Korruptio: Suomi oli hämärän rahan maa

Kustaa Hulkko
Talous 30.10.2009 15:46

Suomella on maine korruptiosta lähes puhtaana maana. Tosiasiassa meilläkin pelattiin hämärän rahan peliä sotien jälkeen aina 1980-luvulle asti, jolloin tilanne rauhoittui.

Kättelijät Kuvitus Markus Pentikäinen

Kylmän sodan aikana Skp sai rahaa Neuvostoliitosta ja Sdp USA:sta. Varsinkin 1950-luvulla teollisuus torjui kommunismia tukemalla kokoomusta, Rkp:tä, maalaisliittoa ja Sdp:tä. Yritykset antoivat rahaa myös suoraan poliitikoille.

Kenties aktiivisin poliittinen rahankerääjä kotimaassa oli maalaisliiton legendaarinen puoluesihteeri Arvo Korsimo, joka järjesti yhtiöille tuontilisenssejä ja patruunoille arvonimiä sopivaa korvausta vastaan.

Salaputkijuttu ja Kätilöopiston tapaus

Salaputkijutussa vuonna 1949 Sdp:n vähemmistöhallituksen (1948-1950) ministerit Jussi Raatikainen, Matti Lepistö, Aleksi Aaltonen ja Onni Peltonen myönsivät laittomasti valtionapua puisia salaojaputkia valmistaneelle Salaputki Oy:lle, jonka osakas Raatikainen oli. Valtakunnanoikeus tuomitsi 1953 Raatikaisen sakkoihin ja Lepistön korvauksiin, mutta vapautti Aaltosen ja Peltosen.

Kätilöopiston skandaali tapahtui 1956-60. Uuden Kätilöopiston rakennustoimikunta valitsi urakoitsijaksi vararikon partaalla olleen rakennusliike Teoran. Toimikunta pelasti Teoran maksamalla sille jättiennakot; samaan aikaan Teora rakensi edullisesti asuntoja valtiovarainministeri Aarre Simoselle ja muille rakennustoimikunnan jäsenille. Valtakunnanoikeus tuomitsi Simosen ja Vilho Väyrysen sakkoihin. Myöhemmin Simonen toimi oikeusministerinä ja Suomen Pankin varapääjohtajana.

Kovaa peliä 70- ja 80-luvuilla

70- ja 80-lukujen korruptio huipentui kolmeen tapaukseen: Salora, Noppa ja metro.

Salora-jutulla tarkoitetaan pääosin vuosiin 1970-77 ajoittuvaa tapahtumasarjaa, jossa Saloran toimitusjohtaja Jouko Nordell voiteli poliitikkoja ja virkamiehiä lahjastereoilla ja -matkoilla. Nordell tuomittiin 1979 vankeuteen veropetoksista.

Verohallituksen pääjohtaja Mikko Laaksonen ja ylijohtaja Aake Mesimäki tuomittiin sakkoihin, koska he olivat ottaneet vastaan matkoja Nordellilta, vaikka olivat tietoisia Saloran verosotkuista. Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Bror Wahlroos tuomittiin virkavirheestä 1980, mutta häntä ei erotettu. Stereoita saaneita ministereitä – muun muassa Johannes Virolaista (kesk) ja Kalevi Sorsaa (sd) – taas ei syytetty.

Epäilyt rakennusliike Nopan vuosia jatkuneesta lahjonnasta ja pimeästä vaalirahoituksesta tulivat julkisuuteen marraskuussa 1982, kun keskusrikospoliisi pidätti rakennushallituksen pääjohtajan Kalevi Sassin (kesk) ja neljä muuta virkamiestä sekä kaksi keskustapuolueen entistä toimihenkilöä. Krp etsintäkuulutti myös Tampereen kaupunginjohtajan Pekka Paavolan, joka tuolloin oli Sdp:n jäsen.

Sassi menetti virkansa 1984 ja hänet tuomittiin lahjuksista – mm. virkistysmatkoista – vuoden ehdolliseen vankeuteen. Nopan entinen toimitusjohtaja sai ehdotonta vankeutta. Keskustan johto vapautettiin syytteistä.

