Perusturvan outo rahanjako: köyhimmät työttömät saavat jotain, hyväosaisimmat moninkertaisesti

Annikka Mutanen
Talous 8.5.2012 08:56

Korotus 120 euroa, käteen jäi 30 euroa. Perusturvan varassa olevan työttömän toimeentulo nousi 54 euroa kuukaudessa. Mutta kun huomioidaan hintatason nousu, yksin asuvalla työttömällä jää käyttöön 30 euroa aiempaa enemmän. Kuvitus Outi Kainiemi.

Historiallinen. Sillä sanalla poliitikot luonnehtivat kuin yhdestä suusta perusturvan korotusta, joka tuli voimaan vuoden alusta.

Työttömän perusturvaan tuli tasokorotus ja indeksikorotus, yhteensä 120 euroa kuukaudessa. Se on paljon siihen nähden, että peruspäiväraha oli ennen korotusta 553 euroa kuukaudessa.

Lisäys on suurin sen jälkeen, kun työttömyysturva uudistettiin 1985. Edellinen tasokorotus vuonna 2002 oli kymmenen euroa kuussa.
Korotuksesta sovittiin viime kevään pitkissä ja mutkaisissa hallitusneuvotteluissa. Sen oli tarkoitus parantaa kaikkein surkeimmassa asemassa olevien suomalaisten asemaa.

Peruspäivärahaa ja samansuuruista työmarkkinatukea maksetaan niille työttömille, jotka eivät ole juuri olleet töissä tai ovat olleet työttöminä niin kauan, että ovat pudonneet ansioturvan ulkopuolelle.

Osalla heistä tulonlisäys jäi kuitenkin vähäiseksi. Kela julkaisi helmikuussa laskelmia, joiden mukaan yksin asuvan, toimeentulotukea tarvitsevan pitkäaikaistyöttömän tulo nousi vain 54 euroa. Kun hintatason nousu huomioidaan, korotus tuntuu Kelan mukaan kukkarossa enää 30 euron verran.

Korotusta söi muiden tukien leikkaantuminen. Asumistuen alinta tulorajaa korotettiin saman verran kuin päiväraha nousi. Toimeentulotuen perusosaan tehtiin kuuden prosentin korotus, mutta perusturvan noustua osa ei enää saa toimeentulotukea. Kelan arvion mukaan tukea saa 10 000 kotitaloutta vähemmän kuin ennen.

Yksihuoltajien kohdalla järjestelyt onnistuivat paremmin. Heidän tulonsa nousivat Kelan laskelmien mukaan 114 euroa, ja hintatason nousun jälkeen korotukseksi jää 93 euroa.

Hyvätuloisille pikavoitto

On kuitenkin ryhmä, joka hyötyi perusturvan korotuksesta erityisen paljon: hyviltä palkoilta ansiosidonnaiselle korvaukselle jääneet työttömät. Suurin lisäys tuli niille, joiden palkka oli yli 3 400 euroa. Heille napsahti 214 euroa lisää kuussa.

Verotus höylää siitä siivun, mutta muuten raha tulee saajilleen täysimääräisenä. He eivät juuri nauti sellaisia yhteiskunnan tukia, jotka laskevat kun muut tulot nousevat.

Kaikki ansiosidonnaisen nauttijat eivät toki saa samanlaista pottia. Pientä ja keskisuurta palkkaa saaneilla bruttokorotus on 66 euroa. Tuhannen euron kuukausipalkoilta työttömäksi jääneillä alaikäisten lasten huoltajilla ansiopäiväraha ei nouse lainkaan. Historiallisen perusturvan korotuksen todellisia voittajia olivat siis keski- ja hyvätuloiset.

Outo rahanjako juontuu ansiopäivärahan laskentasäännöstä. Kun peruspäivärahaa korotetaan, ansiopäiväraha nousee automaattisesti. Monimutkainen laskentasääntö aiheuttaa sen, että köyhimpien työttömien saadessa jotakin hyväosaisimmat saavat moninkertaisesti.

Satakomitea halvaantui

Edellinen vakava yritys kohentaa työttömien perusturvaa kompastui kokonaan juuri peruspäivärahan ja ansiopäivärahan kytkentään. Hallitus perusti kesällä 2007 sosiaaliturvaa uudistamaan niin sanotun Sata-komitean. Toimeksiannon ensimmäinen kohta oli perusturvan uudistaminen riittäväksi niin, etteivät sen varaan joutuneet jatkuvasti joutuisi hakemaan myös toimeentulotukea.

Komitean työ takkusi, ja työttömän perusturvan korotus kaatui kokonaan, kun finanssikriisi ja taantuma kolkuttivat ovelle 2008. Kun rahasta tuli pula, komitean puheenjohtaja Markku Lehto ehdotti, että kytkentä ansiosidonnaisen ja peruspäivärahan väliltä olisi purettu ja edes köyhimpien työttömien perusturvaa parannettu.

