TERVEISET REUNALTA
Harvaan asuttu maaseutu on tyhjentynyt ennätysvauhtia. Silti kaikki eivät ole valmiita lähtemään.
Suuri liikuntasali on tyhjä. Sisään sipsuttaa sukkasillaan kuusivuotias Noora Vähäkuopus. Hän istuu yksin salin keskellä olevalle penkille ja hymyilee ujosti kameralla. Muita kuvaan ei tule, Noora oli viime lukuvuonna Pudasjärven Sarakylän koulun esikoululuokka.
Noora on myös kuva suomalaisen harvaan asutun maaseudun tilasta, todellisuudesta, joka on valovuosien päässä kasvukeskusten ruuhkista.
Ydinmaaseudulta ja harvaan asutulta maaseudulta on lähtenyt vuosien 2000–2015 välisenä aikana yli 143 000 asukasta. Muutos on rajuin juuri syrjäisellä maaseudulla, jossa asukkaita on alun perinkin ollut vähän.
Jäljelle jäävien elämä on muuttunut vaikeaksi. Kun yli-iiläinen poikamies Pekka Nyman, 67, sairasti viikon 40 asteen kuumetta, häntä ohjattiin ajamaan noin 30 kilometrin päähän Kiimingin terveysasemalle. Yli-Iin oma terveysasema oli supistunut supistumistaan sen jälkeen, kun kunta liittyi yhteen Oulun kanssa.
”Parrein se on pysyä täällä terveenä, jos meinaa selvitä”, Nyman sanoo.
Tilastot näkyvät myös tyhjien talojen armeijoina teiden varsilla. Monista paikoista on asutus katoamassa lopullisesti.
Olisi silti väärin sanoa, että maaseutu tai edes sen reuna-alueet tyhjenisivät kokonaan. Vaikka suuren muuttovirran suunta on selvä, sen rinnalla kulkee pienempiä virtauksia myös toiseen suuntaan. Muuttajia, jotka ovat miettineet tarkasti, miten ja missä he haluavat elää. Ja he ovat myös valmiita näkemään vaivaa.
Esimerkiksi Janne Kummala, 25, palasi perheineen Oulusta synnyinkyläänsä Sarakylään, josta on noin 60 kilometrin matka Pudasjärven keskustan palveluihin. Sarakylä on aina tuntunut hänelle oikealta kodilta, siellä luonto ja rauha ruokkivat luovuutta.
”Kun on niin lujasti juurtunut kuin minä, tulee tarve päästä melskeestä pois mieluisimpaan ympäristöön.”
Mutta jos Sarakylän koulu lopettaa, pakkaa Kummalankin perhe tavaransa ja lähtee.
Maanviljelijä Jyrki Meriläinen, 41, (oik.) miettii ensimmäistä kertaa elämässään kotitilansa lopettamista ja muuttamista pois Keski-Pohjanmaan Ullavalta. Tilan kannattavuus on heikentynyt, terveys reistailee ja työn määrä on loputon.
Avopuoliso Simo Jurmu muutti Meriläisen kotitilalle yli kymmenen vuotta sitten. Yhteisö on ottanut Simon hyvin vastaan.
”Täällä ei voi olla sulkeutunut”, Simo Jurmu sanoo.
Entinen flamenco-tanssija Anita Heinonen, 83, asuu 300 asukkaan Kuonan kylässä Pohjois-Pohjanmaalla.
Kerran viikossa hän tilaa taksin ja käy kaupassa viidentoista kilometrin päässä Haapajärven keskustassa. Muutoin hän on paljon yksin.
Heinonen muutti Kuonaan aikoinaan edesmenneen miehensä kanssa Turusta.
”En muuttaisi mistään hinnasta kylille tai kaupunkiin. Täällä on ihan oma rauha.”
”Aatteleppa sellaisia minun ikäisiä muoreja, joilla ei ole Jaskaa”, Eeva Pöyskö, 82, huokaa.
Eeva Pöyskö pärjää syntymäkylässään Nuorittassa Oulussa poikansa Jaakon avustuksella. Poika vei äitinsä sairaalaan silloinkin, kun ambulanssi ei ottanut mahakipuista Eeva Pöysköä kyytiin.
Perillä sairaalassa hänellä todettiin haimatulehdus.
Pohjois-Pohjanmaan Lampinsaaren kylä rakennettiin sinkkikaivoksen ympärille.
Kaivos lopetettiin vuonna 1992, mutta monet asukkaista jäivät. Kylästä oli tullut heille koti.
Viime vuosina muutamia taloja ja asuntoja on myyty kakkoskodeiksi ja lapsiperheille. Sen sijaan Lampinsaaren entinen keskus Kaivoshovi jäi tyhjäksi ja homehtui käsiin.
Nymanin veljekset Esa (vas,) ja Pekka asuvat yhdessä syntymäkotiaan Iijoen varressa.
Heidän nuoruudessaan Pohjois-Pohjanmaan Yli-Ii oli vilkas maaseutukunta. Nyt osaksi Oulua liittynyt Yli-Ii on hiljentynyt sivukylä.
Nymaneista tuntuu, että palvelut katoavat yksi toisensa jälkeen.
Petra Manninen ja Jere Nurmela olivat viime vuonna Pudasjärven Sarakylän koulun ainoat viitosluokkalaiset. Kyläkoulu on yhä hengissä, koska se sijaitsee niin syrjässä.
Pudasjärven keskustaan on matkaa 60 kilometriä, ja monelle Sarakylän perukoilla asuvalle koululaiselle koulumatkasta keskustaan tulisi liian pitkä.
Toimittaja Jenni Räinä ja kuvaaja Vesa Ranta dokumentoivat harvaan asutun maaseudun autioitumista yli kahden vuoden ajan Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Matkoista syntyi kirja Reunalla. Tarinoita Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä. (Like Kustannus Oy 2017). Kirja on ehdolla vuoden 2017 tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.