Koulupäivä Norjassa
Neljä kertaa viikossa Utsjoen saamelaislapset matkustavat rajan yli, jotta saavat opetusta äidinkielellään.
Sillan ylittää seitsemäntoista hengen pikkubussi.
Kello on kohta yhdeksän. Meneillään on tavallinen alkutalven koulumatka valtiosta toiseen.
Bussin ja sillan alla virtaa pinnalta jäätynyt Tenojoki. Kun päästään vastarannalle, kello lähenee vasta kahdeksaa.
Pikkubussissa on yhteensä 14 oppilasta ja kaksi opettajaa, eli Utsjokisuun koulun saamenkieliset luokat ensimmäisestä neljänteen.
Tunnelma on kuin millä tahansa koulureissulla. Linja-auton penkeillä on syttynyt valo toisensa jälkeen, kun alakoululaiset ovat vetäneet paksut rukkaset käsistään ja avanneet kännykkänsä.
Parinkymmenen minuutin matkalla ehtii hyvin pelata Clash Royalea ja Helix Jumpia.
”Haluatko merkonomiksi?” lapset huudahtelevat matkien visailujuontaja Jaajo Linnonmaan ääntä. Haluatko miljonääriksi? -ohjelmasta tehty pilavideo naurattaa bussissa.
”Kriteerinä opettajalle on, että osaa kieltä ja on suunnilleen täyspäinen. Ja ei ole tunnettu rikollinen”, opettaja vitsailee.
Matkat Norjaan ovat Utsjoella ylpeydenaihe. Jo 11 vuoden ajan Sirman kylän lapset ovat kerran viikossa vierailleet Utsjoella ja utsjokelaiset kerran viikossa Sirmassa.
Tavoitteena on vahvistaa Tenojoen saamelaisten identiteettiä ja tutustuttaa rajan takaiset lapset toisiinsa.
Toukokuusta 2018 lähtien suomalaislapset ovat matkanneet Norjaan neljästi viikossa koulunsa sisäilmaongelmien vuoksi.
Se ei ole saamelaisten ainoa huoli.
Päteviä saamenkielisiä opettajia on lähes mahdotonta saada.
Pohjoissaamea opettavaan Utsjokisuun kouluun on haettu 11 vuoden ajan virkaan saamenkielistä luokanopettajaa. Yhtäkään kelpoa hakemusta ei ole tullut. Sijaisia ei ole.
Joka kevät Utsjoella tulee useita saamenkielisten opettajien paikkoja hakuun, ja aina niitä jää täyttämättä.
Kummallakaan bussissa istuvalla opettajalla ei ole koulutusta työhönsä.
”Kriteerinä opettajalle on, että osaa kieltä ja on suunnilleen täyspäinen. Ja ei ole tunnettu rikollinen”, Anni Ahlakorpi vitsailee takapenkillä.
Ahlakorpi aloitti luokanopettajana viime syksynä. Hän on humanististen tieteiden kandidaatti Oulun yliopistosta. Ahlakorpi sanoo ajatelleensa viime aikoina silloin tällöin Taru sormusten herrasta -elokuvan kohtausta, jossa sormusta tulivuoren kitaan kuljettava Frodo-hobitti tuskailee tehtävänsä kanssa.
”Tämä tehtävä määrättiin sinulle. Jos et keksi keinoa, kukaan ei”, haltiajohtaja Galadriel kuittaa epäilyt. Utsjokisuun opettajan paikkaa ei Ahlakorvelle tarjonnut haltia, vaan kunnan sivistysjohtaja Laura Arola. Ahlakorpi päätti muuttaa takaisin kotikyläänsä Utsjoen kirkonkylälle.
Koulussa on nyt kolme luokanopettajaa, joilla ei ole pätevyyttä opettaa, ja kaksi, joilla on. Yksi murheenkryyneistä on matematiikka. Alueella olisi kyllä kaksi pätevää saamelaista pedagogia, mutta toisesta tuli poronhoitaja, toisesta taiteilija.
Tilanne on niin hauras, että jos yksikin opettaja päättää tehdä jotain muuta elämällään, se vaikuttaa heti kouluun.
Sirman kyläkoulu on piskuinen. Punaisessa puutalossa opiskelee suomalaisten vieraiden lisäksi vain yhdeksän norjalaista oppilasta.
Kolmos- ja nelosluokan äidinkielen tunnilla Ahlakorpi avaa Jahki Sámis– eli Vuosi Saamenmaalla -kirjan. Hän lukee sieltä päivittäin pohjoissaameksi tietoa alueelta.
