Ilmastonmuutos ratkeaa rahalla – pian poksahtava hiilikupla pelottaa sijoittajia
Vastuullisessa sijoittamisessa vaaditaan pitkäjänteisyyttä.
ILMASTONMUUTOKSEN torjumiseen tarvitaan valtavasti rahaa. Jotta lämpeneminen olisi mahdollista pysäyttää kahteen asteeseen, maailmassa täytyy tehdä jopa 75 biljoonan dollarin edestä investointeja uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen.
Samalla summalla kattaisi koko maailman terveydenhuoltobudjetin 11 vuoden ajaksi. Se on suunnilleen saman verran kuin kaikkien maiden bruttokansantuote yhteensä.
Eikä kaksi astetta enää edes riitä.
Hallitustenvälisten ilmastopaneelin IPCC:n uusin raportti kertoo, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii entistä järeämpiä toimia. Ilmaston kannalta turvallinen raja putosi kahdesta asteesta 1,5:een.
Raportin mukaan ratkaiseva puolen asteen lisäys kaksinkertaistaa ilmastonmuutoksen vaikutukset.
Ilmastonmuutos vaikuttaa väistämättä maailmantalouteen. Ekonomisti Nicholas Stern arvioi jo vuonna 2006 julkaisemassaan laajassa tutkimuksessa, että maanviljelyä, infrastruktuuria ja rannikkokaupunkeja kohtaavat tuhot syövät maailmantaloudesta pysyvästi jopa viidenneksen.
Pelkästään nouseva merenpinta on hukuttamassa alleen noin biljoonan dollarin arvosta omaisuutta.
Lämpenevä ilmasto uhkaa rahoitusalan vakautta jo nyt. Viime vuonna tulvien, eroosion ja kuivuuden aiheuttamiin taloudellisiin tappioihin lapioitiin vakuutuksista ennätykselliset 110 miljardia euroa.
London School of Economicsin tutkimuksen mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat kustannukset voivat nousta parinkymmenen vuoden sisällä tuhansiin miljardeihin.
MAAILMANTALOUTTA uhkaava ympäristökatastrofi on saanut finanssisektorin säikkymään rahojensa puolesta.
Kaksikymmentä vuotta ympäristön huomioiminen sijoituspäätöksissä oli satunnaisten sijoittajien hommaa, mutta nyt vastuullisuus on suurten instituutiosijoittajien joukossa valtavirtaa.
Vastuulliselle sijoittamiselle ei ole olemassa tarkkaa määritelmää, mutta yleisimmin sanaparilla viitataan YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin. Periaatteet allekirjoittanut yritys sitoutuu huomioimaan ympäristön, sosiaalisen vastuun ja hyvän hallintotavan sijoituspäätöksissään.
Ympäristön huomioiminen voi tarkoittaa esimerkiksi ilmastomuutosta, sosiaalinen vastuu ihmisoikeuksia ja hallintotapa korruptionvastaista työtä.
Vastuullisuus ei ole sijoitusmaailmassa uusi asia. Jo 1600-luvulla uskonnollisen kveekariliikkeen edustajat vastustivat sijoituksissaan sotavarustelua. Eettistä sijoittamista ohjasivat tuottojen sijaan arvot, kuten rauha ja väkivallattomuus.
Edelläkävijöinä toimivat kirkot ja muut uskonnolliset järjestöt, jotka eivät halunneet tukea sotateollisuutta, alkoholia, tupakkaa ja uhkapelejä.
1960–70-luvuilla eettinen sijoittaminen valjastettiin ensimmäistä kertaa poliittisen kannanoton muotoon. Rauhanliikkeen puitteissa pyrittiin rapauttamaan sodan ja rotusorron rahoitusta kieltäytymällä sijoittamasta esimerkiksi Vietnamin sotaan tai apartheid-liikkeeseen.
Alun perin eettinen sijoittaminen tarkoitti nimenomaan joidenkin sijoituskohteiden poissulkemista ja toisten suosimista.
