Vaaliraha-sarja: Vapaus maksaa – näin poliittinen korruptio alkoi Suomessa

Kotimaa 6.4.2011 11:01

Dosentti Arto Luukkanen kirjoittaa viisiosaisessa Vaaliraha-sarjassa kylmän sodan ja sen jälkeisistä vaaleista Suomessa ”ulkoparlamentaarisen” vaikuttamisen kannalta.

Tärkein näistä vaikuttamisen suunnista tuli ulkopuolelta, kun suurvallat pyrkivät vaikuttamaan suomalaiseen äänestäjään omilla keinoillaan, rahoituksella, painostuksella ja ”suoraan” vaikuttamalla. Toisaalta vaikuttajiksi ovat pyrkineet myös kotimaiset tahot: liikemiehet ja etujärjestöt.

Arto Luukkanen

”Nykyään ongelma on sama kuin ennenkin”, Luukkanen toteaa, ”itsepäinen suomalainen äänestäjä on arvaamaton äänestyskopin sisällä eikä tässä maassa rakkautta tai vaalikarjaa ole voinut ostaa sellaisenaan.”

”Samoin bulvaanien toiminta on usein osoittautunut negatiiviseksi rahoittajan kannalta – rahan tuhlaamiseksi ja oman imagoa tahraavaksi toiminnaksi.”

Tässä sarjan ensimmäisessä osassa Luukkanen, Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistonlehtori Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa, kirjoittaa Ruotsi-Suomesta, jossa jo naapurimaiden rahallinen tuki oli tuttua.

Kun Suomi itsenäistyi, sai vaalituki ja poliittinen painostaminen uudenlaisia muotoja aina anteliaasta lehdistötuesta toisen maailmasodan jälkeisiin kahviarpajaisiin saakka. Niihin Luukkanen palaa sarjan seuraavissa osissa.


Poliittisen korruption historia Suomessa ulottaa juurensa aina ns. Vapauden ajalle saakka ja näyttää aina olleen sidoksissa – mielenkiintoista kyllä – vapauden kasvuun. Itsevaltiuden aikana lahjonta liittyi aristokratian ja valtaneuvoston sisäiseen toimintaan ja oli vielä merkityksetöntä.

Kaikki muuttui kuningas Kaarle XII:n kuollessa vuonna 1718. Kuninkaan kuollessa Fredrikstenin linnoituksen piirityksessä ei ollut olemassa ketään itsestään selvää kruununperijää.

Koolle kutsutut säädyt käyttivät tilannetta hyväkseen ja leikkasivat hallitsijan valtaa lähes olemattomiin. Vuoden 1719 hallitusmuodossa säätyjen valtaa kasvatettiin merkittävästi vielä lisää ja kun vuonna 1723 valtiopäiväjärjestys vahvistettiin, oli hallitusvalta kokonaan niillä.

Poliittinen korruptio ”kuin luonnostaan”

Poliittinen korruptio syntyi tähän järjestelmään ”kuin luonnostaan” ja oli osana rahoitusta vaativaa demokraattisempaa järjestelmää. Säätyvallan aikana säätyjen edustajien oli osallistuttava valtiopäiville Tukholmaan joka kolmas vuosi.

Käytännössä tämä merkitsi sitä, että Tukholmassa oleskeli parhaimmillaan yli toistatuhatta edustajaa useiden kuukausien ajan. Periaatteessa valtiopäivämiehen oli itse kustannettava omat matkansa ja säätynsä mukainen asuminen. Eläminen pääkaupungissa ei ollut halpaa ja edustajien oli siksi helppo hyväksyä heille annettuja apurahoja tai avustuksia.

Säätyvaltiopäivien varsinainen lainsäädäntötyö oli keskitetty valiokunnille. Tärkein näistä valiokunnista oli ns. Salainen valiokunta – sata edustajaa käsittänyt elin, joka oli kaiken vallankäytön keskus. Kovin salaisiksi nämä istunnot eivät kuitenkaan muodostuneet, sillä 1720-luvulla Venäjän suurlähettiläs kerskui saavansa kolmessa viikossa Salaisen valiokunnan päätökset ja keskustelut lähetettyä Pietariin saakka.

Venäjän lähettilään itsekehu ei ollut turhaa sillä valtiopäivämiesten lahjominen ja ”ostaminen” tapahtui puolijulkisesti. Ulkovaltojen rahat tulivat pääasiassa Ranskasta ja Venäjältä, osin myös Englannista tai Preussista. Valtiomiehiä taivuteltiin päivällisillä ja juhlilla, anteliailla lahjoilla ja selvällä rahalla; rikseillä, paperiruplilla ja kultafrangeilla. Lahjojien suurin ongelma oli kuitenkin pitkän aikaa se, että varsinaisia puolueita ei ollut. Anteliaiden lahjoittajien oli tehtävä työtänsä yksittäisten edustajien kanssa.

Mielipideryhmittymät olivat ennen vuotta 1738 vielä epämääräisiä – jotkut valtiopäivämiehet olivat ”Hornin ystäviä” ja kannattivat pitkäaikaista kanslianeuvos Arvid Hornia. Toiset olivat ryhmittyneet ”gyllenborgilaisiin” tai ”Åkerhjelmin puolueeseen”.

