Itärajan katoavat kännykät

Petri Pöntinen
Talous 8.6.2007 10:52

Miljardien arvosta matkapuhelimia ja kallista kulutustavaraa kuljetetaan laittomasti Venäjälle. SK seurasi tullin valvontaiskua itärajalla.

Savukkeiden punahehkuiset silmät kiiluvat säkkipimeää taivasta vasten. Vaalimaan raja-asemalla kuusi miestä seisoo ringissä ja puhuu.

»Oliko pakettiautoja paljon parkissa ennen rajaa?»

»Olihan noita, kymmenittäin.»

»Olivatko ikkunat huurussa vai jäässä?»

Kukaan miehistä ei ole varma, ovatko pakettiautot lähtövalmiina, mutta rajalla niitä ei iltakahdeksalta näy. Rekat ovat muodostaneet maantielle 15 kilometrin pituisen helminauhan.

Miehet tumppaavat natsat ja heittävät putkikassit olalle. Tullin, verottajan ja keskusrikospoliisin kuuden miehen joukko on valmis perjantain valvontaiskuun.

Joulun lähestyessä liikenne vyöryy rajalle taukoamattomana virtana.

»Onhan tuossa rekkaa perhanasti.»

»Jos pakettiautotkin lähtevät liikkeelle, niiden rynnäkkö tulee kymmenen jälkeen.»

Yli puolet arvosta katoaa

Musta maa on jämähtänyt peilikirkkaaseen jäähän. Tuuli hönkii alkutalven kalseaa kylmää.

Tulliylitarkastaja Sauli Hukkasen taskussa kilisee tupakka-askia pienempi soittorasia. Muutama lyhyt lause, ja puhelu on ohi.

»Tämä on kiitollinen vehje viedä rajan yli», Hukkanen heiluttaa siroa matkapuhelinta.

Juuri noiden pienten vekottimien perässä tässä väijytään.

Tänä vuonna itärajan yli kuljetetaan arviolta 7,5-8 miljoonaa matkapuhelinta, joko Suomessa valmistettuja tai Suomen kautta kulkevia eurooppalaisia malleja. Vienti on räjähtänyt kasvuun: vuosituhannen vaihteessa puhelimia vietiin vain puoli miljoonaa kappaletta.

Matkapuhelimien lisäksi vaurastuvia venäläisiä kiinnostavat kallis elektroniikka, kodinkoneet, renkaat ja muotivaatteet. Se on hyvä uutinen.

Huono uutinen on, että lukuja on manipuloitu.

Venäjän tullin mukaan maahan tuotiin virallisesti vain 2,3 miljoonaa kännykkää viime vuonna. Esimerkiksi Pietarissa ei tullattu yhtään Suomesta saapunutta matkapuhelinta.

Tavaroiden »katoaminen» näkyy koko viennissä: Suomen tullin mukaan Venäjän viennin arvo oli 4,4 miljardia euroa, Venäjän tullin mukaan Suomesta tuotiin tavaraa vain 1,9 miljardilla eurolla.

Osa erosta johtuu erilaisesta tullitilastoinnista, mutta leijonanosa siitä selittyy harmaalla viennillä. Niin sanotussa kaksoislaskutuksessa tavaroiden hinnaksi ilmoitetaan Venäjän tullissa murto-osa niiden todellisesta arvosta.

Toinen tapa on vaihtaa asiakirjoihin nimikkeet: matkapuhelimia viedään tennispalloina, kumikäsineinä ja pesuainepakkauksina. Yhä enemmän puhelimia myös salakuljetetaan tyystin tullin ohi.

Matkapuhelinjätit eivät vie puhelimia Venäjälle eivätkä myöskään myy niitä siellä. Kännykän matka salolaiselta tehtaalta pietarilaiselle torimummolle on välikäsien valvonnassa.

Käsien, jotka näyttävät äkkiseltään rehellisiltä.

Riskifirmat tarkkailuun

Tullitarkastaja Jarno Tyybäkinoja vetää lämpökerraston ylleen, pukeutuu haalariin ja pujottaa vielä keltaisen liivin haalarien päälle. Vaalimaan tullivirkailijoiden taukotila saa kelvata pukuhuoneeksi.

Tyybäkinoja on lähtenyt kentälle Helsingistä, eteläisestä tullipiiristä.

»Riskifirmoja on kymmeniä», hän sanoo.

Riskifirmoilla hän tarkoittaa pääkaupunkiseudulle juurtuneita vienti-, huolinta- ja kuljetusliikkeitä, jotka ovat yhä useammin venäläisten omistuksessa. Ne ovat harmaan vientiketjun lenkkejä Suomessa.