Metrojuttu oli yksi 1970- ja 1980-lukujen merkittävimmistä skandaaleista. Korkein oikeus tuomitsi Helsingin metrotoimiston johtajan Unto Valtasen 1987 vuoden ja 9 kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Metron rakennuttamista suurin valtuuksin johtanut Valtanen oli ottanut 1970-luvulla Siemensiltä lahjuksina 80 000 markkaa ja moottoriveneen.

Turmelus kukoistaa idänkaupassa

Idänkaupassa oli paljon korruption piirteitä. Neuvostovirkamiehet pyysivät ja saivat kalliita lahjoja suomalaisilta yrityksiltä. Noustuaan Nkp:n johtoon Mihail Gorbatšov yritti juuria pois korruptiota. Hänen johdollaan Neuvostoliiton ulkomaankauppaministeriössä tehtiin 1986 suuri ”puhdistus”, jossa monet suomalaisille tutuiksi käyneet virkamiehet saivat potkut. Samalla koko ulkomaankaupan järjestelmä mullistettiin.

Neuvostoliiton kaaduttua Venäjän valtio alkoi periä rajalla tuontimaksuja. Silloin idänkauppaan ilmaantui rikollinen ”kaksoislaskutus”, jolla tullimaksuja kierretään – suurelta osin ilmeisesti venäläisten virkamiesten tieten ja avulla.

Äsken julkistetun tutkimuksen mukaan suuri osa Suomen rajalla työskentelevistä venäläisistä virkamiehistä hyväksyy edelleen lahjusten oton ”pakottavissa” tilanteissa. Esimerkiksi suomalaiset kuljetusyritykset maksavat voitelurahaa helpottaakseen toimintaansa Venäjän puolella.

Lisätietoa edellä mainituista ja muistakin Suomessa koetuista korruptiojupakoista löytyy Wikipedian skandaaleja käsittelevistä artikkeleista.

Keskustelu

Huvittavaa miten puoluekanta mainitaan vaan demareilta ja mullikoilta…

jäi kans vähän epäselväks ,että miten niin OLI? miten voidaan puhua menneestä aikakaudesta ,vaikka nykyhetki näyttää vielä pahemmalta?

Oli ehkä enemmän kuin nykyään?

käsittääkseni ensinnäkin summat olivat suurempia ja ne olivat todellisia lahjuksia, joist aolisi voitu tuomita kaikki asianosaiset.

Nykyään ei ole ilmennyt selviä lahjustapauksia, vaan epäselivä puoluetuki ym. juttuja, jotka joko ovat tai sitten eivät ole lainvastaisia.

nykyhetki ei näytä pahemmalta, vaan huomattavasti paremmalta. Asia tuodaan paljon helpommin julkisuuteen, vaikkakin monasti väärällä tavalla mutta kuitenkin.

Tuohon aikaan ei olisi kukaan voinut edes kuvitella kirjoittavansa lehdistössä jostain mahdollisesta lahjoitetusta lautakuormasta.

Tuossa julkistetussa luettelossa on se puute, että jotkut mittavat skandaalit, joissa rahaa liikkui taatusti täysin pimeänä, ovat yhä tutkimatta ja kunnon julkistusten ulkopuolella. Ns. ”hämärät trafiikit” alkoivat sodan loppuvuosina, kun aselevon tehneen ja Valvontakomission kontrolloiman Suomen kautta – erityisesti Ruotsista – alettiin viedä NL:oon sen tarvitsemaa aseteknologiaa. Sekä Suomella että Ruotsilla oli hiukan veteliä housuissa, minkä vuoksi ne palvelivat innolla uusia isäntiä. NL:llä oli runsaasti jalo- ja muita metalleja, joilla sitten maksettiin – hyvin – Suomen kautta. Vastaavat trafiikit sitten jatkuivat ainakin jossakin määrin.

