Piti tulla 450 miljoonaa, tulikin nolla – mitä hallituksen säästöaikeille on tapahtunut?

Säästöpaketteja on tehty useita, mutta säästöjen toteuttaminen on ontunut.
Taina Kivelä
Talous 14.11.2014 10:30

Hallitus on käynyt valtion kasvavan velkavuoren kimppuun menosäästöillä. Sopeutuspaketteja on tehty välillä muutaman kuukauden välein, ja yhteensä niillä on tavoiteltu kolmen miljardin euron säästöjä.

Säästöistä lähes 90 prosenttia on kuitenkin edelleen vasta tavoitteen tasolla. Suomen Kuvalehden selvityksen mukaan varmuudella on kasaan saatu vajaat 0,4 miljardia kolmen miljardin euron kokonaispotista.

Esimerkiksi vuonna 2012 piti säästää 450 miljoonaa euroa, mutta saaliiksi saatiin nolla. Seuraavana vuonna tavoiteltiin enimmillään 700 miljoonan säästöjä, ja niistä saatiin lopulta kasaan puolet. Kahden vuoden 1 150 miljoonan säästösuunnitelma siis kutistui 350 miljoonan euron säästöiksi.

Alun perin säästöjä piti tehdä etupainotteisesti, eli hallituskauden alkuvuosina. Tästä tavoitteesta luovuttiin kuitenkin pian.

Tänä vuonna pyritäänkin ennätyksellisiin 600 miljoonan euron säästöihin. Vaalivuonna 2015 säästöjä taas pitäisi kertyä yhteensä 2 000 miljoonaa euroa lisää, eli enemmän kuin kolmena edellisenä vuonna yhteensä.

Mikäli kunnianhimoiseen kolmen miljardin säästötavoitteeseen päästään, ovat valtion menot ylittäneet tulot yhteensä lähes 30 miljardilla eurolla vaalikaudella 2012–2015. Valtionvelka ylittää sadan miljardin euron rajan.

Miten tässä näin kävi?

 

Aluksi muutama sana säästämisestä, väärinkäsitysten välttämiseksi.

Yleensä ajatellaan, että säästöä syntyy kun tulot ylittävät menot ja ylimääräiset rahat laitetaan syrjään myöhempää käyttöä varten. Jos palkkapäivänä tilille kilahtaa 2 500 euroa ja kuukautta myöhemmin siitä on vielä 500 euroa jäljellä, sama summa on tullut säästetyksi.

Tässä mielessä Suomen valtio on säästänyt viimeksi vuonna 2008. Sen jälkeen menot ovat joka vuosi olleet reilusti suurempia kuin tulot, mutta samalla silti säästetään. Miten sellainen onnistuu?

Se onnistuu kutsumalla säästöksi sitä, että kulujen suunnitellaan olevan pienemmät kuin aikaisemmin kaavailtiin. Säästöjä laskettaessa verrataan siis suunnitelmia suunnitelmiin.

Valtion matematiikalla Maija Meikäläinen voisi säästää vaikkapa niin, että suunnittelisi maailmanympärimatkaa, joka maksaisi 10 000 euroa. Matkapäivän lähestyessä Maija huomaa, ettei tilillä ole riittävästi rahaa (itse asiassa siellä ei ole lanttiakaan), joten matkaa varten pitäisi ottaa lisää lainaa. Maija tekee kipeän päätöksen lähteä vain viikoksi Thaimaahan, sinne pääsee tonnilla.

Kohta Maijan on pakko myöntää, etteivät rahat riitä edes sinne, joten haikein mielin hän luopuu matkasta kokonaan. Mutta samalla Maija onnittelee itseään taitavasta taloudenpidosta, säästöön jäi kokonainen kymppitonni!

Tilillä tosin ei edelleenkään ole mitään, ja velkakin on päässyt kasvamaan entisestään. Maijan palkka kun ei riitä edes tavallisiin menoihin, ja hän joutuu jatkuvasti ostamaan yhtä ja toista tarpeellista luotolla.

 

Sekstetistä kvartetiksi hiipunut hallitus on urallaan urakoinut taloussuunnitelman toisensa jälkeen. Kaikilla on pyritty samaan hyvään: menojen ja tulojen tasapainoon, valtion velkaantumisen pysäyttämiseen ja velkasuhteen kääntämiseen laskuun.

