Tampereen yliopisto kätki rehtorihakijoiden paperit – neuvoi hakijaa oman hakemuksen salaamisessa 

Rehtorin valintaa valmistelleen työryhmän jäsenet joutuivat allekirjoittamaan salassapitosopimuksen.

julkisuuslaki
Teksti
Jari Hanska
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Huhtikuussa 2018 Tampereen yliopistoon valittiin rehtori. Mari Walls ryhtyi johtamaan uutta yliopistoa, joka syntyi Tampereen yliopiston, Tampereen teknillinen yliopiston (TTY) ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhdistyttyä. 

Kun Suomen Kuvalehti selvitti rehtorin hakuprosessin etenemistä, kävi ilmi, että juuri mitään hakuun liittyviä asiakirjoja ei ole saatavilla. Yliopiston henkilöstöjohtaja oli jopa itse ohjeistanut hakijaa siinä, miten nimi ja hakemus voitaisiin salata. 

Julkisoikeuden professorin Olli Mäenpään mukaan yliopiston toiminta on ristiriidassa lain kanssa. 

Rehtorin rekrytointi oli vain yksi erikoinen vaihe yliopistoyhteisöä repineessä yhdistymisessä, joka alkoi vuonna 2015. Kiistaa herätti etenkin se, ketkä saavat käyttää valtaa uudessa yliopistossa. 

Suomen Kuvalehti kertoi kiistelystä ja konsulttien roolista uuden yliopiston rakentamisessa lokakuussa 2019. 

Myös rehtorin valintamenettelyä on kritisoitu pitkin matkaa. Tieteentekijöiden liitto haukkui koko prosessin laittomaksi. Sen mukaan korkeakoulusäätiön hallituksella ei edes ollut oikeutta tehdä rehtorivalintaa.

 

Suomen Kuvalehti pyysi yliopistolta tietoa siitä, miten kohuttu haku eteni ja millaisesta joukosta nykyinen rehtori Walls tuli valituksi. 

Jo alkuvuodesta 2018 ensimmäisen kerran esitetty pyyntö koski rehtorin valintaan liittyviä asiakirjoja ja tehtävään hakeneiden nimiä. Tuolloin prosessi oli vielä kesken ja yliopiston hallinnosta kerrottiin, ettei asiakirjoja voida sen vuoksi luovuttaa.

SK uusi tietopyynnön tammikuussa 2020. Tampereen yliopiston lakimies Elina Kautto ilmoitti yllättäen, että yliopistolla on hallussaan vain yhden hakijan ansioluettelo ja hakemus. 

Asiakirjojen puuttumisen perusteluksi kerrottiin, että muut hakijat olivat vetäneet hakemuksensa pois. Lisäksi vedottiin ulkopuolisen konsultin rooliin haussa.  

“Tehtäväntäytössä on käytetty sekä julkista hakua että suorahakukonsulttia. Kuten aiemmin kerroin, suurin osa hakijoista peruutti hakemuksensa valintaprosessin kuluessa”, Kautto ilmoitti sähköpostitse.

 

Kauton mukaan yliopistolle jäi yhden hakemuksen lisäksi vain hakuprosessia kuvaava taulukkoasiakirja, hakuilmoitus, lista valinnan tekemiseen osallistuneista henkilöistä sekä pöytäkirja yliopiston hallituksen päätöskokouksesta. 

Asiakirjojen määrä on erittäin pieni ottaen huomioon sen, että tehtävää haki suoraan 15 ihmistä ja kolmea pyydettiin erikseen hakemaan. Lisäksi rekrytointikonsultti laati yliopiston toimeksiannosta listan noin 200 potentiaalisesta ehdokkaasta.

Yliopiston laatimasta prosessikuvauksesta käy ilmi, että rehtorihaun takia ovat kokoustaneet sekä valinta- ja haastatteluryhmä että korkeakoulusäätiön hallitus. 

Myös rekrytointikonsultti on toimittanut ansioluetteloja, psykometristen testien tuloksia ja muita arvioita hakijoista.

Missä eri kokousten pöytäkirjat ja rekrytointikonsultin toimittamat asiakirjat ovat?

“Prosessin edetessä tehtävää itse hakeneet vetivät matkan varrella hakemuksiaan pois yhtä lukuun ottamatta ja siksi meillä ei ole käytettävissä muiden kuin tämän yhden hakijan tiedot. Suorahaun osalta henkilöiden tiedot ovat olleet koko prosessin ajan ulkopuolisen kumppanin hallussa”, Kautto selvitti. 

Toisin sanoen yliopisto katsoo, ettei sen tarvitse säilyttää tai luovuttaa asiakirjoja, koska hakijat ovat vetäneet hakemuksensa pois. 

SK:n tietojen mukaan yliopiston hallitus päätti kokouksessaan 29. syyskuuta 2017, että haku järjestetään luottamuksellisena eikä hakijoiden nimiä anneta julkisuuteen. 

Lisäksi päätettiin, että valintaryhmän jäsenet joutuvat allekirjoittamaan salassapitosopimuksen.