Toinen sotien jälkiajan osin pimeä juttu olivat runsaiden asevarastojen myynnit. NL:lla oli saksalsita ylijäämää. Suomella omaa ja venäläistä ja saksalaista. Jotkut oli rekisterïty aseina, jotkut romuna, josta sai sitten superhinnan. Tätä aseistoa käytettiin sitten Kreikasta Kyprokselle ja Lähi-Idästä Afrikkaan. Julkiseksi asia tuli, kun ranskalaiset upottivat pari alusta oletetusti Algeriaan ositettuine aseineen. Selvittämättä jäi lastatttiinko niitä muualla tai ulos – ainakin yhdessä tapauksessa. Mutta vakuutus lienee maksanut – romusta tai aseista.

Näïden juttujen kaikuja tuo Arctic Sean tapaus oli – tavallaan. Ja jutun teko tai yritys – Suomessa – itse asiasta oli jotenkin vastaavan mielekästä kuin aiemmin noista muista ison rahan aiheista: eli puuta metsän edessä.

Meedia on kovin innokkaasti kääntänyt normaalia vientimarkkinointia korruptioksi ja siten ymmärtämättömyyttään vahingoittanut Suomen mainetta maailmalla. Tyylin määrää asiakasmaan
tapa. Maassa maan tavalla viittaa asiakasmaahan.

Kokenut vientiyritys itse ei koskaan mene vieraanvaraisuutta pitemmälle. Agentinpalkkiot eri markkinoille mitoitetaan sitten tarpeen mukaan. Vientiyrityksessäkin tiedetään, että osa siitä voi kulua voiteluun.

Tutkivan journalismin sopisi kiinnittää huomonsa korruption vastaanottoon.

Toivoisin myös päteviä ennakkotapauksia uhrien vahingonkorvauksiksi. Nythän vain törkeissä
rikkomuksissa tarjoukilpailuissa uhri voi saada jotain hyvitystä.

Suomalaiset poliitikot Gazprom -mafian käskyläisiä
Suomalaisten ei pidä sekaantua Venäjän jo ennestään surkealla tolalla olevia ihmisoikeuksia loukkaavien oligarkkien rikollispiireihin ja busineksiin, kuten esim Gazpromin kaasuputkihankkeeseen.
Tekemällä sen, suomalaiset poliitikot asettuvat itse vaaralliseen mafiavyöhykkeeseen, jossa länsimaisia sääntöjä ei noudateta, vaan perussääntö on häikäilemätön väkivallan käyttö ja murhat valtapyrkimyksien perusvälineenä.
_
Nemtsov ja Milov toimivat Solidaarisuus-oppositioryhmittymässä. Silti heidän luulisi tietävän, mistä kirjoittavat: Nemtsov on entinen varapääministeri ja Milov entinen varaenergiaministeri.

Oligarkit entistä vahvemmilla
Vaikka Vladimir Putin on esiintynyt oligarkkien vastustajana, Venäjälle on syntynyt uusi ja entistä vaikutusvaltaisempi oligarkkiryhmä. Tärkeät valtionyhtiöt on siirretty yksityiseen omistukseen, ja toisaalta valtio on ostanut oligarkeilta yrityksiä ”uskomattomaan ylihintaan”.

Putinin apuna on ollut monessa hankkeessa nykypresidentti Dmitri Medvedev, joka on aiemmin muun muassa johtanut puhetta maailman suurimpiin yrityksiin kuuluvan Gazpromin hallituksessa. Boris Nemtsovin ja Vladimir Milovin mukaan monet Venäjän suurimmista huijauksista on tehty Gazpromin avulla.

Gazpromista on pilkottu Putinin tukijoille alihintaan vakuutusyhtiö Sogaz, pankki Gazprombank sekä kymmeniä tv-kanavia ja sanomalehtiä omistava Gazprom Media.