”Lea buorre mearka jus varrásat eai nulpe árrat, dalle leat bohccot leame buriin álššain. Heajubuš bohccot nulpejit árabut.”
Suomeksi se tarkoittaa tätä:
”On hyvä merkki, jos urosporot eivät ole vielä pudottaneet sarviaan, koska se tarkoittaa, että eläimet ovat hyvissä kantimissa. Heikommat porot pudottavat sarvensa aikaisemmin syksyllä.”
Yhteiskuntaopissa on tänä vuonna poronhoitoteema. Monet lapsista haluavat aikuisina poronhoitajiksi.
Ahlakorpi luottaa oppikirjojen opettajan ohjeisiin, koska hänellä ei ole koulutusta.
”Kun ensimmäistä vuotta opettaa, on iso apu, että on valmis ohje johon nojata.”
Kaikkien aineiden materiaalit eivät kuitenkaan ole samalla tasolla.
”Itsekin olen joutunut joitain matikan testejä kääntämään pohjoissaameksi. Monia lisämateriaaleja ei ole käännetty, joten kyse on siitä, viitsiikö opettaja itse alkaa kääntämään.”
Saamelaisia asuu 240 kunnassa. Lähiopetusta on käytännössä mahdotonta järjestää kaikille.
Sirman kyläkoulu on monella tapaa erilainen kuin suomalaiset koulutalot: esimerkiksi ruokasali puuttuu. Ruokatunnilla suomalaislapset saavat utsjokelaisen avopalvelukeskuksen keittiöstä noudettua spagetti bolognesea. Norjalaislapset syövät lounaaksi evässämpylöitä.
Koulu on ollut pitkään lakkautusuhan alla.
”Sirman koulua Suomen ja Norjan rajalla ei lakkautetakaan ensi syksynä”, Yle uutisoi viimeksi heinäkuussa 2016.
Utsjoella on epäilty, että tämä kevät jää koulun viimeiseksi. Mutta ei: Tenon kunta päätti sen jatkavan.
Asia yllätti jopa Sirman koulun rehtorin. Sonja Guttorm kertoo helpottuneena lukeneensa uutisen äskettäin paikallislehden verkkosivuilta.
Utsjokisuun koulun opettajat ovat pyrkineet sopeutumaan.
”Kyllähän täällä lainatiloissa ollaan. Ollaan kotiuduttu niin paljon kuin on pystytty”, ensimmäisten luokkien opettaja Sammol Lukkari sanoo lounastauon jälkeen.
Taustalla lapset tekevät flossaus-tanssiliikkeitä. He ovat harjoitelleet ynnäys- ja vähennyslaskuja Lohkoleaika 2 -kirjasta.
Yksi takoo välitunnillakin oppia päähänsä eli naputtaa päätään saamenkielistä matematiikankirjaa vasten.
Noin 1 800 saamelaislasta on vailla minkäänlaista saamenkielistä opetusta Suomessa, arvioi saamelaisten itsehallintoelin saamelaiskäräjät.
Suomessa saamelaisalue kattaa Utsjoen kunnan lisäksi Inarin, Enontekiön ja Sodankylän paliskunnan alueen. Siellä saamenopetus on turvattu, eli perusopetuslain mukaan alueilla tarjotaan saamen kielen ja saamenkielistä opetusta ja valtio rahoittaa opettajien palkkakulut.
Saamelaiskäräjien arvion mukaan silti vain alle kolmasosa saamelaislapsista asuu näillä alueilla.
”Kotiseutualueen kunnilla on lainsäädännön ja rahoituksen puolesta hyvät edellytykset järjestää kielenopetusta. Muualla ei ole mitään velvoitetta”, saamelaiskäräjien koulutussihteeri Ulla Aikio-Puoskari kertoo.
Hankalaa opetuksen järjestäminen olisikin. Saamelaisia asuu noin 240 kunnassa, joten lähiopetusta on käytännössä mahdotonta järjestää kaikille.
Viime vuonna aloitettiin ensi kertaa saamenkielinen lähiopetus saamelaisalueiden ulkopuolella. Pasilan peruskoulussa käynnistyi suomi–saame-opetus. Luokkaan ilmoittautui viisi oppilasta. Kaksikielisessä opetuksessa neljännes perusopetuksesta on taattu saameksi.
Tarvetta olisi muuallakin kuin Helsingissä.
”Olemme ajaneet kuin käärmettä pyssyyn ministeriön kanssa, että saamen kielen opetus saataisiin edes vähimmäistasolla toimimaan Suomessa”, Aikio-Puoskari sanoo.
Saamelaiskäräjien mukaan asia on ihmisoikeuskysymys.
