääkäreiden mukaan asiakasmäärä on korona-aikana ollut noin 20 prosenttia tavanomaista pienempi.

Keskiviikkona oli erityisen hiljaista. Kun tavallisesti päiväsaikaan potilaita käy 60–70, keskiviikkona heitä oli vain 14.

Ihmiset eivät halua poistua kotoa turhaan, ”pilipalivaivat” ovat jääneet pois.

”Hiustenkipu ei kuulu meille”, Lemming sanoo.

”Nyt näkee, miltä täällä päivystyksessä pitäisi oikeasti näyttää.”

Kymenlaakso on ikääntynyt. Kun Uudellamaalla joka kahdeksas asukas on täyttänyt 70 vuotta, kymenlaaksolaisista samaan ikään on yltänyt joka viides.

Sairaalasta on tullut vanhusten palvelutalo, sanoo huoltotyöntekijä.

Julkisilla paikoilla näkyy edelleen yli 70-vuotiaita, koronan riskiryhmää, vaikka maan hallitus on määrännyt heidät karanteeninkaltaisiin olosuhteisiin.

”Jos ajattelee pragmaattisesti, niin kohta heitä ei sitten siellä ole”, sanoo Lemming.

Pahimmalla epidemia-alueella Italiassa kuolleiden keski-ikä on ollut yli 80 vuotta. Kohonnut riski on myös muilla riskiryhmillä, kuten sydän- ja keuhkosairailla sekä diabeetikoilla.

Vastuulääkäri Johannes Kärkkäinen (oik.), erikoislääkäri Juho Liukkonen ja sairaanhoitaja Anni Leppä keskustelevat päivystyksen toiminnasta kahvihuoneessa.

Kuusankoskella lääkäritiimin muistiinpanoihin on kirjattu erilaisia skenaarioita, tartunnan todennäköisyyksiä.

Sairastuvien määrä: 30-70 prosenttia suomalaisista. Ehkä.

Sairaalahoitoa vaativien määrä: 20 prosenttia sairastuneista. Ehkä.

Kaikkeen on varauduttava. Kollegojen neuvoja maailmalta kuunnellaan tarkkaan.

”Täytyy olla plan A, plan B, plan C ja plan D”, Lemming sanoo.

Lääkärit toivovat, että pahin skenaario – 13 vaikeaa keuhkokuumetta päivässä – ei toteudu. Potilas saattaa maata sairaalahoidossa viikkoja, ja paikat voivat täyttyä nopeasti.

Jos Kotkan keskussairaala alkaa ruuhkautua, voidaan Kuusankoskellakin hoitaa potilaita pidempään.

Kotkassa on 30 hengityskonetta. Teho-osastopaikkoja on normaalisti kuusi, mutta nyt niitä on varusteltu 22. Kuusankoskella on kaksi kevyempää, hengitystä tukevaa laitetta ja kolme varsinaista hengityskonetta.

Perjantaiaamuna Kuusankoskella pitäisi olla jo valmista, mutta työt jatkuvat. Johannes Kärkkäinen on tullut töihin aamuviideltä. Edellinen työpäivä päättyi juoksulenkkiin lääkärikollega Liukkosen kanssa.

Infektiopäivystyksen tarvikehuone alkaa olla kunnossa. Päivystyksen osastofarmaseutti Terhi Vanhalakka on viettänyt edellisen illan etsien kaappeja ja hyllyjä sekä järjestellen lääkkeitä huoneessa. Käsky tuli iltapäivällä kolmelta, valmista oli iltayhdeksältä.

Hyllyillä on muun muassa suolaliuoksia, ruiskuja ja hengityssuojaimia. Vielä odotetaan tilattuja laboratoriolaitteita.

Infektiopäivystyksessä halutaan hoitaa mahdollisimman moni laboratoriotutkimus itse, jotta sairaalan laboratoriohenkilökunnan ei tarvitse tulla turhaan likaiselle puolelle.

Lääkärit ja hoitajat lähtevät tutustumiskierrokselle uusiin tiloihin. Työvuoroihin on valittu vain sellaiset työntekijät, jotka eivät kuulu riskiryhmään. Heidät aiotaan jakaa kahteen ryhmään: toiset työskentelevät puhtaalla puolella, toiset infektiopäivystyksessä.

Kouvolassa on suljettu terveysasemia, jotta henkilökuntaa riittää päivystykseen. Kaikki täytyy kouluttaa ja ohjeistaa erityisesti hengitysvajauspotilaiden hoitamiseen.

Mielellään etukäteen, italialaislääkäri on vinkannut podcast-haastattelussa.

”Kandeja ei ole etulinjassa”, osastonylilääkäri Lemming sanoo.

Ulko-ovi aukeaa kesken tutustumiskierroksen. Kaksi uteliasta kuntalaista haluaisi tulla katsomaan, onko päivystys jo auki. Lemming kiirehtii hätistämään heidät pois ovelta.

Kuusankoskella koronapäivystyksen perustaminen on ihan loppusuoralla.

Samaan aikaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaa sairaaloille ohjeen, jonka mukaan niiden tulee jakaa päivystykset kahtia, puhtaaseen ja likaiseen puoleen. Esimies lähettää Kärkkäiselle kiitokset sairaalan etupainotteisesta toiminnasta.

 

Kukaan ei tiedä varmuudella, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kuinka paljon potilaita uuteen päivystykseen tulee? Lemming nostaa sormensa kuin mittaisi tuulen suuntaa.

”Ei voi sanoa. Kaikki on ihan arvailua.”

Järjestelyt voivat olla ylimitoitettujakin, erikoislääkäri Liukkonen muistuttaa.

”Myöhemmin tiedetään, ammuttiinko tykillä hyttystä.”

 

Juttua varten on haastateltu myös Kymsoten päivystyksen ylilääkäriä Kimmo Salmiota. Pohjois-Kymen sairaalan infektiopäivystys avattiin asiakkaille lauantaina 21. maaliskuuta kello 8.00.