Maalia kohti on edetty monin keinoin: rakenteellisilla uudistuksilla ja sopeuttamalla, eli leikkaamalla menoja ja lisäämällä tuloja. Sopeuttamisen vaikutukset nähdään nopeasti, rakenteiden muuttaminen taas kestää kauan, ja uudistusten vaikutukset tulevat hitaasti.

Sopeuttaminen alkoi jo juhannuksen alla 2011, kun vaikeiden neuvottelujen jälkeen syntynyt pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallitus julkaisi ohjelmansa.

Sopeuttamisen summaksi sovittiin silloin 2,5 miljardia euroa, josta puolet hankittaisiin nostamalla veroja, karsimalla verotukia ja keksimällä uusia verotuksen kohteita.

Toinen puolikas taas tulisi menosäästöillä. Vertailukohteeksi otettiin edellisen hallituksen ”tekninen kehys” eli vuoteen 2015 ulottuva keskipitkän aikavälin budjetti, josta karsittiin menoja 1,2 miljardin euron edestä.

Säästöt olisivat etupainotteisia – noin 0,5 miljardia vuonna 2012, seuraavana 0,4 miljardia lisää, vuonna 2014 noin 0,3 miljardia ja vuonna 2015 enää hienosäätöä. Säästöjen jälkeenkin menot olisivat vuonna 2015 vielä noin kuusi miljardia tuloja suuremmat.

”Meillä on kova urakka edessä vielä tulevinakin vuosina, jotta pääsemme siihen tavoitteeseen, että velkaantuminen aidosti saadaan käännettyä laskuun. Tämä tavoite ei vielä näillä ratkaisuilla tämän hetken arvion mukaan tule toteutumaan”, totesi pääministeri Katainen hallitusohjelman tiedotustilaisuudessa 17. kesäkuuta 2011 Säätytalossa.

Päätökset tehtiinkin ”perälautakirjauksella” – jos velkaantuminen ei käänny laskuun, hallitus sopeuttaa lisää. Perälauta tulikin pian vastaan, ensin kerran ja seuraavina vuosina vielä monta kertaa uudelleen.

 

Maaliskuussa 2012 todettiin, että talouden tasapainoon tarvitaankin yli viiden miljardin euron sopeutukset aikaisemmin päätetyn 2,5 miljardin sijaan. Säästöjä tarvittiin 1,2 miljardia lisää, tuloja taas pyrittiin hankkimaan 1,5 miljardia aikaisempaa enemmän.

Menoja karsittiin kaikilta hallinnonaloilta, yksittäiset summat olivat pieniä, miljoonasta muutamiin kymmeniin. Suurimmat leikkaukset olivat kuitenkin jo satoja miljoonia euroja, ne kohdistuivat kunnille maksettaviin valtionosuuksiin.

Arvonlisäveroja korotettiin prosenttiyksiköllä, ansioverojen indeksejä jäädytettiin ja päätettiin ryhtyä perimään yli 100 000 euron vuosiansioista niin sanottua solidaarisuusveroa. Yhteisöveroa oli jo aikaisemmin päätetty laskea 26 prosentista 24,5 prosenttiin. Tällä tavoiteltiin kasvua ja lisää työtä.

Työmarkkinaosapuolilta odotettiin vetoapua palkkamaltilla ja työuria pidentämällä.

Suunnitelmaa arvosteltiin tuoreeltaan löysäksi, valtion menot olisivat muutosten jälkeenkin vuoden 2015 lopussa edelleen noin neljä miljardia suuremmat kuin tulot.

”Sekä valtiontalouden vakauttaminen ja velkaantumisen kääntäminen laskuun, ne kyllä toteutuvat ”, vakuutti pääministeri Katainen kehysneuvottelujen tiedotustilaisuudessa maaliskuussa 2012.

 

Vuotta myöhemmin kehysriihessä 2013 sopeutettiin lisää. Puolet puuttuvasta 0,5 miljardista koottiin jälleen menoja karsimalla ja toinen puolikas lisäämällä tuloja.

”Säästöt on raavittu kasaan sieltä täältä”, totesi Katainen maaliskuussa 2013 kehysriihen tiedotustilaisuudessa.

Menoja höylättiin samaan tyyliin kuin aikaisemmin, ja kunnat olivat tälläkin kertaa suurimpia menettäjiä. Mutta nyt satsattiin uusiin työpaikkoihin, työhön ja tulevaisuuden uskoon.

”Työpaikkojen luomiseksi yhteisöveroa lasketaan 20 prosenttiin”, kertoi Katainen.

