Väinö Linnan kirjat, 38 prosentin viina ja 63 prosentin makkara – Tässä ovat Suomen parhaat asiat
Suomalainen ei sorru lyhytnäköiseen nationalismiin, vaan kelpuuttaa maan parhaiksi myös ulkomaiset tuotteet.
Veden pinta on hyistä sohjoa. Kaislat hapsottavat jään alta. Suomen Kuvalehden lukijat eivät taatusti ajatelleet maaliskuista järveä, kun äänestivät Suomen parasta maisemaa.
Heillä on varmasti ollut mielessä vapaana vellova vesi. On haaveksittu talviturkin heittämisestä, huolettomasta lomapäivästä mökkirannassa, heinäkuusta, kun uimavedet lämpiävät.
Suomen paras maisema ei ole vain näky. Se on tunne. Vielä yhdet löylyt, sitten järveen.
Järvimaiseman lisäksi Suomen Kuvalehden lukijapanelistit valitsivat helmi-maaliskuun aikana nettiäänestyksellä muitakin parhaita asioita.
Niistä juttu, pomo ilmoitti.
Niin olen ajanut puoli yhdeksäksi aamulla maksikokoiseen helsinkiläiseen markettiin ostamaan makkaraa, juustoa ja uudet kengät. Sen jälkeen Alkoon, hihnalle pullo kirkasta ja kurssi kohti Espoon Nuuksiota.
Kymmeneltä olen perillä. Nuuksion Pitkäjärven rannalla sijaitsee yhtiömme henkilökunnan virkistyskäyttöön tarkoitettu mökki, jossa vietän kolme päivää ympäröiden itseni parhailla mahdollisilla asioilla. Maksuttomuus yhdistettynä järvenrantasijaintiin ratkaisivat kohteen.
Käyskentelen tontin rannassa ja naukkailen kossua. 38-prosenttinen kansallisomaisuutemme haisee kynsilakanpoistoaineelta, mutta on omalla tavallaan ”very good”, niin kuin Ronald Reagan kossua väitetysti luonnehti.
Reagan oli selvästi yksi aliarvostetuimmista Yhdysvaltain presidenteistä.
Hän teki historiallisen valtiovierailunsa Suomeen vuonna 1988, keskellä kossun kultakautta. Myynti huiteli lähes 20 miljoonassa litrassa – menekki on hapertunut vajaaseen neljään miljoonaan litraan vuodessa.
Reagan joi vielä Koskenkorvan viinaa, mutta nyt on pullossa Koskenkorva Viinaa. Vuosituhannen alussa Altia poisti brändäyspäissään tuotteen nimestä genetiivin.
Koskenkorva Viina on esimakua Mikael Jungnerin hahmottelemasta tulevaisuudesta. Syksyllä Jungner harmitteli, että sijamuodot ja muut päätteet tekevät suomen koneellisesta kääntämisestä hankalaa. Helpompaa olisi, jos niistä luovuttaisiin.
Näin: Koskenkorva Viina olla Suomi paras alkoholijuoma . Ranta minä nostaa Koskenkorva Viina malja satavuotias Suomi kunnia. Koskenkorva is very good!
Yltyvä räntäsade keskeyttää tunnelmoinnin.
Saapastelen tupaan ihmetellen, mitä ovat ajatelleet ne neljä, jotka äänestivät Minna Parikan pupukorvaisia trenditennareita parhaiksi suomalaisiksi jalkineiksi. Te neljä: unohtuiko, että Suomi sijaitsee lumi- ja metsäilmaston kostea- ja kylmätalvisella vyöhykkeellä?
Ei se mitään, minnaparikat jäivät silti viimeisiksi.
Näissä keleissä ei kengillä koreilla. Saappaat jalassa lenkitetään koirat läpi loska-aamujen.
Sisäkenkiinkin on turha satsata. Kengät kuuluvat eteiseen. Satsaa mieluummin ehjiin sukkiin.
Asettaudun istumaan ikkunalle, josta on suora näköyhteys järvelle. Reissun varsinainen urakka käsittää 1 046 sivua Suomen historian kohtalonhetkiä. Pienellä fontilla, sijoin ja päättein kerrottuna.
Suomen paras kirja ei oikeastaan ole kirja vaan kirjoja. Täällä Pohjantähden alla 1, Täällä Pohjantähden alla 2 ja Täällä Pohjantähden alla 3. Yksi osa per päivä.