Vientiliike toimii operaation kilpenä. Se ostaa puhelimet valmistajalta ja vastaa niiden viennistä Venäjälle. Kilpifirman tehtävä on peittää jäljet Suomen viranomaisilta, firman todellinen omistaja pysyy piilossa toisen yrityksen suojissa.

Vientiliike pilkkoo suuria ostoja pieniksi eriksi, jotta paljastumisen riski rajalla olisi mahdollisimman vähäinen. Puhelimia siirretään varastosta toiseen, ja lasteihin lisätään halpaa sälätavaraa tullin harhauttamiseksi. Osa vientiin tarkoitetuista verottomista puhelimista jätetään pimeään myyntiin EU- alueelle.

»Ei ole mitään taloudellista järkeä siirtää ja varastoida puhelimia niin monta kertaa», Tyybäkinoja sanoo.

Yritykset ovat soluttautuneet laillisten toimijoiden joukkoon. Kulissiyhtiöiden kirjanpito paljastaa niiden todelliset motiivit.

»Ne vievät tavaraa miinuskatteella. Jos ne toimisivat rehellisesti, ne olisivat konkurssissa.»

Ketjun seuraava lenkki, huolintaliike, tekee kahdet asiakirjat kuljetusliikkeen rahtarille. Oikeat Suomen ja väärennetyt Venäjän tullia varten.

»Huolintaliike valmistaa juuri sellaiset asiakirjat kuin venäläinen asiakas haluaa», Tyybäkinoja kertoo.

Tullitarkastaja pujottaa pitkän taskulampun haalarin lenkkiin ja katoaa hyiseen viimaan. Valvontaisku alkaa.

Raha kulkee omia reittejään

Tulliylitarkastaja Hukkanen kyykistelee tullivirkailijoiden lasikoppien takana. Peukalon ja etusormen välissä hänellä on kymmenien asiakirjojen pumaska.

»Tässä on varma nakki», hän sanoo.

Pohjalainen firma ilmoittaa vievänsä huonekaluja Moskovaan. Toisessa asiakirjassa, lastauslistassa, myyjä ja ostaja ovat muuttuneet, yritykset on rekisteröity uusiin osoitteisiin. Maksu on kirjattu latvialaiseen pankkiin.

»Rahat ja tavarat kulkevat omia teitään», Hukkanen kertoo.

Jersey, Guernsey, Mansaari, Cayman. Ne ovat pieniä veroparatiisisaaria, joiden kautta rahat yleensä kiertävät. Transitossa eli tavaran kauttakulussa Suomen tulli ei näe kauppakirjoja.

»Mutta jos tavaran myyjä ja ostaja on rekisteröity veroparatiisiin, kyse on sataprosenttisesti kaksoislaskutuksesta.»

Venäjää yliopistossa pääaineena opiskellut Hukkanen on asunut ja työskennellyt kuusi vuotta naapurimaassa. Hän tietää, miten taitavasti huijariyritykset osaavat hävittää jälkensä rajan takana. Ne tunnetaan nimellä odnodnevka, yhden päivän yritys, tai pomoika, pesuvati.

Kaikki on keksittyä alusta loppuun: nimet, omistajat, osoitteet.

»Venäjän viranomaisten mukaan Moskovan pääkadulta löytyy kilometrin matkalta 40 000 kappaletta yhden päivän yrityksiä.»

Ansaa ei laukaista rajalla

Sauli Hukkanen on tullin operatiivinen erityisvaltuutettu, asemapaikka itäinen piiri, Lappeenranta. Hän käy paperisotaa harmaata vientiä vastaan.

Valvontaiskussa epäilyttävät asiakirjat käydään läpi ennakkoon. Niistä luetaan rivit ja rivien välit: etsitään kaksia papereita, väärennettyjä leimoja, keksittyjä yrityksiä. Sen jälkeen asiakirjat välitetään Venäjän viranomaisille rinnakkaistarkistusta varten.

Tänä iltana ansa on viritetty, mutta sitä ei laukaista vielä. Kuljetusta ei pysäytetä Suomen eikä edes Venäjän tullissa.

Lainsäädännössä on rekan mentävä aukko.

»Jos jää rajalla kiinni vääristä papereista, kuljettaja syyllistyy hallinnolliseen rikkeeseen. Siitä saa vain pienen sakon.»

Rajan jälkeen autoista puretaan matkapuhelimet ja muu arvokas kulutustavara pimeisiin varastoihin, joista se kyyditetään pietarilaisiin tai moskovalaisiin liikkeisiin. Kuljettaja jatkaa määränpäähän ja tullaa vain halvan sälätavaran.

