Korruptio: Suomi oli hämärän rahan maa

Talous 30.10.2009 15:46

Suomella on maine korruptiosta lähes puhtaana maana. Tosiasiassa meilläkin pelattiin hämärän rahan peliä sotien jälkeen aina 1980-luvulle asti, jolloin tilanne rauhoittui.

Kättelijät Kuvitus Markus Pentikäinen

Kylmän sodan aikana Skp sai rahaa Neuvostoliitosta ja Sdp USA:sta. Varsinkin 1950-luvulla teollisuus torjui kommunismia tukemalla kokoomusta, Rkp:tä, maalaisliittoa ja Sdp:tä. Yritykset antoivat rahaa myös suoraan poliitikoille.

Kenties aktiivisin poliittinen rahankerääjä kotimaassa oli maalaisliiton legendaarinen puoluesihteeri Arvo Korsimo, joka järjesti yhtiöille tuontilisenssejä ja patruunoille arvonimiä sopivaa korvausta vastaan.

Salaputkijuttu ja Kätilöopiston tapaus

Salaputkijutussa vuonna 1949 Sdp:n vähemmistöhallituksen (1948-1950) ministerit Jussi Raatikainen, Matti Lepistö, Aleksi Aaltonen ja Onni Peltonen myönsivät laittomasti valtionapua puisia salaojaputkia valmistaneelle Salaputki Oy:lle, jonka osakas Raatikainen oli. Valtakunnanoikeus tuomitsi 1953 Raatikaisen sakkoihin ja Lepistön korvauksiin, mutta vapautti Aaltosen ja Peltosen.

Kätilöopiston skandaali tapahtui 1956-60. Uuden Kätilöopiston rakennustoimikunta valitsi urakoitsijaksi vararikon partaalla olleen rakennusliike Teoran. Toimikunta pelasti Teoran maksamalla sille jättiennakot; samaan aikaan Teora rakensi edullisesti asuntoja valtiovarainministeri Aarre Simoselle ja muille rakennustoimikunnan jäsenille. Valtakunnanoikeus tuomitsi Simosen ja Vilho Väyrysen sakkoihin. Myöhemmin Simonen toimi oikeusministerinä ja Suomen Pankin varapääjohtajana.

Kovaa peliä 70- ja 80-luvuilla

70- ja 80-lukujen korruptio huipentui kolmeen tapaukseen: Salora, Noppa ja metro.

Salora-jutulla tarkoitetaan pääosin vuosiin 1970-77 ajoittuvaa tapahtumasarjaa, jossa Saloran toimitusjohtaja Jouko Nordell voiteli poliitikkoja ja virkamiehiä lahjastereoilla ja -matkoilla. Nordell tuomittiin 1979 vankeuteen veropetoksista.

Verohallituksen pääjohtaja Mikko Laaksonen ja ylijohtaja Aake Mesimäki tuomittiin sakkoihin, koska he olivat ottaneet vastaan matkoja Nordellilta, vaikka olivat tietoisia Saloran verosotkuista. Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Bror Wahlroos tuomittiin virkavirheestä 1980, mutta häntä ei erotettu. Stereoita saaneita ministereitä – muun muassa Johannes Virolaista (kesk) ja Kalevi Sorsaa (sd) – taas ei syytetty.

Epäilyt rakennusliike Nopan vuosia jatkuneesta lahjonnasta ja pimeästä vaalirahoituksesta tulivat julkisuuteen marraskuussa 1982, kun keskusrikospoliisi pidätti rakennushallituksen pääjohtajan Kalevi Sassin (kesk) ja neljä muuta virkamiestä sekä kaksi keskustapuolueen entistä toimihenkilöä. Krp etsintäkuulutti myös Tampereen kaupunginjohtajan Pekka Paavolan, joka tuolloin oli Sdp:n jäsen.

Sassi menetti virkansa 1984 ja hänet tuomittiin lahjuksista – mm. virkistysmatkoista – vuoden ehdolliseen vankeuteen. Nopan entinen toimitusjohtaja sai ehdotonta vankeutta. Keskustan johto vapautettiin syytteistä.

Metrojuttu oli yksi 1970- ja 1980-lukujen merkittävimmistä skandaaleista. Korkein oikeus tuomitsi Helsingin metrotoimiston johtajan Unto Valtasen 1987 vuoden ja 9 kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Metron rakennuttamista suurin valtuuksin johtanut Valtanen oli ottanut 1970-luvulla Siemensiltä lahjuksina 80 000 markkaa ja moottoriveneen.

Turmelus kukoistaa idänkaupassa

Idänkaupassa oli paljon korruption piirteitä. Neuvostovirkamiehet pyysivät ja saivat kalliita lahjoja suomalaisilta yrityksiltä. Noustuaan Nkp:n johtoon Mihail Gorbatšov yritti juuria pois korruptiota. Hänen johdollaan Neuvostoliiton ulkomaankauppaministeriössä tehtiin 1986 suuri ”puhdistus”, jossa monet suomalaisille tutuiksi käyneet virkamiehet saivat potkut. Samalla koko ulkomaankaupan järjestelmä mullistettiin.

Neuvostoliiton kaaduttua Venäjän valtio alkoi periä rajalla tuontimaksuja. Silloin idänkauppaan ilmaantui rikollinen ”kaksoislaskutus”, jolla tullimaksuja kierretään – suurelta osin ilmeisesti venäläisten virkamiesten tieten ja avulla.

Äsken julkistetun tutkimuksen mukaan suuri osa Suomen rajalla työskentelevistä venäläisistä virkamiehistä hyväksyy edelleen lahjusten oton ”pakottavissa” tilanteissa. Esimerkiksi suomalaiset kuljetusyritykset maksavat voitelurahaa helpottaakseen toimintaansa Venäjän puolella.

Lisätietoa edellä mainituista ja muistakin Suomessa koetuista korruptiojupakoista löytyy Wikipedian skandaaleja käsittelevistä artikkeleista.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.