Alussa tarinan keskushenkilö, pappilan renki nimeltä Jussi, tuhoaa suoluontoa hullun kiilto silmissä kuin Vapo nykyään. Jussi raivaa rämeestä viljelyskelpoista maata. Suo on kirkon mailla, mutta Jussilla on operaatioon papin lupa. Mitäpä kirkko kostealla rämeellä.
Mitäpä tosiaan, paitsi että pian maa ei enää ole kosteaa rämettä. Pappi yllättyy huomatessaan, miten hienon maapläntin Jussi on itselleen suosta kuivannut. On alkanut rakentaa siihen pientä torppaakin.
”Onhan siinä kyllä… Siitähän tulee pieni talo… Olisit sinä voinut vaatimattomammankin.”
Kertojanäänellä Väinö Linna paljastaa kirkkoherran mielenliikkeet.
Hän ei olisi suonut Jussille niin paljon. Se johtui aivan inhimillisestä kateuden ja ahneuden tunteesta.
Pian kirkkoneuvostoon kuuluva maanomistaja Kalle Töyrykin huomaa, miten komeaa torppaa Jussi-renki asuu. Viljelyksiäkin piisaa.
Saita mieli kiherteli hiljakseen Jussin menestyksen johdosta.
Pian kateelliset isännät korottavat Jussin maanvuokraa. Lukija aavistaa jo pahaa.
Lounasvalmistelut sujuvat nopeasti, sillä ruokalistalla on kahden raaka-aineen annos: uunimakkara juustolla. Paras mahdollinen juustomakkara syntyy parhaista mahdollisista raaka-aineista.
Asettelen kyrsän päälle paksuja emmentalviipaleita.
Emmental on rehellinen valinta parhaaksi suomessa valmistettavaksi juustoksi. Kainuun leipäjuuston äänestäminen kenties houkutteli, mutta lyhytnäköiseen nationalismiin ei ole sorruttu. On ollut selkärankaa myöntää, että emmental on parasta, vaikka onkin kotoisin Sveitsistä.
Mutta mutta, kyllä voimme kansakuntana taputtaa itseämme selkään myös emmentalin menestyksen vuoksi. Alun perin emmental valmistettiin käyttämällä kahta maitohappobakteeria, Streptococcus thermophilusta ja Lactbacillus helveticusta. A. I. Virtanen keksi parannella reseptiä lisäämällä joukkoon propionibakteereita. Nykyään propionit ovat käytössä emmentalinvalmistuksessa myös muualla. Ne lisäävät pähkinäistä makua ja reikäisyyttä.
Emmentalviipaleet sulavat uunissa kauniiksi kultaiseksi kuoreksi makkaran päällä.
Alkoholi on parasta 38-prosenttisena, makkara vähintään 63-prosenttisena.
Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus on tiukka: jotta makkaraa saa markkinoida A-luokkaisena, sen on sisällettävä vähintään 63 prosenttia ”ihmisravinnoksi hyväksyttyjä nisäkkäiden ja lintujen luurankolihaksia sekä pallealihaa ja puremalihaksia”. Vaihtoehtoisesti suoli sopii täyttää myös lihaan verrattavilla valmistusaineilla kuten elimillä, silavalla ja muulla rasvakudoksella tai siipikarjan nahalla.
Ruokajuomaksi kossun lisäksi vettä. Valinta parhaaksi alkoholittomaksi juomaksi on oodi suomalaiselle kunnallistekniikalle.
Tunnelma Pohjantähden alla kiristyy.
Jussi on juuri ja juuri selvinnyt vuokrankorotuksen aiheuttamasta mielipahasta, kun tulee uusi isku. Kirkkoherran vaimo saa päähänsä, että pappila tarvitsee lisätuloja. Palvelijoiden palkat, hevosvaunut, pojan vaatemenot ja taskurahat, Helsingin-matkat… Menot alkavat olla suuremmat kuin tulot. Ruustinna keksii ratkaisun: otetaan pala Jussin raivaamasta maasta ja hankitaan lisää lehmiä. Meijeri maksaa maidosta hyvin.
Aluksi kirkkoherra pitää vaimonsa ehdotusta hieman epäoikeudenmukaisena Jussia kohtaan, mutta onnistuu näppärän ajatuksellisen U-käännöksen avulla vaientamaan omantuntonsa. Jussin parastahan tässä ajatellaan.
”[Jussilla] on oikeus päästä loppuikänsä vähän helpommalla. Mutta ahneena miehenä hän kuluttaa itsensä loppuun ennen aikojansa torpan suuruuden vuoksi. Pienempänäkin se riittäisi hänelle ja olisi helpompi hoitaa.”