Toisinaan tullausta ei tehdä ollenkaan. Silloin tapahtuu nedostavka, tavaran perille toimittamatta jättäminen.

Kun lastia ei tullata määränpäässä tai se tullataan väärillä nimikkeillä, tapahtuu rikos, veropetos. Vasta sitten Venäjän viranomaiset iskevät.

»Lastin menetys on harmaiden yrittäjien suurin riski. Mahdolliset sakot on jo huomioitu kuljetusten hinnoissa.»

Iltakymmeneltä Hukkanen ei voi tehdä muuta kuin odottaa. Odottaa, että tietyt rekat saapuisivat rajalle.

»Verkot on viritetty», hän sanoo ja vetää myssyä päähän.

On aika siirtyä ulkotöihin, tarkastamaan henkilö- ja pakettiautoja.

Kilopoikia kyytiin

Talousrikostiedustelija Tapani Puuppo kaasuttaa virka-autoa. Kierros suuren huoltoaseman ympäri, sitten Idän portin kauppojen edestä ja lopuksi piipahdus Vaalimaan maaliikennekeskukseen.

»Tuolla on jotain möyhäämistä», Puuppo sanoo ja osoittaa avonaista pakettiautoa. Tummat hahmot siirtävät tavaraa hämärässä.

Aivan kuin rajan pintaan olisi perustettu käytettyjen pakettiautojen ulkovarastoja. Osa niistä on parkkeerattu takaovet vastakkain.

Kuskeja ei näy missään.

»He odottavat Venäjällä. Se on vain yksi puhelinsoitto kännykällä, ja he ovat täällä.»

Pakettiautoissa kulkee samaa tavaraa kuin rekoissa, arvokasta kulutustavaraa. Pakettiauto saattaa heittää 5-6 keikkaa rajan yli, yhden yön saalis voi olla 10 000 matkapuhelinta.

Lähtöhetken tunnistaa epämääräisestä liikehdinnästä rajan pinnassa.

»Kun käsky käy ja hetki on otollinen, kaikki pakettiautot poukkoilevat rajalle kuin villivarsalauma», Puuppo selittää.

»Ne käyttävät tietoisesti hyväksi ruuhkaa, kaaosta.»

Pakettiautot yrittävät myös naamioida kaupallisen viennin tullittomaksi matkustajavienniksi. Suomen puolella kyytiin nousee niin sanottuja kilopoikia ja -tyttöjä. Jokainen saa viedä 50 kiloa tavaraa Venäjälle.

»Palkkio on 20 dollaria keikalta», Puuppo tietää.

Kello on yksitoista. Rikostiedustelija päättää palata takaisin Vaalimaan asemalle.

»Näillä ihmisillä on aikaa odottaa. He ovat tehneet odottamisesta taidetta.»

Verot ja tullit kierretään

Kuulostaako tutulta? Aikaa odottaa, seistä jonossa – se oli arkea Neuvostoliitossa.
Epävirallinen turistikauppa kukoisti toreilla: sukkahousuja, lenkkikenkiä, t-paitoja. Virallinen kauppa toimi valtioiden ohjauksessa.

Tavaranvaihtosopimuksissa sovittiin, kuinka monta talvisaapasta vietiin Venäjälle ja kuinka monta barrelia öljyä tuotiin Suomeen. Barter-kaupassa tavaroiden hinta määritettiin paperilla. Kun Neuvostoliitto hajosi, tilanne normalisoitui.

Yritykset käyvät nyt kauppaa rajojen yli. Vienti kasvaa huimaa 30 prosentin vuosivauhtia, itänaapuri on palaamassa Suomen suurimmaksi kauppakumppaniksi.

Mutta tavaran hinta ei vieläkään synny markkinoilla.

Venäjän kaupassa on olemassa kaksi hintaa: julkinen, tekaistu kauppahinta, ja salainen, tavaran todellista arvoa vastaava sopimus. Menettelyllä kierretään veroja ja tulleja, eli valtio on laitettu maksajaksi.

Harmaa vienti ja salakuljetus ovat painaneet kalliin kulutustavaran hinnan keinotekoisen alhaiseksi Venäjällä. Matkapuhelimet eivät ole vain uusrikkaiden ja keskiluokkaisten ulottuvilla, yhä useammin niitä ostavat myös työläiset, eläkeläiset ja opiskelijat.

Se kasvattaa puhelimien kauppaa, mikä taas houkuttaa harmaaseen, verottomaan maahantuontiin.

