Finnair romahti pörssin ykkösyhtiöstä hännänhuipuksi – Johtajien palkkioihin silti suuret korotukset

Avokätinen palkitseminen kolkuttelee valtio-omistajan ohjeistuksen rajoja.
Talous 27.2.2017 13:30
Finnairin matkustajakone Helsinki-Vantaan lentokentällä 15. helmikuuta 2017.
Finnairin matkustajakone Helsinki-Vantaan lentokentällä 15. helmikuuta 2017. © JUSSI NUKARI / LEHTIKUVA

Finnairin yhtiökokous kokoontuu ensi kuun puolivälissä. Osakkeenomistajien tunnelmat ovat hyvin toisenlaiset kuin vielä vuosi sitte, jolloin vuosia pörssissä uinunut Finnairin osake oli yllättäen herännyt huimaan nousukiitoon.

Keväällä 2016 Finnair oli Helsingin pörssin eniten kallistunut suuren tai keskisuuren yhtiön osake. Viimeisen vuoden aikana Finnairin osakkeen hinnasta on kuitenkin kadonnut 20 prosenttia. Tämä tekee Finnairista heikoimmin menestyneen kaikista Helsingin pörssin suurista ja keskisuurista yrityksistä.

Finnairin osakkeen hinnan ja osakekohtaisen tuloksen suhdetta kuvaava p/e-luku on tällä hetkellä 8, mikä on toiseksi alhaisin sarjansa yrityksistä. Markkina-arvo eli koko osakekannan hinta on 541 miljoonaa euroa.

Se on vähän yritykseltä, jonka liikevaihto oli viime vuonna 2,3 miljardia euroa ja taseen loppusumma 2,6 miljardia euroa.

Vuodessa markkina-arvosta on sulanut yli viidennes. Toisaalta vuoden 2015 aikana markkina-arvo kasvoi yli kaksinkertaiseksi.

 

Teoriassa Finnairin voisi tällä hetkellä ostaa noin kahden Airbus A350-koneen hinnalla. Yhtiöllä on taseessaan neljä tällaista ja 22 muuta konetta.

”Eihän kurssi voi nousta, koska valtio omistaa yhtiöstä yli puolet”, sanovat monet. Nämä sanojat eivät kuitenkaan selitä, miksei saman suuruinen valtion omistus jarruttanut osakkeen vahvaa nousua vain vähän toista vuotta sitten.

Osakkeen kurssikehityksen selittäminen, saati sitten ennustaminen on kenelle tahansa toivoton yritys.

Finnairin osakkeen vuoristorataa selittänee kuitenkin yksi perusolettamus: vielä viime vuonna markkinat uskoivat yhtiön pystyvän kääntämään kroonisesti huonon kannattavuutensa astetta paremmaksi. Syksyn mittaan tämä usko hiipui.

Pientä lohtua osakkeenomistajille voi tarjota se, että ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen Finnair on tänä vuonna luvannut maksaa osinkoa. Kymmenen sentin osinko tuskin kuitenkaan riittää ainakaan kaikille kompensoimaan kurssikehityksen tuomaa pettymystä.

Toimitusjohtajan palkka oli 14 prosenttia suurempi kuin vuonna 2015.

Huono pörssikehitys ei ole näkynyt yrityksen johdon palkitsemisessa. Toimitusjohtaja Pekka Vauramon ja etenkin johtoryhmän kompensaatiot ovat lähteneet selvään nousuun. Palkkiot huipentuvat lisäeläkkeeseen, jota Vauramolle alettiin maksaa tämän vuoden alusta alkaen.

Vauramon kokonaispalkka oli Finnairin vuosikertomuksen mukaan viime vuonna 992 885 euroa eli 14% suurempi kuin 2015.

Peruspalkka ja veronalaiset luontaisedut säilyivät lähes ennallaan eli noin 650 000 eurossa, mutta lyhyen ja pitkän aikavälin kannustimet kasvoivat melko tarkkaan puolella 341 000 euroon. Kannustimet olivat 52% peruspalkasta.

Valtio-omisteisten yhtiöiden palkitsemisohjeet on annettu talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätöksellä 13.8.2012. Ohjeiden mukaan pörssiyhtiöissä tulospalkkauksen kokonaismäärä saisi olla korkeintaan 60% kiinteästä palkasta.

Tämän ehdon Vauramon kompensaatio täyttää. Voi kuitenkin kysyä, onko kompensaation perusteet mitoitettu oikein.

 

Ohjeen mukaan muuttuvan palkanosan enimmäistason saavuttaminen edellyttää ”erinomaista henkilökohtaista suoritusta ja yhtiön erinomaista suoritusta”.

Viimemainitun perusteina ovat taloudellisen tuloksen lisäksi monet toiminnalliset seikat. Erinomaiset suoritukset eivät myöskään saa perustua tekijöihin, joihin yritysjohto ei voi vaikuttaa.

Finnair menestyi viime vuonna taloudellisesti hyvin ja samalla huonosti. Liiketulos tuplaantui, mutta jäi vaatimattomaan 55 miljoonaan euroon eli 2,3 prosenttiin liikevaihdosta. Yhtiön oma minimitavoite on kuusi prosenttia.