Menettely on poikkeuksellinen. Esimerkiksi samoihin aikoihin tehty Helsingin yliopiston rehtorin valinta suoritettiin julkisesti eikä prosessissa käytetty salassapitosopimuksia.

 

Toimitus oli yhteydessä ainoaan ehdokkaaseen, jonka hakemus yliopiston arkistoista löytyi. Samalla selvisi todennäköinen syy sille, miksi muita hakemuksia ei ollut saatavilla. 

Henkilö oli hakenut tehtävää avoimen haun kautta, mutta ei ollut päässyt jatkoon. Hän kertoo, että yliopiston henkilöstöjohtaja Hanna Rinne oli tämän jälkeen lähettänyt hänelle sähköpostiviestin. Siinä kerrottiin, ettei yliopisto anna hakijoiden nimiä julkisuuteen. 

Rinne arvioi viestissään hakijalle, että yliopiston salaamispäätöksestä saatetaan valittaa hallinto-oikeuteen. Tilanteeseen oli valmis ratkaisuehdotus.

Meidän on luonnollisesti noudatettava mahdollista hallinto-oikeuden päätöstä, joka voi tarkoittaa sitä, että nimet on julkaistava.”

“Hakijan nimeä ei luonnollisesti voida julkaista, mikäli hakija on vetänyt hakemuksensa prosessin aikana pois. Joten oletan, että koska et ole jatkossa, niin pyydät hakemuksesi vetämistä pois. Toimin tämän mukaisesti. Jos kuitenkin haluat, että säilyt hakijana vaikka et ole jatkossa, niin ilmoitathan minulle ja korjaan asian.

Hakija ei suostunut vetämään hakemustaan pois. 

Henkilöstöjohtaja Rinne ei anna ymmärrettävää selitystä sille, miksi hän tarjosi hakijalle tämänkaltaista salaamismahdollisuutta. 

“Me ei lähtökohtaisesti lähdetty laajemmin ohjeistamaan hakijoita. Ehdottomasti noudatamme julkisuuslain mukaisia asioita. Halusimme kohdella hakijoita sen mukaisesti ja kaikille haluttiin samat tiedot”, Rinne sanoo.

“Me emme tee henkilöiden puolesta ratkaisuja, he tekevät itse ratkaisunsa.”

“Konsultin asiakirjat ovat myös yliopiston asiakirjoja.”

Julkisoikeuden professorin Olli Mäenpään mukaan Tampereen yliopiston on noudatettava julkisuuslakia. Näin ollen rehtorin valintaan liittyvät asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia. Joitain yksittäisiä tietoja, esimerkiksi hakijan terveydentilaan liittyviä seikkoja, voidaan lain nojalla salata.

Voiko hakemuksen salata, jos henkilö vetää hakemuksensa pois kesken valintaprosessin? 

“Yliopistolla on ollut velvollisuus kirjata se hakemus, kun se on tullut yliopistolle. Ei yliopisto voi sitä pois lähettää, tuhota tai muuta sellaista, koska sen pitää huolehtia tiedonhallinnasta”, Mäenpää sanoo.

Myöskään rekrytointikonsultin käyttämisen perusteella asiakirjoja ei voi piilottaa julkisuudelta.

“Toimeksiannon tekijä rinnastuu yliopistoon eli viranomaiseen. Toisin sanoen ne konsultin asiakirjat ovat myös yliopiston asiakirjoja.”

 

Yliopiston SK:lle luovuttaman prosessikaavion mukaan valintaryhmä oli joulukuussa 2017 karsinut hakijoiden määrää kymmenellä ja samalla asettanut rekrykonsultille lisää mahdollisia ehdokkaita.

Professori Mari Hatavara istui valintaryhmässä henkilöstön edustajana. Hän sanoo, ettei prosessikaaviosta tule “täysin oikeaa kuvaa” siitä, millaisia tehtäviä ja päätöksiä valintaryhmällä oli. Hatavara sanoo, ettei voi kommentoida asiaa tarkemmin salassapitosopimuksen vuoksi.

Entä keitä hakijat olivat? 

“En voi vastata siihen, koska emme koskaan saaneet tietää, ketkä kaikki tehtävää hakivat”, Hatavara sanoo.

Hänen mukaansa valintaa varten perustetun työryhmän jäsenille esiteltiin vain osa hakijoista.

Henkilöstöjohtaja Rinteen mukaan valintaryhmällä on ollut käytössään avoimen haun kautta tulleet hakemukset. Lisäksi hän kertoo, että suorahakukonsultti on tuonut ryhmälle “muiden mahdollisten ehdokkaiden tiedot keskustelun pohjaksi”. 

Epäselväksi jää, kuinka laajasti valintaryhmä on päässyt tutustumaan potentiaalisiin ehdokkaisiin. 

“Suorahakukonsultilla on omat sääntönsä siitä miten pystyvät jakamaan tietoa. En pysty heidän toimintatapojaan kommentoimaan tässä syvällisemmin.”