Nykyään vastuullisen sijoittajan työkalupakki on järeämpää tekoa.
Sijoittajat valitsevat salkkuihinsa yrityksiä, jotka pyrkivät aktiivisesti muuttamaan yhteiskuntaa esimerkiksi uusiutuvan energian innovaatioilla. Teemarahastoilla voi tukea vaikkapa puhdasta vettä tai ilmaa.
Valveutuneimmat sijoittajat näkevät osakeostoksillaan vielä enemmän vaivaa. Tällainen sijoittaja ei sulje vastuuttomia yrityksiä suoraan salkkunsa ulkopuolelle, vaan pyrkii osakkeenomistajana vaikuttamaan yritysten toimintaan.
Jos tarpeeksi moni sijoittaja äänestää yhtiökokouksissa ympäristön puolesta tai korottaa ääntään ihmisoikeuksien puolesta, yrityksen on lopulta valittava laskevan rahoituksen ja suunnanmuutoksen väliltä.
On lähes mahdotonta löytää sijoituskohteita, jotka eivät olisi millään lailla kytköksissä fossiilitalouteen.
VASTUULLISEN SIJOITTAMISEN virtaus näkyy markkinoilla. Global Sustainable Investment Alliancen tekemän arvion mukaan vastuulliseksi itsensä luokittelevien rahastojen arvo on ylittänyt jo kymmenen biljoonan dollarin rajan.
Myönteisestä kehityksestä huolimatta pääoma virtaa edelleen fossiilitalouteen, ja vastuullisten rahavirtojen osuus koko maailman markkinoista lasketaan promilleissa.
Maailman suurimmat pääomamarkkinat koostuvat joukkovelkakirjoista eli bondeista, joiden arvo on kokonaisuudessaan yli sata biljoonaa dollaria. Vihreiden joukkovelkakirjojen osuus on muutama sata miljardia, mikä kattaa markkinasta parin promillea.
Suuret instituutiosijoittajat valtiosta eläkerahastoihin ja pankeista vakuutusyhtiöihin julistavat vastuullisuutta vuosikertomuksissaan, mutta tutkimus kertoo toista. Ilmastoriskien laskentaan keskittynyt AODP julkaisi keväällä raportin, jonka mukaan vain joka kymmenes vakuutusalan toimija noudattaa sijoituspolitiikassaan Pariisin ilmastosopimusta.
Kaikesta maailman sijoitettavasta varallisuudesta kymmenisen prosenttia on kiinni energiateollisuudessa, jonka tuotannosta liki 80 prosenttia koostuu fossiilisista polttoaineista.
Liikennesektori on vahvasti hiilenkatkuinen ja valmistava teollisuus ui öljyssä.
On lähes mahdotonta löytää sijoituskohteita, jotka eivät olisi millään lailla kytköksissä fossiilitalouteen. Muovia käytetään kaikkialla, ja useimmat ihmiset kerryttävät hiilijalanjälkeään työmatkojen muodossa.
Viime vuonna fossiilisten polttoaineiden osuus energiainvestoinneista kasvoi ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Öljyn ja kaasun kulutus kasvoivat ja uusiutuvaan energiaan investoiminen väheni. Maailman energiankulutus kasvoi kahdella prosentilla ja hiilidioksidipäästöt 1,4 prosenttia.
MIKÄ saa pääoman pysymään mustassa taloudessa?
Menneiden vuosisatojen eettinen sijoittaja oli valmis luopumaan tuotoistaan arvojensa vuoksi, mutta nykyisessä laajuudessaan vastuullisuus ei tarkoita enää hyväntekeväisyyttä.
Kun sijoittaja panee rahojaan ympäristön suojelemiseen, hän odottaa salkkunsa kasvavan yhtä matkaa omantunnon kanssa.
Yleisen harhakuvitelman mukaan ympäristön huomioinen tarkoittaa tuotoista tinkimistä, sillä vastuullisuus vaatii sijoittajalta pitkäjänteisyyttä. Lyhyellä aikavälillä hiilellä pyörivät sijoituskohteet tuottavat vastuullisia verrokkejaan enemmän.