Puoluelaitos syntyy ulkomaisen rahan avulla

Puolueet syntyvät vuoden 1738 valtiopäivien vaalien yhteydessä, itse asiassa osin ulkomaisen rahan turvin. Kiivaassa vaalipropagandassa käytetyt lentolehtiset ja kiistakirjoitukset rahoitettiin Ranskan, Englannin, Hollannin ja ennen kaikkea Venäjän rahan turvin.

Samoin ulkovallat osallistuivat merkittävästi itse vaaleihin rahoittamalla omia ehdokkaitaan ja heidän kampanjoitaan. Valitsijoille oli oltava avokätinen ja tarjottava runsaiden keskitysten lisäksi vielä puhdasta rahaa.

Valtiopäivien kokoonnuttua Hornin puoluetta vastustavat edustajat pääsivät enemmistöön Salaisessa valiokunnassa ja erityisesti Ranskasta tulleen lisärahoituksen turvin Venäjälle myötämielistä politiikkaa harjoittanut Arvid Horn saatiin erotettua.

Hornia vastustavat ottivat puolue nimekseen ”hatut” – Ranskasta muotiin tuleen kolmikolkkahatun mukaisesti. Nimen katsottiin edustavan periruotsalaista rohkeutta, kun taas varovampien edustajien katsottiin edustavan raukkamaisia ”yömyssyjä”.

Vuoden 1738-1739 valtiopäivien muutoksen taustalla oli Ranskan avokätinen agitaatio, joka halusi Ruotsin liittolaisekseen Venäjän vastaiseen liittoutumaan. Apurahojen ja lahjusten lisäksi korruption yleisin muoto oli runsas kestitseminen, ruuan, tupakan ja alkoholin tarjoaminen poliittisissa klubeissa. Nämä klubit toimivat näiden puolueiden ”toimistoina” ja näistä käsin suunniteltiin uusia operaatioita ja poliittisia kähmintöjä.

Hattujen sota – vaalikorruption tulos?

Ranskan avokätinen rahankäyttö johti myös vapauden ajan ensimmäiseen ulkopoliittiseen katastrofiin. Euroopassa oli vuonna 1740 syntynyt suurpoliittinen muutos, jossa Ranska ja Preussi valmistautuivat jakamaan Itävallan. Venäjä oli Itävallan liittolainen ja siksi Ranska halusi sitoa sen voimat yllyttämällä Ruotsin sotaa sitä vastaan.

Ranskan jo tähänastinen avokätinen poliittinen lahjonta sai nyt aivan uudet mittasuhteet. Ruotsalaisille valtiopäivämiehille annettiin nyt uusia lahjoituksia ja se sitoutui myös maksamaan apurahoja jos sota syttyisi. Myssypuolueen esittäessä jyrkän vastalauseensa tulevaa sotaa vastaan otettiin käyttöön ns. likaiset temput ja syytettiin myssyjä vakoilusta Venäjän hyväksi.

Hattujen johdolla aloitettu sota vuonna 1741 johti pian sotilaalliseen tappioon. Venäläiset valtasivat Suomen ja vuoden 1742 Turun rauhassa Ruotsi menetti Haminan, Lappeenrannan ja Savonlinnan. Surkeasta sodasta huolimatta hatut pysyivät vallassa, yksi syy tähän oli Venäjän lähettilään perin taitamaton ja sumeilematon lahjonta vuosien 1746-1747 valtiopäivillä.

Venäjän tarkoituksena oli ilmeisesti valmistella Ruotsille samanlaista kohtaloa kuin Puolalle, ja siksi poliittinen korruptio nostettiin uudelle tasolle. Seurauksena ei ollut kuitenkaan Venäjän vaikutusvallan kasvu vaan kansallinen reaktio, jossa säätyvalta ryhmittyi vastustamaan ulkoista painetta.

Historian läksy: avoimuus

Ruotsin vapaudenajan poliittinen korruptio muistuttaa meitä siitä, mistä tämänkin päivän vaalirahaskandaalissa on kyse. Demokratia ei elä ilman rahaa ja terveessä poliittisessa järjestelmässä sinällään puolueiden rahoittaminen on täysin lain mukaista toimintaa.

Kuva Markus Pentikäinen / Suomen Kuvalehti

Tärkeintä on kuitenkin avoimuus ja tasapuolisuus. Miksi joku saa rahaa ja joku toinen ei saa? Tasapuolisuus merkitsee myös itsekriittisyyttä: on outoa, että vasemmistoliitto arvostelee kokoomusta suuresta vaalituesta, mutta oma vaalituki ”on aivan eri asia”. Samoin Suomen ruotsalainen kansanpuolue kanavoi tukensa pääosin säätiöiden kautta. Ammattiyhdistysliikkeen avustukset merkitsevät sitä, että nekin liittojen jäsenet, jotka eivät ole vasemmistosta joutuvat osallistumaan vasemman laidan tukemiseen.

Viime aikoina tehdyt uudistukset merkitsevät sitä, että kansalaiset voivat avoimesti tarkastella puolueiden vaalikampanjoiden rahoitusta. Näin korruptio ja ”hyvä veli” verkostoille jää vähemmän tilaa.

Sarjan seuraava osa julkaistaan torstaina 7. huhtikuuta klo 14.

Sarjan viides ja viimeinen osa on yhteenveto, ja siinä kerrotaan myös lähteet ja kirjallisuusluettelo.