Nemtsovin ja Milovin esimerkki valtiolle ylihintaan siirtyneistä yrityksistä löytyy myös öljyteollisuudesta.
Putinin lähipiiriin kuuluva Roman Abramovitsh myi Gazpromille 75 prosenttia Sibneft-öljy-yhtiöstä 13,7 miljardilla dollarilla. Abramovitsh itse oli ostanut Sibneftin sadalla miljoonalla dollarilla.
_
Putinismi ja Venäjän rappio
Kirjailija: Nemtsov; Milov
Suomentaja: Lönnqvist, Anu
ISBN: 978-952-01-0367-5
Ilm: 09/2009

Vladimir Putinin kahdeksanvuotisen presidenttikauden tulokset.
Transparency International -järjestön mukaan Venäjä on pudonnut maailman korruptoituneimpien maiden joukkoon sijalle 147 Gambian, Togon ja Angolan seuraan. Vielä vuonna 2000 Venäjä piti sijaa 82.

Entinen varapääministeri Boris Nemtsov ja energia-asioiden varaministeri Vladimir Milov perkaavat demografista aikapommia oikeuslaitoksen mädännäisyyttä, Venäjän aggressiivista ulkopolitiikkaa, armeijan takapajuisuutta ja ihmisoikeusongelmia.
Yllättävät nimet ja luvut konkretisoivat Putinin presidenttikauden aikaansaannokset.

Kirjoittajat esittävät myös korjausehdotuksia. Kansalle pitäisi palauttaa ihmisarvo, sananvapaus ja täysi oikeus tulla valituksi vaaleissa. Tiedustelupalvelun sijaan pitäisi rahoittaa terveydenhuoltoa, koulutusta ja infrastruktuuria. Maata pitäisi kehittää myös Pietarin ja Moskovan ulkopuolella.

Kirjoittajat tuntevat aiheensa. Siksi kirja vakuuttaa.
”Yhdessä Vladimir Milovin kanssa kirjoittamassaan kirjassa Putinismi ja Venäjän rappio Nemtsov sanoo kirjoittavansa, mitä Putinin kaudella on todella tapahtunut.

– Kirjoitamme niistä asioista, joista Venäjällä ei saa puhua:
ihmisoikeuksista, Kaukasuksen tilanteesta, energiataloudesta, Putininn ja oligarkian suhteista, sanavapaudesta tai siitä, miksi talviolympialaiset päätettiin järjestää subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä sijaitsevassa Sotshissa, vuoden 2014 olympiakaupungista kotoisin Nemtsov sanoo.” – Irmeli Haapanen, Turun Sanomat

”Putinin politiikan vastustus ja avoin hyökkäys häntä vastaan ei silti mitätöi kritiikin perusteita. Lähes kaikki niistä on dokumenteista tarkistettavissa – ja monin osin jo aiemmin tiedossa.
Vahvimmillaan asiaosaamisessaan pamfletin kirjoittajat ovat talous- ja energia-asioissa.
Niissä puhuvat faktat.” – Kansan Uutiset Viikkolehti, Jouko Huru

”Kirja on tylyä luettavaa Vladimir Putinin hallinnon mädännäisyydestä ja korruptiosta, jonka rinnalla Suomen vaalirahaskandaalit ja lautakasaepäilyt vaikuttavat pikkupoikien puuhastelulta. Putinismi ja Venäjän rappio on pamflettimainen katsaus ’ongelmajätteeseen’, jota Putin on Nemtsovin mukaan tuottanut Venäjälle.

Keskeiseksi teemaksi nousee se, kuinka Putinin lähipiiri on ottanut haltuunsa luonnonvarat ja kuinka kaikki on naamioitu taisteluksi oligarkkeja vastaan.
Putinin lähipiirissä onkin Nemtsovin mukaan nyt lukemattomia ’maanalaisia’ miljardöörejä, jotka eivät koskaan päädy Forbesin listalle, sillä heidän varallisuudestaan ei löydy tietoja.”
– Ilta-Sanomat, Arja Paananen
_
http://www.like.fi/kirja.php?detail_id=8856

Oikeusministeriö venkuloi Greco -raportin antamista.
Suomalaisten otettava itse yhteyttä Grecoon ja pyydettävä pakotteita jotta vaaliorahjoitus -lainsäädäntö saadaan kuntoon.