Työmarkkinajärjestöt vastustivat ehdottomasti. Kesken komiteatyön ne solmivat niin sanotun sosiaalitupon. Siinä sementoitiin ansio- ja peruspäivärahan kytkentä ja nostettiin lisäksi ansiosidonnaisen päivärahan taitekohtaa. Taitekohdan nosto merkitsi, että parhaiten ansainneet saivat korotuksen ansiopäivärahaan. Peruspäivärahaa ei saatu nostetuksi lainkaan.

Uusi korotus 2014

Tämän kevään työurasopimuksessa työmarkkinajärjestöt sopivat ansiopäivärahoihin jälleen uuden korotuksen. Se nostaa lisäosaa, jota maksetaan niin sanottujen aktiivitoimien, esimerkiksi koulutuksen ja työkokeilujen aikana. Korotus tulee voimaan 2014 ja tietää keskituloiselle, noin 3 100 euroa kuussa ansainneelle työttömälle noin 170 euron lisäystä aktiivitoimikuukausina.

Aktivoitavat peruspäivärahalaiset eivät ole saamassa vastaavaa korotusta.

Järjestöjen mukaan ansioturvan nostot eivät ole millään tavalla kurjemmilta pois, koska niitä ei makseta verorahoin. Peruspäiväraha tulee kaikille työttömille verovaroista, mutta ansio-osa rahoitetaan palkansaajien ja työnantajien työttömyysvakuutusmaksuilla.

Nämä maksut tosin kerätään pakollisina kaikkien palkansaajien osalta, myös niiden jotka eivät kuulu järjestöihin ja kassoihin. Niistä kuitenkin perinteisesti sovitaan kolmikantaneuvotteluissa eli käytännössä työmarkkinajärjestöjen kesken.

Etujärjestöjen punainen lanka työttömyysturvan parantamisessa on ollut tulonmenetysten minimointi työpaikkojen välissä. Kunnon työttömyysturva tuo jäseniä ammattiliittoihin ja niiden kassoihin.

Kiinnostava kysymys on, haluaako hyvinvoiva jäsenistö kuitenkaan tämänkaltaista omien etujensa maksimointia. Vai toivooko se sittenkin enemmän parannuksia niiden asemaan, joiden elämä on pysyvästi heikoissa kantimissa?

Heikompiosaisten hartioilla

1. Vuodenvaihteessa voimaan tulleesta perusturvan korotuksesta jää yksin asuvalle pitkäaikaistyöttömälle käteen reilun 50 euron tulonlisäys. Toisaalta yli kolme tonnia ansainnut väliaikaisesti työtön saa ansiopäivärahaan 200 euron korotuksen. Onko tämä oikeudenmukaista?

  • Vesa Rantahalvari, Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) valtiosihteeri. Entinen Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n asiantuntija ja EK:n edustaja Sata-komiteassa:

”Käytettävissä oleva raha haluttiin kohdistaa niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Lopputulema on usein kompromissi, niin tässäkin, ja sen kompromissin takana seisotaan. Kun työttömyysturvan rakenteesta on haluttu pitää kiinni, on perusteltua että peruspäivärahan korotus nostaa ansiopäivärahaa laskentasääntöjen mukaisesti.”

  • Katja Veirto, SAK:n sosiaaliasioiden päällikkö. Sata-komitean jäsen komiteatyön loppuvaiheessa 2009:

”Kun korotuksia tehtiin, pyrittiin siihen, etteivät ne erilaisilla toimeentulotukileikkureilla leikkaantuisi pois. Olisihan se suotavaa, että korotus olisi mennyt heikoimmassa asemassa olevillekin täysimääräisenä.”

  • Heli Puura, STTK:n lakimies, mukana Sata-komitean ansioturvajaostossa:

”Perusturvaa on kuitenkin korotettu selvästi. Siinä on tullut oikeutta kaikille työttömille. Jos ihmisellä ei ole ollut työhön liittyviä tuloja, on selvää, että perusturva on paljon pienempi kuin ansioturva. Toisaalta säännöksiä on kehitetty niin, että ansioturvan piiriin on aina vain helpompi päästä.”

  • Osmo Soininvaara, Vihreiden kansanedustaja, Sata-komitean perusturvajaoston puheenjohtajana.

”Ei ole oikeudenmukaista.”

2. Työttömän peruspäivärahan ja ansiopäivärahan välinen kaksoiskytky aiheuttaa sen, että pienikin perusturvan korotus tulee moninkertaisena hyväosaisimmille työttömille. Pitääkö kytky säilyttää?