Tilanne paranee hitaasti. Viime syksynä alkoi hanke, jossa ensi kertaa tarjotaan etäopetusta kahtena tuntina viikossa saamelaislapsille ympäri Suomea. Opetuksen järjestää Utsjoki. Virtuaaliluokissa opetusta saa yli 50 oppilasta. Se on reilut kaksi prosenttia opetusta tarvitsevista.
”Joukossa saattaa esimerkiksi olla yläasteen oppilas, joka puhuu saamea äidinkielenä kotonaan, mutta ei ole saanut opetusta, eli ei osaa lukea eikä kirjoittaa oikein omaa kieltään.”
Kello tulee 14 ja päivä päättyy Sirmassa. Lapset vetävät talvitakit päälle, paksut kengät jalkaan ja pakkautuvat takaisin pikkubussiin palatakseen Utsjoelle.
Rajalla tullikopissa on sininen kyltti, jossa lukee Suomi, Suopma ja Finland. Sanojen ympärillä on tusina keltaista tähteä, palaamme Euroopan unioniin.
Rajaa ylitettäessä moni asia muuttuu, etenkin varallisuus. Vuonna 2017 norjalaisten kokonaisansioiden keskiarvo eli keskipalkka oli reilut 4 500 euroa, suomalaisten vajaat 3 400 euroa.
Utsjoella on sivistyslautakunnan puheenjohtajan Elle Aikion mukaan satakunta ihmistä, jotka matkustavat parempien palkkojen perässä päivittäin Norjaan. Heille on oma norjankielinen nimensäkin, grensegjengere, rajankävijät.
Öljyvaltion asema näkyy saamen opetuksessakin. Norjassa Nordlandin lääni esimerkiksi on luvannut miljoonan kruunun eli runsaan 100 000 euron stipendit kaikille, jotka valmistuvat alakoulun luokanopettajiksi uhanalaisilla luulajansaamen tai eteläsaamen kielillä. Opiskelijoiden on sovittava kunnan kanssa, että jäävät alueelle opettamaan.
Viisivuotisen koulutuksen aikana se tarkoittaa reilua 20 000 euroa vuodessa. Koulutukseen ilmoittautui 31 halukasta.
Norjassa itseluottamus on kohdallaan. Anni Ahlakorpi vertaa Sirmaa Asterixin voittamattomaan gallialaiskylään.
”He eivät ole milloinkaan hävinneet missään.”
Vastikään kouluun palkattiin saamenkielinen musiikinopettaja. Hän kesti neljä kuukautta, kunnes muutti pois.
Utsjokisuun koulun biologianluokan nurkassa seisoo yksinäinen akvaario. Luokka on vastikään siivottu, huone on ollut käyttämättä viikkoja.
Koko koulun eteläsiipi on sisäilman takia autio. Käytävillä on kasoittain koulukirjoja, joita ei voi käyttää enää: Suomen luontotieto, Koulun kasvioppi, Pohjolan linnut.
”Alkusyksystä hain luokasta kirjoja suomen kielen opettajalle, joka ei pystynyt tulemaan ollenkaan taloon. Että jos ne liinalla pyyhittäisiin”, uskonnon lehtori ja lukion apulaisjohtaja Tarja Halonen kertoo yhden kirjakasan vieressä.
Aluksi luultiin, että rakennus on homeessa oppilaiden ja opettajien saatua hengitysoireita. Viime keväänä selvisi, että ongelmana on ilmassa oleva lasivilla.
Jos saamenkielisiä opettajia oli hankala saada ennen sisäilmaongelmia, nyt se on poikkeuksellisen vaikeaa.
Vastikään kouluun palkattiin saamenkielinen musiikinopettaja. Hän kesti neljä kuukautta, kunnes muutti pois.
Tyypillisimpiä oireita ovat kurkkukipu, nuha, silmien kutina ja poikkeuksellinen päänsärky. Nyt koulun oppilaita on sijoitettu lähirakennuksiin. Halonen osoittaa ikkunaa kohti.
”Tuolla näkyy vanhempi rivitalo. Siinä on neljän hengen asunto, myös se on luvattu meille. Sain siitä eilen illalla tekstiviestin.”
Kahdeksantoistavuotias abiturientti Pedar Järvensivu pallottelee isoa harmaata jumppapalloa lukiolaisten tiloissa. Lukion opetus on opettajapulan takia suomeksi.
Toisaalta reaaliaineita ei voisi Suomessa edes kirjoittaa saameksi, mikä ei saamelaiskäräjien mukaan ainakaan kannusta omalla kielellä opiskeluun.