GRECO antoi Suomelle suosituksia puoluerahoituksen valvonnasta

GRECO gav Finland rekommendationer om övervakning av partifinansieringen
07.12.2007
Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin GRECO (Group of States against Corruption) on antanut Suomelle toimenpidesuosituksia puoluerahoituksen valvonnasta sekä lahjonnan kriminalisointiin liittyvästä lainsäädännöstä ja lainkäytöstä.

Puoluerahoituksen valvonnan osalta GRECO antoi kymmenen suositusta. Se suosittelee muun muassa valvonnan riippumattomuuden merkittävää vahvistamista. GRECO suosittelee myös, että puolue- ja vaalirahoitusta koskevilta ilmoituksilta vaadittaisiin nykyistä suurempaa tarkkuutta ja että viranomaiset tarkastaisivat ilmoitukset nykyistä perusteellisemmin.
Rahoitusta koskevien säännösten rikkomisesta määrättävien sanktioiden tulisi olla tehokkaita.

Suomessa puoluerahoituksen ja ehdokkaiden vaalirahoituksen valvonnan hoitavat valtakunnallisella tasolla oikeusministeriö ja paikallisella tasolla kuntien keskusvaalilautakunnat.

GRECOn mukaan on olemassa vaara, että poliittiset intressit vaikuttavat valvontaan, koska ministeriö on osa poliittista päätöksentekojärjestelmää ja keskusvaalilautakunnat koostuvat puolueiden jäsenistä.

Lahjonnan kriminalisointiin liittyen GRECO antoi useita suosituksia. Lahjonnan kriminalisointia koskevan lainsäädännön osalta GRECO suosittelee muun muassa koventamaan rangaistuksia, joita lahjontarikoksista voidaan tuomita.
Suosituksissa edellytetään myös kansanedustajan lahjomasäännöksiä muutettavaksi.

Oikeusministeriö pitää GRECOn esittämiä suosituksia tärkeinä ja lähtee siitä, että ne on otettava erittäin vakavasti. Ministeriössä tehdään puoluerahoituksen valvontaa koskevista suosituksista selvitys, jonka pohjalta laaditaan toimeksianto asetettavaa työryhmää varten. Oikeusministeriö asettaa keväällä 2008 työryhmän pohtimaan suositusten
täytäntöönpanoa ja arvioimaan muutostarpeita lainsäädännössä ja menettelytavoissa.

Suomen tulee antaa GRECOlle kesäkuun 2009 loppuun mennessä raportti siitä, miten suositukset on toteutettu.

Lisätietoja:
neuvotteleva virkamies Helinä Lehtinen, puh. (09) 1606 7624
Puoluerahoitus: vaalijohtaja Arto Jääskeläinen, puh. (09) 1606 7572 sekä ylitarkastaja Jussi Aaltonen, puh. (09) 1606 7620
Lahjonnan kriminalisointi: lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula, puh. (09) 1606 7724

GRECO julkaisee arviointiraportit verkkosivuillaan englanniksi:
http://www.coe.int/t/dg1/Greco/Default_en.asp (tamä Oikeusministeriön antama linkki on epämääräinen)

Puoluerahoituksen läpinäkyvyyttä koskeva arviointiraportti (suomennos) (PDF-tiedosto, 155kt, 19 sivua) http://www.om.fi/Satellite?blobtable=MungoBlobs&blobcol=urldata&SSURIapptype=BlobServer&SSURIcontainer=Default&SSURIsession=false&blobkey=id&blobheadervalue1=inline; filename=Puoluerahoituksen läpinäkyvyyttä koskeva arviointiraportti.pdf&SSURIsscontext=Satellite Server&blobwhere=1243790098776&blobheadername1=Content-Disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf

Arviointiraportti lahjonnan kriminalisoinnista (suomennos) (PDF-tiedosto, 180kt, 23 sivua)
http://www.om.fi/Satellite?blobtable=MungoBlobs&blobcol=urldata&SSURIapptype=BlobServer&SSURIcontainer=Default&SSURIsession=false&blobkey=id&blobheadervalue1=inline; filename=Arviointiraportti lahjonnan kriminalisoinnista.pdf&SSURIsscontext=Satellite Server&blobwhere=1243790098763&blobheadername1=Content-Disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf
_
Oikeusminsteriön oma asiasivusto on linkityksineen hieman harhaanjohtava.
Suomea koskevia alkupräisiä raportteja on hyvin vaikea löytää annetusta linkistä.
Tässä suorat linkit alkuperäisiin raportteihin:

The Council of Europe’s Group of States against Corruption (GRECO) has published its Third Round Evaluation Report on Finland.
The report has been made public with the agreement of the country’s authorities.
It focuses on two distinct themes: criminalization of corruption and transparency of party funding.
Theme I – Criminalization of Corruption
http://www.coe.int/t/dghl/monitoring/greco/evaluations/round3/GrecoEval3(2007)2_Finland_One_EN.pdf
Theme II – Transparency of Party Funding
http://www.coe.int/t/dghl/monitoring/greco/evaluations/round3/GrecoEval3(2007)2_Finland_Two_EN.pdf
_
http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1196863305033

Lahjonnan vastainen valtioiden ryhmä
IHMISOIKEUKSIEN JA LAKIASIOIDEN PÄÄOSASTO, VALVONNAN PÄÄOSASTO
Strasbourg, 7. joulukuuta 2007 Julkinen
Greco Eval III Rep (2007) 2E
Teema II

Kolmas arviointikierros
Suomen puoluerahoituksen läpinäkyvyyttä
koskeva arviointiraportti
(Teema II)

IV. ANALYYSI
61. Suomella on julkisten asioiden hoidon osalta vakiintunut läpinäkyvyyden ja tilivelvollisuuden
perinne. Puolueiden ja ehdokkaiden raha-asiat vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä ovat
herättäneet melko laajaa julkista huomiota, ja media on raportoinut useista aukoista

tämänhetkisessä lainsäädännöllisessä viitekehyksessä10. Transparency International on useasti
varoittanut, että maan vahvasta aiemmasta avoimuusasioihin ja tietojen julkiseen saatavuuteen
liittyvästä näytöstä huolimatta poliittisen rahoituksen alueella on edelleen tiettyä hämäryyttä11.
Hiljattain nimitetty valtioneuvosto tuntuu myöntävän uudistusten olevan tällä erityisalueella
tarpeen ja on erikseen sisällyttänyt hallitusohjelmaansa välttämättömyyden tarkistaa vaali- ja
puoluerahoitukseen liittyvää lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä GRECO:n suositusten
mukaisesti12. Vuoden 2008 alkupuolella on tarkoitus perustaa monialainen työryhmä tätä varten.

63. Poliittisten lahjoitusten lähteitä ja summia ei rajoiteta (käteislahjoituksia ja ulkomailta tulevia
käteislahjoituksia sallitaan rajoituksitta).

66. GET pani merkille, ettei vaalilaissa eikä laissa ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta määritellä vaaleja edeltävän kampanjan pituutta.
Tätä koskevien erityismääräysten puuttuessa kampanjan voisi päätellä päättyvän
vaalipäivänä ja seuraavan kampanjan alkavan sen jälkeen. GET ei kuitenkaan ole varma,
pitävätkö ehdokkaat tämän tulkinnan mielessä ja tarkoin ilmoittavat esimerkiksi vaalipäivää
seuraavien kuukausien aikana saamansa seuraavaan vaalikampanjaan tarkoitetut avustukset.
Koska erikseen ei selvästi määritellä, mikä muodostaa vaalikampanjan, ehdokkaiden
varainkäytön koko laajuutta on mahdotonta varmistaa, minkä johdosta on epävarmaa, miten
poliittisten puolueiden toiminnan yleiset kulut erotetaan puolueiden kampanjarahoituksesta.