Raukkamaisesti kirkkoherra pakenee instituutioiden selän taakse selittäessään asiaa Jussille.
”Kirkkoneuvostossa on esiintynyt mielipiteitä, että pappilan pitäisi saada hieman maata Koskelasta takaisin… Ei paljonkaan…”
Eipä: puolet parhaasta maasta.
”Vain jonkin verran…”
Mitäpä Jussi siihen muuta voi kuin alistua.
”Niin kai… Semmosia ne on… Neuvostot.”
Pienen ihmisen pettymys eliittiin, kuuteen sanaan kiteytettynä.
Sisällissodan siemen on kylvetty. Väinö Linna näyttää, kuinka suurten yhteiskunnallisten murrosten taustalla vaikuttava pienet väärinymmärrykset ja pikkumaiset tunteet: ahneus, ylpeys ja kateus. Suurin niistä on kateus.
Linna näki suoraan suomalaisten läpi. Kun punaiset sisällissodan tuoksinassa vangitsevat kirkkoherran, tämä toivoo pahinta mahdollista kostoa vangitsijoilleen. Myötätunto herää vain niinä ohikiitävinä hetkinä, kun hän näkee vanhan paikkatakkisen muonamiehen nöyrän kömpelösti kiittävän lihavoileivästä ja syövän sitä epävarmasti kuin peläten näyttää mielitekoaan.
Vaadimme nöyryyttä ja kiitollisuutta vastineeksi myötätunnosta. Turvapaikanhakijoita kohtaan tunnetaan sympatiaa niin kauan kuin syövät puuronsa kiltisti loppuun.
Täällä Pohjantähden alla oli menestys heti ilmestyessään. Ensimmäistä osaa myytiin muutamassa vuodessa yli satatuhatta kappaletta. Kriitikot kiittelivät, mitä nyt jotkut porvaripiireissä nurisivat. Kokoomuspoliitikko Edwin Linkomies piti Väinö Linnan näkemystä sivistyneistöstä liian kielteisenä.
Nykyään teosta kuuluu ylistää niin oikealla kuin vasemmalla. Se poliitikko, joka ei pidä Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta, on hyvä ja ilmoittautuu.
Suomen Pankin johtokuntaan kuuluva Olli Rehn (kesk) on sanonut lukevansa kakkososan ”noin kerran vuodessa”.
”Etteivät historian traagiset opetukset unohtuisi.”
Presidentti Sauli Niinistö puolestaan muistutti juhlapuheessaan kauppakorkeakoulun alumneille, että on otettava Jussista mallia ja ”kuokittava tämä maa yhdessä kilpailukuntoon”.
Kuulkaa herrat ja vähäväkiset suomen parasta presidenttiä :
”Jos se Jussi olisikin toiminut niin, että hän olisi mennyt kylänraitille julistamaan ’Nyt olen tehnyt hyvän päätöksen: se suo kuokitaan – pojan toimesta’. Valtiollisella tasolla tällaista ilmiöt leimaavat helposti sanat ’seuraava hallitus’.”
”Sillä sai nimittäin poika sitten leipää, vaikkakin petulla jatkettua. Tällaista riskinottoa, riskinottoa poliittisen toimijan kannalta, tietysti toivoisi tänäkin päivänä näkevänsä.”
Parhaiden asioiden listaa silmäillessä käy nopeasti ilmi, että Nobel-palkinnon kaltaiset tunnustukset eivät tee vaikutusta Suomen Kuvalehden lukijapanelisteihin: vain kahdeksan ääntä Martti Ahtisaarelle, eikä kukaan ehdota parhaaksi kirjaksi yhtään F. E. Sillanpään teosta. Ei tässä olla kunnianosoitusten perään.
Kun Jussi saa raivausseuran mitalin uurastuksestaan suolla, hän ei vaivaudu paikalle sitä noutamaan.
”Sinne herrojen ja kaikkien töllisteltäväksi.”
Linna on tällaisten kiteytysten mestari. Virkkeet ovat nautinto mielelle siinä missä uunimakkara ruumiille:
”Sitä se sivistys juur onkin, että tiedetään mitä naamaa missäkin paikassa näytetään.”
”Kyllä ihminen on sittenkin aika perkele”
Huumori on kaikkien aatteiden pahin vihamies.
”Ihminen kylvä yksi tuuli, hän niittä yksi myrsky”, niin kuin suomenruotsalainen paroni huonolla suomellaan viisaasti sanoo.