Lukiolaisten huone on koulun toisessa päädyssä, etäällä sisäilmaongelmien riivaamasta eteläsiivestä. Huoneessa lojuu useampi lukiolainen, Järvensivu on ainoa saamenkielinen.
Utsjokisuun saamelaislukio on tullut tutuksi hyvistä ylioppilastutkintotuloksista. 2017 lukio oli Suomen kolmanneksi paras pakollisten aineiden keskiarvon perusteella. Paremmin kirjoitettiin vain Etelä-Tapiolan lukiossa ja Ressussa. Tosin silloin sieltä kirjoitti vain yksi. Tavallisesti abiturientteja on viisi tai kuusi.
Järvensivu on opettajaperheestä. Isä oli rehtori, äiti opettaja. Veli opiskelee opettajaksi ja sisko on töissä norjalaisessa ammattikoulussa.
”Kaikki odottavat, että minustakin tulisi opettaja, mutta aion rikkoa sen. Se on varma juttu.”
Vaihtoehdot ovat auki: mahdollisuuksina olisi sähkö- tai rakennusala. Kesäisin hän soutaa kalaturisteja Tenolla ja tekee pikkuhommia, maalausta ja muuta.
”Kaikki kaverini ovat menneet poronhoitokouluun, he ovat poroperheistä. Ei sellaisesta oppisopimuksestakaan haittaa olisi.”
Kyllähän Utsjoelta opettajan töitä saisi, Järvensivu sanoo.
”Mutta en aio tehdä mitään, mikä ei kiinnosta.”
Yhteistyö norjalaisten kanssa murtaa käsitystä, että raja jakaa saamelaiset. ”Se on taistelua kolonialismia vastaan.”
Syksyllä Utsjokisuun koulussa aloittaa todennäköisesti vain yksi ekaluokkalainen, sivistyslautakunnan puheenjohtajan Elle Aikion tytär.
”Miia käy yksin eskaria. Utsjoella ei ole muita samanikäisiä”, Aikio sanoo.
”On ihan katastrofi, jos me ei saada tänne houkuteltua ihmisiä. Meidän täytyy rakentaa niin, että se houkuttelee ihmisiä tänne. Ja ne jotka tulevat myös jäävät.”
Saamen kielen asema on aiemmin ollut Utsjoella huono.
”Esimerkiksi mieheni on saamelainen Utsjoelta, mutta hän ei puhu kieltään. Sitä ei opetettu kotona, koska ajateltiin, ettei siitä ole mitään hyötyä eikä iloa kenellekään.”
Tällaisista tapauksista paikallisille on jäänyt Aikion mukaan traumoja, joita nyt paikataan.
”Jokaiselta täältä löytyy vastaus kysymykseen, miksi olet valinnut käyttää saamea. Mutta eihän kukaan suomalaiselta kysyisi, miksi olet valinnut puhua lapsellesi suomea. Se olisi absurdi ajatus.”
Yhteistyö norjalaisen koulun kanssa murtaa Aikion mukaan käsitystä, että raja jakaa saamelaiset.
”Se on nyt kauhean pateettisesti sanottu, mutta se on taistelua kolonialismia vastaan.”
”Nuo rajat eivät ole meidän itsemme tekemiä, vaan ne ovat Norjan ja Suomen valtion sopimuksia.”
Tammikuussa Utsjoen kunnanvaltuusto päätti, että kirkonkylälle aletaan tänä vuonna rakentaa uutta monitoimikeskusta. Viereen nousee rakennus päiväkodille, peruskoululle ja lukiolle.
Sen lisäksi Karigasniemeen rakennetaan päiväkoti. Paikalliset koululaiset ovat nyt olleet sielläkin evakossa sisäilman takia. Karigasniemen uuden koulun ja Nuorgamin monitoimitalon suunnittelu myös aloitetaan.
Kokous kesti neljä ja puoli tuntia. Lapin Kansan mukaan yksi valtuutettu ihmetteli, kuka alkaisi enää tehdä alueella pikkuisia peiton alla, jos tervettä opinpolkua ei turvata. Investointi tarkoittaa kunnalle noin 10 miljoonan euron velkaa. Toiveena on, että uudet rakennukset vetävät uusia oppilaita ja opettajia.
Iso muutos on, että kielilisää nostetaan. Aiemmin opettaja on saanut kuukaudessa 11,70 euroa suullisesta saamenkielentaidosta, 15,14 euroa kirjallisesta.
Korvaus on ollut opettaja Anni Ahlakorven sanoin ”pelkkä läppä”. Tulevaisuudessa summat ovat tuntuvampia: 100 ja 150 euroa.
Ahlakorpi itse tekee saamen kielen eteen voitavansa. Tehtävä velvoittaa.