”Osinkoverotus rukataan nykyistä kannustavampaan suuntaan, jotta Suomessa olisi enemmän kasvuyrittäjyyttä.”

Sitten alettiin odottaa veronalennusten ”dynaamisia vaikutuksia”. Dynaamisten vaikutusten ajatus on se, että esimerkiksi 500 miljoonan euron veronalennukset eivät lopulta pienennä valtion tuloja 500 miljoonalla, koska verotuksen keventäminen lisää taloudellista toimeliaisuutta.

Kehysriihen päätökset herättivät vilkkaan julkisen keskustelun, ja valtionvarainministeriö järjesti uuden tiedotustilaisuuden täsmentääkseen riihen päätöksiä. Valtiosihteeri Martti Hetemäki kertoi dynaamisten vaikutusten tulevan kahta kautta. Reaalitaloudessa syntyisi investointeja, tuotantoa, työllisyyttä ja yhteisöverotuloja, verotuksen puolella taas valtiolle tulisi lisää hyvää, kun voittoja kotiutettaisiin sinne, minne se kannattaa tehdä. Osa vaikutuksista tulisi heti, osa vasta pitkän ajan kuluessa.

”Reaalitalouden kautta tuleva vaikutus on hidas, ja verosuunnittelun kautta tuleva vaikutus on nopea. Tutkimusten perusteella tänä jälkimmäinen vaikutus on erittäin huomattava, se on tärkein yksittäisistä komponenteista.”

 

Syksy 2013 saapui silti synkkänä.

”Tulojen ja menojen välillä ammottaa noin yhdeksän miljardin euron suuruinen aukko”, totesi pääministeri Katainen 29. elokuuta 2013 budjettiriihen tiedotustilaisuudessa.

Kestävyysvaje, eli julkisten menojen ja tulojen välinen kuilu oli siis sopeutuksesta huolimatta kasvanut. Se oli nyt 4,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Hallitus käynnisti rakenneuudistusohjelman suunnittelun. Ohjelman avulla työllisyys, talouskasvu ja julkisten palvelujen tuottavuus piti saada nousuun.

”Kestävyysvaje on syntynyt pitkän aikavälin kuluessa, ja se syntyy edelleenkin pitkän aikavälin kuluessa, jos mitään ei tehdä. Sen takia tämä taklaaminen on hyvin haastavaa lyhyessä ajassa, mutta joskus se pitää aloittaa”, Katainen totesi.

Marraskuussa oli seuraava tiedotustilaisuus, mutta silloinkaan ei vielä ollut yksityiskohtien aika. Rakenneuudistusohjelmassa oli nyt 30 sivua asioita, joista kaikista käynnistettiin normaali lainvalmisteluprosessi.

”Tästä tulee tulemaan tuhansia ja tuhansia sivuja papereita”, lupasi ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr).

 

Kataisen hallituksen kolmannen kehysriihen tiedotustilaisuus pidettiin maaliskuussa 2014.

Pääministeri kertoi, että nyt on tehty isoja päätöksiä. Tarkat luvut tosin puuttuivat tälläkin kertaa. Valtiosihteeri Martti Hetemäki kertasi rakenneohjelman lähtökohdat ja elementit, jotka olivat ennallaan.

Kestävyysvaje oli yhtä suuri kuin vuoden 2013 syksyllä. Vaje kurottaisiin umpeen tasapainottamalla kuntatalous, parantamalla julkisen sektorin tuottavuutta ja tuloksellisuutta, pidentämällä työuria, vähentämällä työttömyyttä ja tehostamalla tuotantoa.

Lisäksi pitäisi tehdä uusia sopeutuksia eli menojen leikkauksia sekä maksujen ja verojen korotuksia, ja myydä valtion omaisuutta.

Menosäästöjä tarvittiin vuonna 2015 lähes 0,7 miljardia entisten lisäksi, ja vaalikauden säästötavoite nousi näin 3,3 miljardiin.

Rakennepakettia tukeva palkkaratkaisu oli saatu aikaan jo edellisenä syksynä, kesän jälkeen vuorossa olisi eläkejärjestelmän uudistus.

Hallituksen pitkällä työlistalla olivat esimerkiksi kuntarakenteen sekä sosiaali- ja terveysjärjestelmän uudistukseen liittyvien lakien säätäminen ja täytäntöönpano. Vasta sen jälkeen rakenneohjelma voitaisiin panna toimeen.

