Tampereen sielu myydään Sanomalle – huoli median moniäänisyydestä ei hälvene toimitusjohtajan vakuutteluilla

Uutisanalyysi: Sanoman toimitusjohtaja painotti, että monissa Euroopan maissa on saatu hyötyjä keskittymisestä median moniäänisyyden kärsimättä.

Aamulehti
Teksti
Mikko Niemelä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Mediakonsernit Sanoma ja Alma Media tiedottivat 115 miljoonan euron yrityskaupasta. Vahvasti pääkaupunkiseutulaiseksi mielletty Sanoma kertoi ostavansa mediatalo Alma Medialta Aamulehden, Satakunnan Kansan, 13 paikallislehteä ja painotalo Alma Manun.

Yrityskauppa on historiallinen, sillä vuonna 1881 perustettu Aamulehti on koko Alma Median perusta.

Sanoma ja Alma Media ovat jakaneet suomalaista mediakenttää jo vuosikymmeniä ja ne ovat pörssiyhtiöitä. Markkinoilla yrityskauppauutinen arvioitiin molempia hyödyttäväksi asiaksi: Helsingin pörssin avauduttua 11. helmikuuta molempien osakkeet nousivat useita prosentteja.

Media-alaa seuraavat analyytikot pitivät kauppaa hintansa puolesta maltillisena. Molemmat yhtiöt saavat kaupasta ”synenergiaetuja”.

Sanoman ”etu” on 13 miljoonaa vuodessa 2022 alkaen ja Alma Media kirjaa voittoa 58 miljoonaa euroa. Alma Medialle jäävät myös yhtiön ”kruununjalokivet” Iltalehti, Kauppalehti ja muut erikoislehdet.

Sanoma on viime vuosina kilpaillut Keskisuomalainen-konsernin kanssa aluevaltauksista. Keskisuomalainen omistaa noin 90 lehteä ja toimii myös pääkaupunkiseudulla.

 

Yleensä iso media-alan yritysjärjestely herättää huolta ja kysymyksiä lukijoiden ja työntekijöiden keskuudessa. Pohditaan, mitä henkilöstölle ja median alueelliselle identiteetille käy, kun omistus keskittyy entisestään.

Onkin hyvin todennäköistä, että Sanoma karsii kaupan myötä päällekkäisyydet pois ja lehtien yhteistyöllä halutaan hyödyttää koko konsernia. Yhteistyön laatu on vielä yleisölle ja tekijöille suhteellisen epäselvää, mutta Sanoman johdossa siitä luulisi olevan jonkinlainen käsitys.

Pörssikielellä Sanoma muotoili hyötyasiaa markkinoille lähettämässään tiedotteessa muun muassa ”operatiivisen toiminnan tehokkuudella” ja ”yhteisillä tukitoimilla”.

Sanoman toimitusjohtaja Susan Duinhoven kuitenkin jo väläytti, että Aamulehdessä voitaisiin tulevaisuudessa julkaista Helsingin Sanomien juttuja, jos Aamulehden päätoimittaja kokee asian toimivaksi ratkaisuksi.

Duinhoven viesti oli pahin mahdollinen niille, jotka pelkäävät alueellisten asioiden jäävän konserniyhteistyön jalkoihin.

Huolta tuskin laimentaa se, että samaan hengenvetoon Duinhoven muisti mainita, kuinka keskittymisen hyötyjä on nähty monissa Euroopan maissa, kuten Ruotsissa ja Tanskassa – ilman että median moniäänisyys olisi kärsinyt.

Sanoman toimitusjohtaja alleviivasi median moniäänisyyttä niin paljon, että viestin sanomaa voi alkaa epäillä.

 

Alma Median näkökulmasta kauppa on jatkumo digitaalisuuspanostuksille. Yhtiön henkilöstömäärä ja painokapasiteetti vähenevät.

Alma on vuosien varrella vähitellen luopunut printtimediasta. Ennen Aamulehti-kauppoja se on myynyt muun muassa Lapin Kansan mediatalo Kalevalle ja osuuden Suomen Tietotoimisto STT:stä Sanomalle.

Sanoman ja Alman kauppaa kommentoitiin kiivaasti myös sosiaalisen median kanavissa. Esimerkiksi Aamulehden päätoimittaja Jussi Tuulensuu kommentoi historiallista yrityskauppaa sosiaalisessa mediassa lakonisesti.

”Uutinen on hyvä”, kuului Tuulensuu viesti.

Kommenttikentissä ihmeteltiin, mitä hyvää yrityskaupassa voisi olla. Näihin kysymyksiin maakunta- ja paikallislehtien päätoimittajat joutuvat lukijoilleen vastaamaan vielä moneen otteeseen.

Miten käy maakunta- ja paikallislehtien moniäänisyydelle ja paikallisuudelle? Ne ovat asioita, joilla lehdet voivat erottautua valtakunnallisista yleismedioista.

 

Suomen Kuvalehti kuuluu Otava-konserniin, joka on 29,04 prosentin osuudellaan Alma Median suurin yksittäinen osakkeenomistaja.