Lisäksi GET uskoo, että vaalirahoituksen läpinäkyvyydelle olisi suurta hyötyä siitä, että
vaalikampanjan aikana saaduista tuloista ja varainkäytöstä raportoitaisiin nykyistä useammin.
Muissa GRECO:n jäsenvaltioissa käytettävästä tiuhasta raportoinnista on se hyöty, että se lisää
poliittisen rahoituksen avoimuutta kampanjoiden ratkaisevan tärkeinä ajankohtina, sillä sen
ansiosta yleisöllä ja viranomaisilla on mahdollisuus havaita vaalirahoituksen mahdolliset
säännöttömyydet jo varhaisvaiheessa. Näin ollen GET suosittelee harkitsemaan entistä
tiuhempaa vaalitoiminnasta raportointia vaalikampanjoiden aikana.

86. Edellä sanotun valossa GRECO suosittelee Suomea:
i. harkitsemaan entistä tiuhempaa vaalitoiminnasta raportointia vaalikampanjoiden
aikana (kohta 66),
ii. vahvistamaan vaadittavaan tulojen ja menojen erittelytasoon liittyviä
ilmoitusvelvollisuuksia yksittäisten lahjoitusten ja menojen luonne ja arvo mukaan
luettuina (kohta 68),
iii. varmistamaan, että luontoissuorituksina annetut lahjoitukset arvioidaan ja että
niiden kauppa-arvo merkitään kirjanpitoon (kohta 69),
iv. harkitsemaan tunnistamattomilta lahjoittajilta saatavien lahjoitusten kieltämistä ja
alentamaan kynnysarvoa, jonka ylittävien lahjoitusten antajien identiteetti tulee
paljastaa (kohta 70),
v. ottamaan käyttöön määräyksiä, joissa säädetään, että paljastettaviin lahjoituksiin
sovellettavia kynnysrajoja sovelletaan myös kaikkien samalta lahjoittajalta kunakin
kalenterivuonna saatujen lahjoitusten yhteissummaan (kohta 71),
vi. yhdenmukaistamaan poliittisten puolueiden lahjoittajien identiteetin paljastamista
koskevan säännöstön vaaliehdokkaisiin sovellettavan säännöstön kanssa (kohta
72),
vii. yrittämään lisätä kolmansien osapuolten (esim. eturyhmien, poliittista koulutustyötä
tekevien säätiöiden jne.) poliittisille puolueille antamien lahjoitusten läpinäkyvyyttä
(kohta 73),
viii. harkitsemaan ehdokkaiden vaalirahoituksen alistamista kunnolliselle
tilintarkastukselle olemassa olevien vaalipiirien ja kuntien toisistaan eriävät tarpeet
huomioon ottaen (kohta 75),
ix. huomattavasti vahvistamaan poliittisen rahoituksen riippumatonta valvontaa
keskitetyllä ja paikallistasolla sekä varmistamaan poliittisten puolueiden
vaalikampanjoihin liittyvän kirjanpidon ja vaalikampanjoihin liittyvien kulujen
perusteellinen todentaminen nykyisin olemassa olevan muodollisen valvonnan
lisäksi (kohta 81) ja
x. tarkistamaan poliittisten puolueiden ja vaalikampanjoiden rahoitussääntöjen
rikkomuksista annettavia rangaistuksia sekä varmistamaan näiden rangaistusten
tehokkuuden, oikeasuhteisuuden ja vakuuttavuuden (kohta 84).

87. GRECO pyytää menettelytapasääntöjen 30.2 säännön mukaisesti Suomen viranomaisia
esittämään raportin edellä olevien suositusten täytäntöönpanosta viimeistään 30. kesäkuuta 2009.

88. Lopuksi GRECO pyytää Suomen viranomaisia kääntämään raportin maan viralliselle kielelle ja
julkistamaan kyseisen käännöksen.
_
http://www.coe.int/t/dghl/monitoring/greco/evaluations/round3/ReportsRound3_en.asp