Martti Hetemäki oli silti toiveikas. ”Rakenneohjelman toimeenpano etenee vakaasti kaikilla viidellä alueella. Valtiontalouden sopeutustoimet taittavat valtionvelan ja BKT:n suhteen ja painavat valtiontalouden alijäämän yhteen prosenttiin, lisäksi ne myös tasapainottavat julkisen talouden rakenteellisen alijäämän niin, että se on hieman plussan puolella vuoden 2018 loppuun mennessä.”

”Nykytiedon valossa valtion velkaantuminen taittuu joko 2016 tai 2017”, sanoi pääministeri Katainen.

Hallituksen itselleen vuonna 2011 asettamaan maaliin saavuttaisiin siis vasta seuraavan vaalikauden lopulla, ei suinkaan vuonna 2015. Mutta sitäkin ennen pitäisi säätää joukko lakeja ja varmistaa niiden toteutuminen.

Vasemmistoliitto lähti hallituksesta kehyksen valmistelun viime metreillä. Puolue ilmoitti, etteivät sen tavoitteet enää mahtuneet samaan raamiin muiden kanssa.

Jyrki Katainen pahoitteli vasemmiston pakoa yhteisen vastuun kannosta.

”Haluan kiittää täällä olevaa neljää kollegaa sitoutuneesta hyvästä yhteistyöstä. Me jokainen varmaan tekisimme sopeutusta hieman eri tavalla jos olisimme yksin. Mutta se, että me kaikki olemme sitoutuneet tekemään työtä Suomen tulevaisuuden puolesta, sillä on erittäin suuri arvo.”

Viikkoa myöhemmin Katainen itse ilmoitti jättävänsä sekä pääministerin että kokoomuksen puheenjohtajan tehtävät.

 

Kataisen jättämään ruoriin tarttui Alexander Stubb (kok). Hallituksen ohjelma julkistettiin juhannuksen alla, 19. kesäkuuta 2014.

Stubbin mukaan ohjelman tavoitteet noudattelivat Kataisen ohjelman linjaa – toteutetaan rakenneuudistuksia, pysytään kehyksissä, taitetaan velkaantumine

n kehyskauden loppuun mennessä sekä avitetaan kasvua ja työllisyyttä.

”Kausi” oli tosin hieman toinen kuin Kataisen ohjelmassa, eli 2015–2018. Kehyksiä myös venytettiin kasvu- ja työllisyyspaketilla, jossa työn verotusta kevennettiin ja menoja lisättiin yhteensä 1,1 miljardin euron verran. Vaalikauden 2012–2015 säästötavoite laskettiin samalla kolmeen miljardiin.

Martti Hetemäen mukaan paketti lisäisi valtion velkaa vuoden 2018 tasolla 0,8 miljardia, ja velka suhteessa bruttokansantuotteeseen nousisi 0,4 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin edellisessä ennusteessa.

 

Elokuussa paketin päätökset siirrettiin vuoden 2015 budjettiin, samalla vahvistettiin rakenneohjelman periaatteet nyt jo neljännen kerran.

”Tässä on sellainen tilanne uusimpien ennusteiden mukaan, että Suomen julkisen talouden rakenteellinen alijäämä poikkeaa merkittävästi EU:n finanssipoliittisen sopimuksen ja sitä soveltavan kansallisen lainsäädännön rajasta”, arvioi valtiosihteeri Hetemäki.

Stubbin mukaan hetki oli silti historiallinen.

”Lisävelka on toista vuotta peräkkäin pienempi kuin edellisenä vuotena, ja näin tapahtui edellisen kerran Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana 1990-luvulla. Valtion velkaantumisvauhti hidastuu.”

Myös uunituore Sdp:n puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Antti Rinne (sd) oli tyytyväinen tulokseen.

”Hallitusviisikko on nyt näyttänyt kykynsä etsiä yhteisiä keinoja, joilla valtio voi auttaa Suomen talouden uuteen nousuun.”

Kohta viisikosta tuli nelikko. Vihreät erosivat hallituksesta heti talousarvioesityksen julkistamisen jälkeen. Syyksi puolue ilmoitti Fennovoiman ydinvoimalan periaatepäätöksen hyväksymisen.

 

Vaalikauden kääntyessä lopuilleen hallitusohjelman tavoitteiden saavuttaminen on kaukana.

Vuoden alussa voimaan astuneiden yhteisöveron alennuksen ja osinkoveromuutosten piti piristää kasvua. Toisin kävi, talous supistuu tänäkin vuonna, jo kolmatta vuotta peräkkäin.