”Perkeleen perkeleen perkele.”
Suomen suvi on kaunis. Mutta lyhyt.
Välitilinpäätös ensimmäisen päivän jälkeen: olen lukutavoitteesta jäljessä yli sata sivua. Olen saanut kahlattua vain vähän päälle kaksisataa sivua.
Toisen päivän aamuna uskottelen itselleni, että pystyn tuplaamaan edellisen päivän vauhdin ja pysymään tavoitteessa, mutta huomaan pian, ettei se onnistu.
Harhaudun katsomaan Sauli Niinistön videobloggauksia Facebookista. Klikkaan auki videon otsikolla ”Hyvää juhannusta!”. Ruutuun ilmestyy kahdeksan lammasta, jotka syövät ruohoa. 20 sekuntia lampaiden ruokailua, ja vähäeleinen video päättyy.
Uusin video on vauhdikkaampi. Näemme presidentin, joka seisoo Mäntyniemessä työhuoneessaan. Vieressä hymyilevät popartistit Robin ja Diandra. Kolmikko kehottaa muodostamaan ”kannustusryhmiä” koulukiusaamisen estämiseksi.
Toisen päivän iltana alan pohtia, että ehkä Täällä Pohjantähden alla -teoksen kaltaista monumenttia ei ole tarkoitettu ahmittavaksi yhdeltä istumalta.
Entä jos lukisin kolmososan viikonloppuna kotona?
Niin, niin… Tapahtumien aikajänne ulottuu vuodesta 1884 vuoteen 1951. Kansien väliin on säilötty kaikki Suomen kohtalonhetket torpparikysymyksen ratkeamisesta sisällissotaan, itsenäistymiseen, Lapuan liikkeen nousuun ja toiseen maailmansotaan.
Hutilointi ei tee teokselle oikeutta.
Kolmannen päivän aamuna virkistysmökin siivouksesta vastaava mies nimeltä Matti tulee käymään. Tiskata ei tarvitse, hän hoitaa.
Sanon Matille, että tiskaan itse. Se on reissun loppuhuipennus.
Vuonna 1945 ilmestyi Maiju Gebhardin ja Maija Kokon tutkimus otsikolla Keittiön sisustuksen vaikutus kotitalouden työnmenekkiin. Keittiön sisustuksella oli vaikutusta, tutkimus osoitti.
Koeasetelma oli yksinkertainen. Koekaniiniksi valittu emäntä teki neljän päivän ajan kotitaloustöitä Työtehoseuran koekeittiössä. Hän valmisti päivittäin kahdeksalle ruokailijalle kaksi lämmintä ateriaa ja kolme välipalaa. Sen jälkeen emäntä siivosi ja tiskasi. Tutkijat ottivat aikaa.
Koe toistettiin puoli vuotta myöhemmin, mutta tällä kertaa keittiöön oli tehty pieniä parannuksia.
Kauhat ja vispilät oli sijoitettu lähemmäs liettä – aikaa säästyi kymmenen minuuttia päivässä.
Pieniä mutta suuria parannuksia:
Yksin suolan siirtäminen keittiön kaapista lieden yläpuolella olevalle hyllylle aiheutti päivittäin keskimäärin 132 askeleen ja 1,5 min säästön, mikä vuodessa tekee yhdeksän tuntia.
Kaikkein eniten aikaa säästi Maiju Gebhardin kehittelemä astiankuivauskaappi: 47 minuuttia päivässä.
Tähän ei vielä sisälly pyyhinliinojen vähemmästä pesusta aiheutunut ajansäästö.
Astiankuivauskaappi on Suomessa itsestäänselvyys. Ikeasta kerrotaan, että kaappeja menee jonkin verran kaupaksi myös Venäjällä ja Japanissa. Muualla maailmassa tiskipöydillä romottavat astiankuivaustelineet, joiden pohjalla lilluu kerros mustaa mätävettä.
Tartun ketsupin tuhrimaan lautaseen. Pesen, huuhtelen, asetan ritilöiden väliin. Siellä se kuivuu.
Suomen Kuvalehden lukijapanelistit valitsivat Suomen parhaat asiat vastaamalla verkossa toteutettuun kyselyyn helmi-maaliskuussa 2017. Paneeli on sukupuolen, iän ja asuinpaikan mukaan kiintiöity yli 1 000 hengen edustava otos SK:n lukijakunnasta. Vastaajamäärä vaihteli viikoittain kysymyksen mukaan.