Sekä laillisesti toimivat valmistajat että laittomasti toimivat välikädet hyötyvät ison markkinatalouden murroksesta.

Paperit löytyvät aina

Nuoren venäläismiehen kasvot ovat huolestuneet. Kädet heiluvat kiivaasti, hän viittilöi autojonoa taaksepäin.

Tullimiehen valokeila valaisee tila-auton tavaratilaa.

»Auto on täynnä suomalaisia kenkiä. Paperit ovat kuulemma toisessa, perässä tulevassa autossa», Hukkanen kertoo.

Selitys on kuultu tuhansia kertoja. Kymmeneen henkilöautoon voidaan lastata tuhansia puhelimia. Jos joku autoista jää kiinni, alkaa taukoamaton posmotus.

»On vaikea selvittää, kenellä ne paperit ovat. Mutta yleensä ne jostain lopulta löytyvät.»

Vuorokausi on vaihtunut lauantaiksi. Henkilöautojen virta on katkeamaton, mutta pakettiautot pysyvät poissa.

»Yhtään lastissa ollutta pakettiautoa ei ole näkynyt», tulliylitarkastaja vahvistaa.

Matkapuhelimet eivät todennäköisesti liikahda tänä yönä. Venäjän tullissa seuraava vuoronvaihto on aamuseitsemältä.

Suomalainenkin huijaa

Puoli kahdelta iskujoukon savukkeet sauhuavat huoltoaseman pihalla. Kuuden miehen ryhmä valmistautuu yön viimeiseen tankkaukseen: kahvia ja lihapiirakka kahdella nakilla.

»Olemme sumuverhon takana», talousrikostiedustelija Puuppo kuvaa lämpimässä kahvilassa.

»Näemme mitä silmiemme edessä tapahtuu, mutta meidän on vaikea puuttua siihen.»

Kun jäljet hävitetään molemmin puolin rajaa, tekojen tahallisuutta on vaikea todistaa oikeudessa. Oikeusministeriössä valmistellaan uutta tulliselvitysrikosnimikettä umpisolmun aukaisemiseksi.

Se oli järeä työväline: pakkokeinoja, petossyytteitä, vankeustuomioita.

»Saisimme paljon juttuja vireille», tullitarkastaja Tyybäkinoja uskoo.

Vienti Venäjälle menisi ainakin väliaikaisesti sekaisin, jos epärehelliset vienti-, huolinta- ja kuljetusyrittäjät putsattaisiin alalta.

»Ei ole kaupan etu, että rajalla on 30 kilometrin jono», tulliylitarkastaja Hukkanen myöntää.

Toisessa vaakakupissa on valtion etu. Kolmannes valtion tuloista kerätään tulleina.

»Sama kuvio toimii viennissä naapuriin ja toistuu peilikuvana raaka-aineiden tuonnissa meille», Hukkanen muistuttaa.

»Kyllä suomalainenkin osaa huijata.»

Jos kukaan ei välitä?

Auton valot pyyhkivät valkoisena pölisevää maantietä. On alkanut sataa lunta.

Puoli kolmelta väsymys on hiipinyt tulliylitarkastajan silmiin. Ylipitkiä päiviä koko viikko, niiden päälle yön kestävä valvontaisku. Iskun tulokset selviävät vasta myöhemmin.

»Tänään rajan ylittänyt tavara saattaa maata viikkoja varastossa Pietarissa, ennen kuin se tullataan.»

»Jos ylipäätään tullataan.»

Onko tässä taistelussa mitään mieltä? Hukkasen katse on tiukasti tiessä.

»Jos harmaasta viennistä ja tuonnista tulee maan tapa, miten se syö suomalaista yhteiskuntaa sisältä», hän miettii.

»Mitä sitten tapahtuu, kun kukaan ei enää välitä? Kun kaikki kääntävät pään oikeaan aikaan?»

Hukkanen kieppaa virka-autolla Vaalimaalta Nuijamaan raja-asemalle. Myös täällä on rauhallista, lähes jouluisen harrasta.

»Oisko sätkän paikka», hän kysyy Puupolta.

Savukkeet palavat hiljaisuudessa.

Virka-autojen tiehen jättämät kapeat rannut alkavat peittyä valkoiseen huntuun.

Kolme päivää iskujen jälkeen ylitarkastaja Hukkanen sai tietää, että kahdestakymmenestä Venäjälle ilmoitetusta rekasta yksi jäi kiinni vääristä nimikkeistä. Siitä nousee rikosjuttu. Neljästä rekasta ei ollut siihen mennessä löytynyt tietoa mistään rekisteristä.

SK 50/2005