  • Vesa Rantahalvari: ”Hallitusohjelmaan kirjattiin selkeästi, että kytky säilytetään. Sen purkaminen edellyttäisi työttömyysturvan perinpohjaista muuttamista.”
  • Katja Veirto: ”SAK:n kanta on ollut että taitekohta voitaisiin määritellä uudelleen, esimerkiksi euromääräisesti. Silloin kaikki perusturvan korotukset eivät nostaisi sitä.”
  • Heli Puura: ”Laskentasääntö on ollut voimassa pitkään, eikä sitä STTK:n mielestä tarvitse muuttaa. Peruspäiväraha ei ole normaalisti noussut kuin indeksikorotuksella, joten tällaista vaikutusta ei ole tullut aikaisemmin. Kytköksestä huolimatta korvausaste heikkenee voimakkaasti, kun tulot kasvavat.”
  • Osmo Soininvaara: ”Ansioturvan kaksinkertainen kytkentä perusturvaan on kohtuuton. Sitä on yritetty purkaa, mutta huonolla menestyksellä. Se tekee perusturvan nostamisesta hirveän kallista. Sairauspäivärahan puolella ei ole vastaavaa kytkentää.”

3. Pitääkö etujärjestöillä olla määräysvalta pakollisina kerättäviin työttömyysvakuutusmaksuihin ja niiden jakamiseen?

  • Vesa Rantahalvari: ”Työelämän lainsäädäntöön kuuluvat asiat valmistellaan yhteistyössä hallituksen, työntekijöiden ja työnantajien kesken. Jos järjestelmää halutaan muuttaa, siitä täytyy käydä neuvottelut työmarkkinaosapuolten kanssa. Minun saamieni viestien mukaan nykyistä rakennetta ei haluta muuttaa. Rahoittajilla ja edunsaajilla pitää olla mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.”
  • Katja Veirto: ”Työnantajat ja palkansaajat ovat osuuksillaan erittäin suuret rahoittajat ja heillä on sitä kautta oikeutus sananvallalle. Se antaa myös sosiaaliturvajärjestelmälle luotettavuutta ja ennustettavuutta.”
  • Heli Puura: ”Kun palkansaajat ja työnantajat rahoittavat ansioturvan, on tärkeää että ne ovat myöskin määrittelemässä etuuksien tasoa.”
  • Osmo Soininvaara: ”Työttömyysvakuutusmaksut ovat pakollisia ja koskevat niitäkin, jotka eivät ole liittojen ja kassojen jäseniä. Minusta olisi parempi, että niitä koskevasta lainsäädännöstä päättäisi eduskunta, jossa jokaisella suomalaisella on äänioikeus.”

4. Työttömyysturva-asioissa etujärjestöt näyttävät ajavan työssäkäyvän keskiluokan etua tavalla, jossa seistään huonommassa asemassa olevien hartioilla. Haluaako keskiluokka tällaista edunvalvontaa?

  • Vesa Rantahalvari: ”En lähde arvioimaan kenenkään ryhmän kannalta, mitä edunvalvontaa he haluavat. Etujärjestöt päättävät, miten edunvalvontaansa hoitavat.”
  • Katja Veirto: ”En tiedä, mistä kumpuaa tämä näkökulma, että hyvinvoivien työssäkäyvien etuja ajamalla jotenkin poljettaisiin heikoimmassa asemassa olevien etuja. Se ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Jos sosiaalipolitiikka kohdistetaan pelkkään perusturvaan, sen kannatus helposti rapautuu. Kun edut kohdistuvat laajalle joukolle, systeemin kannatuspohja pysyy laajana.”
  • Heli Puura: ”Teemme tiivistä yhteistyötä jäsenliittojen kanssa ja saamme sieltä evästystä, kuinka palkansaajat näkevät asioita. Pyrimme toimimaan niiden toiveiden mukaisesti.”
  • Osmo Soininvaara: ”Luulen, että jos tehtäisiin katugallup, vastaus olisi ei tällaiselle edunvalvonnalle. Uskon, että myös työmarkkinajärjestöjen jäsenet olisivat samaa mieltä.”

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 18/2012.

Keskustelu

SDP:n Urpilaisen valtakunnan uutisiin päässeet vaatimukset perusturvan korottamisesta juuri eduskuntavaalien alla oli varsin härski vaalitemppu, sillä hallituksen synnyttyä korotuksen käytännön toteutus kylmästi vesitettiin tavalla, joka muistuttaa huijausta.

http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2011/06/24/100-euron-korotus-perusturvaan-onkin-vain-25-euroa/20118912/12

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/113319-mtv3-nain-koyhaa-jymaytetaan-100%E2%82%AC-heti-pois

Kai nyt ymmärretään miksi köyhät äänestivät protestiksi persuja. Rehellinen köyhä haluaisi työtä ja pitää ihmisarvonsa omin ansioin. Se ei sovi demareille. Vasemmistoliitto entisenä köyhän väen puolueena ajaa erilaisten lippalakkisten pussihousutyttöjen asioita ym. mitkä eivät kiinnosta vaikeuksissa olevaa perusduunaria.