Mitä pidemmälle informaatioteknologia on kehittynyt, sen lyhytnäköisempää sijoittamisesta on tullut. Yhdysvalloissa 90-luvulla yleistynyt osavuosiraportointi on levinnyt jo maailmanlaajuiseksi kvartaalipeliksi.
Reaaliaikaiset finanssimarkkinat eivät anna armoa pitkän aikavälin tuotoille.
Jos sijoittaja malttaisi katsoa yhtä vuosineljännestä pidemmälle, tuotto-odotukset kääntyisivät päälaelleen. Parhaimmillaan vastuullisuus ylittää indeksin ja toimii samalla riskienhallinnan välineenä.
Nordean tutkimus osoittaa, että vastuullinen sijoitustyyli nousi vuoden 2012 jälkeen markkinoiden keskiarvoa tuottoisammaksi. Pienemmän hiilijalanjäljen yhtiöihin sijoittava MSCI World Low Carbon Leaders ylitti emoindeksinsä tuoton noin viidellä prosenttiyksiköllä.
Aiheesta kootut tuhannet tutkimukset kertovat samaa tarinaa: lähes 90 prosenttia tutkimuksista löysi myönteisen yhteyden vastuullisten periaatteiden ja yhtiön taloudellisen suorituskyvyn välillä.
YMPÄRISTÖTUHOT voivat vaikuttaa dramaattisesti yrityksen arvoon.
Näin kävi muun muassa silloin, kun öljynporauslautta räjähti liekkeihin Meksikonlahdella kahdeksan vuotta sitten. Yksitoista työntekijää kuoli ja neljään Yhdysvaltojen osavaltioon julistettiin hätätila.
Lautta upposi merenpohjaan ja valutti katkenneesta porausputkestaan raakaöljyä yli kolmen kuukauden ajan, yhteensä noin viiden miljoonan tynnyrin verran. Rannikko saastui satojen kilometrien matkalta.
Lautan vuokrannut öljy-yhtiö BP kuuluu maailman neljän suurimman öljyntuottajan joukkoon. Kahdessa kuukaudessa yhtiön markkina-arvosta katosi puolet ja onnettomuus vei varoja yli kolmen miljardin dollarin edestä. Korvauksia yhtiö joutui maksamaan noin kuusi miljardia dollaria.
Autoyhtiö Volkswagen asensi miljooniin autoihinsa tietokoneohjelmia, jotka mittaustilanteessa alensivat moottorin päästöjä ja myrkyllisiä kaasuja yli kolminkertaisesti todellisuuteen verrattuna. Kolme vuotta sitten paljastuneesta päästöhuijauksesta paisui maailmanlaajuinen skandaali, ja musta maanantai pyyhki yhtiön markkina-arvosta 16 miljardia dollaria.
Ympäristön sotkemiseen liittyy paitsi maineriskejä, myös sanktioita. Mitä raskaammat päästöt, sen raskaampi verotus. Raaka-ainekustannukset kasvavat ja päästökaupan nousevat hinnat tekevät tupruttelusta tyyristä.
Vaikka hiilen polttaminen olisi nyt halpaa, puhdas energiantuotanto kirii pitkällä matkalla ohi.
Jossain vaiheessa pääomamarkkinat sulkevat rahahanansa kokonaan, eikä kestämättömiin hankkeisiin liikene enää rahaa.
Sijoittajat puhuvat hiilikuplasta. Fossiiliseen energiaan tehtyjen sijoitusten arvo laskee samaa tahtia ilmastopolitiikan kiristyessä. Jos ilmaston lämpeneminen halutaan rajata kahteen asteeseen, kaikkia energiayhtiöiden taseissa olevia hiili- ja öljyesiintymiä ei voida koskaan käyttää loppuun.
Sijoittajien keskuudessa kasvaa paine siirtää pääomia pois fossiilisesta energiasta: hiilikuplan puhkeaminen tarkoittaisi rahojen menettämistä armottomassa pörssipelissä.