Työttömiä on enemmän kuin vaalikauden alussa. Valtion velka on kasvanut 20 miljardia, ja kuntien velka on kasvanut ennennäkemättömän nopeasti, vuoden 2011 lopussa se oli 11 miljardia ja vuonna 2015 sen ennakoidaan ylittävän selvästi 19 miljardia.

Säästösaavutukset ovat olleet vaatimattomia, ja vaalivuonna pitäisi tapahtua enemmän kuin muina vuosina yhteensä. Kun vuosina 2012–2014 menoja karsitaan miljardilla, vuonna 2015 pitäisi saada kokoon kaksinkertainen potti.

Jos tämä aikaisempien vuosien saavutusten valossa optimistinen suunnitelma toteutuisi, yhteenlasketut säästöt vaalikaudella olisivat kolme miljardia ja menot lähes 30 miljardia tuloja suuremmat. Tasapainosta tuskin voi puhua.

Entä viiden kohdan rakenneohjelma, mitä sille on tapahtunut?

Hallituksesta riippumattomat palkka- ja eläkeneuvottelut on jo saatu päätökseen.

Hallituksen vastuulla olevat hankkeet taas ovat suurimmaksi osaksi savolaiselle projektille tutussa tilassa. Aloittamista vaille valmiita.

Keskustelu

Kulujen aisoissa pitämiseen suhteessa tuloihin taitaa olla kaksi olennaista ongelmaa.

Ensinnäkin SDP on pelannut Heinäluoman ajoista lähtien jonkinlaista omaa pikkushakkia ja tuijottanut ruutulautaansa sen sijaan, että olisi seurannut maailman tapahtumia. Välttämätön työelämän uudistamien edellyttäisi saksalaistyylistä aktiivista ja täysin uudenlaista otetta. SDP ja ammattiyhdistysliike osaavat toimia kuitenkin vain jakajina. Aktiivinen taloudellisen toiminnan luojan rooli on täysin vieras, pallo on kokonaan hukassa. Lakkoilla osataan ja devalvoida, ei muuta. Valtion tulot eivät pelkällä verottamalla kasva, pitäisi olla toimintaakin. Jousto palkoissa ja työajoissa on täysin mahdoton ajatus.

Toisekseen niinikään rahan jakajana tunnetun keskustan hajasijoituskuviot ja maaseudun sekä erityisesti pikkukaupunkien elävänä pitäminen rahan voimalla on onnistunut liiankin hyvin. Kuluja on saatu aikaiseksi massiivisesti, mutta siitä huolimatta väestö haluaa suurimpiin kaupunkeihin. Suomalaisten pikkukaupunkien varustaminen maailman metropolien tapaan yliopistoilla, tutkimuslaitoksilla ja lentokentillä ei ole toiminut olemattoman väestöpohjan vuosi. Lentoliikenne on vaikeuksissa, matkustajia on tarpeeksi vain Helsingissä ja Oulussa. Pääkaupunkiseudun kehitystä ja etelän tie- sekä ratahankkeita on jarruteltu surutta vuosikymmeniä, mutta keskittyminen on näköjään väkisinkin edessä.

Rahan kuluttaminen ja hyvinvoiminen on tunnetusti hauskaa, mutta tienaaminen työlästä ja ikävää. Neuvottomuus on täydellistä.

Aho sanoi, että tilannetta ei tunnistettu. Vanhanen yritti ja hänen kimppuunsa käytiin henkilökohtaista elämää myöten. Yritys korottaa eläkeikää leimattiin horinaksi ja Vanhanen epäluotettavaksi. Tämä on kaikilta unohtunut. Nyt on edessä sama tilanne, kuin Aholla Holkerin jälkeen. SDP tekee taas saman kuin viimeksi, jos se jätetään pois hallituksesta syntyy lakkoaalto. SAK masinoidaan lyömään viimeinen naula arkkuun. Kovat lääkkeet ovat nyt tarpeen. Jutta Urpilainen tuli jo esiin,valta kiehtoo. Sipilä joutuu kovaan prässiin, hänen kimppuunsa hyökätään, miten kovasti? Vastuu ei paina, ainakaan vasemmalla,eikä vihreissä. Aho tietää mitä on tulossa, Presidentti käytti maakuntien lehtiä äänitorvenaan, miksi? Presidentti tietää mikä on tilanne ja ketkä taas kantavat vastuunsa.