Yhtiö jäi kauas myös alan yleisestä kannattavuustasosta, joka suorituspalkkioita mitoitettaessa pitäisi myös ottaa huomioon.

Taloudellisen tuloksen parantuminen johtui lähinnä polttoaineen halventumisesta. Siihen yritysjohto ei voi vaikuttaa. Sen sijaan johto voi vaikuttaa yksikkötuottoon ja yksikkökustannuksiin. Tuotto laski 3,5%, kustannukset ilman polttoainetta nousivat 0,3%.

Muuten kuin rahassa mitaten vuosi oli hyvin vaikea.

Toiminnan laajentaminen johti krooniseen lentäjäpulaan, täsmällisyyden merkittävään heikentymiseen ja aivan liian monen lennon peruuttamiseen tai korvaamiseen vuokrakoneella. Taitava yritysjohto olisi voinut välttää tällaiset ongelmat.

Lisäeläkkeitä ei pitäisi käyttää palkitsemiseen valtionyhtiöissä.

Kirsikkana Vauramon palkitsemiskakun päällä on lisäeläke, joka ei tosin aiheuttanut kustannuksia vielä vuonna 2016. Kuten muutkin kompensaatiopaketin osat, se on valtion ohjeiden kirjaimen mukainen, mutta ei noudata näiden ohjeiden henkeä.

Perusperiaatteena ohjeessa kielletään lisäeläkkeet.

Syy löytyy vaikkapa Markku Pohjolan, Pekka Merilammen ja Pekka Nikulan vuonna 2009 tekemästä selvityksestä johdon palkkio- ja eläkejärjestelmistä valtio-omisteisissa yhtiöissä. Siinä asetetaan kysymys, tarvitaanko Suomen hyvässä työeläkejärjestelmässä lainkaan lisäeläkkeitä ja lasketaan jopa esimerkki melko tavanomaiselta tuntuvasta johtajapolusta.

Esimerkin pomo aloittaa 50 000 euron vuosiansioilla, jotka kasvavat 300 000 euroon 50 ikävuoteen mennessä. Sen jälkeen liksa nousee 3% vuodessa 63 vuoden eläkeikään saakka. Kuukausieläke on tässä tapauksessa 18 000 euroa. Se kasvaa 21 000 euroon, jos johtaja on saanut viimeisten kahdeksan vuoden ajalta 25 prosentin suorituspalkkiot peruspalkkansa päälle.

Talouspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenet ovat ilmeisesti lukeneet tämän esimerkin päättäessään, ettei lisäeläkkeitä pitäisi käyttää palkitsemiseen valtionyhtiöissä. Silti niitä käytetään, nyt myös Finnairissa.

Yhtiön hallitus myönsi Vauramolle maksuperusteisen eläkevakuutuksen, jonka vuosimaksu on 20% hänen kiinteästä vuosipalkastaan eli siis noin 130 000 euroa.

”Johdon palkitsemisen tulee olla osa yrityksen palkitsemispolitiikkaa ja palkitsemisen tulee olla oikeudenmukaista siten, että myös muuta henkilöstöä motivoidaan ja palkitaan.”

Lisäeläkkeitä karsastavalla enemmistöomistajalla ei ole tähän nokan koputtamista. ”Yhtiöissä, joissa on valtion lisäksi muita omistajia, johdon kokonaispalkitsemisesta päättää yhtiön hallitus yhtiön edun mukaisesti”, sanotaan valtion palkitsemisohjeessa.

Siinä tosin sanotaan paljon muutakin, mm. se, että yhtiön menestyksen pitäisi sataa kaikkien työntekijöiden laariin.

Periaate 7: ”Johdon palkitsemisen tulee olla osa yrityksen palkitsemispolitiikkaa ja palkitsemisen tulee olla oikeudenmukaista siten, että myös muuta henkilöstöä motivoidaan ja palkitaan joko henkilöstörahastojen kautta tai muutoin.”

Finnairin vuosikertomus kertoo, kuinka tämä periaate on toteutunut.

ohtoryhmän laskennallisten kuukausiansioiden mediaani nousi viime vuonna 20 % ja muiden johtotehtävissä olevien 19 %. Lentäjät petrasivat ansioitaan 2 % ja ylemmät toimihenkilöt 4 prosenttia.

Sen sijaan lentoemäntien ja stuerttien mediaaniansio laski yli 4 prosenttia. Myös teknisten toimihenkilöiden, matkustamohenkilökunnan ja maapalvelutyöntekijöiden mediaaniansio laski.

Mediaaniansio kuvaa ryhmän keskipalkkaa. Puolet työntekijöistä ansaitsee sitä enemmän, puolet vähemmän.

Finnairissa on myös henkilöstörahasto. Siihen siirrettiin viime vuonna 500 000 euroa. Siitä ei paljon riitä jaettavaksi yhtiössä, jonka palveluksessa on yli 5 000 työntekijää.

Kokonaisuutena Finnairin henkilöstökulut kasvoivat viime vuonna 2,6% ja olivat 362,5 miljoonaa euroa.