Sipilän maailmassa media on syyllistynyt törkeään kyselyrikokseen – Salla Vuorikosken kommentti
Yksi pääministerin lentolupaa koskeneista kyselyistä tuli Suomen Kuvalehdestä, joka teki juttua pääministerin tavasta lentää itse virkamatkojaan.
Ilta-Sanomat julkaisi tänään haastattelun, jossa pääministeri Juha Sipilä väitti toimittajan urkkineen hänen terveystietojaan.
Väite kuulostaa raflaavalta, mutta sen arvioiminen on vaikeaa, sillä juttu sisältää hyvin niukasti tietoa väitetystä urkkimisesta.
Jos toimittaja olisi esiintynyt Juha Sipilänä ja pyrkinyt näin saamaan vain Sipilälle kuuluvia tietoja, se olisi itsestään selvästi lain ja journalismin eettisten sääntöjen vastaista. Tästä ei selvästikään ole ollut kyse, sillä jutun tehnyt erikoistoimittaja Timo Haapala totesi Twitterissä tietoja pyytäneen toimittajan esiintyneen toimittajana.
Mitä siis on tapahtunut?
Helsingin Sanomat on ehtinyt selvittää Trafista, että neljä henkilöä on pyytänyt sieltä tietoja Sipilän lentoluvasta. Lupaan liittyy myös todistus lääketieteellisestä kelpoisuudesta. Kyselyistä kolme on tullut mediasta. Lehden mukaan tiedot on annettu siinä tapauksessa, että kysyjällä on ollut antaa pääministerin henkilötunnus kokonaisuudessaan.
Toisin sanoen, toimittajat ovat pyytäneet julkista tietoa ja saaneet sitä, jos ovat pystyneet yksilöimään pyynnön kohteen. Tieto itsessään on tosin vain se, onko virkamatkojaankin lentävän Sipilän lääketieteellinen kelpoisuus lentämiseen voimassa. Helsingin Sanomien mukaan taustalla olevia varsinaisia terveystietoja toimittajat eivät ole edes pyytäneet.
Mihin lentolupatietoja on tarvittu?
Yksi viime vuonna tietoa pyytäneistä on Suomen Kuvalehdelle juttua tehnyt toimittaja. Anne Moilasen juttu käsitteli sitä, että pääministeri lentää itse suihkukoneella virkamatkojaan. Jutunteon yhteydessä toimittaja tarkasti lukuisia asioita ja yksi niistä oli varsin ymmärrettävistä syistä pääministerin lentokelpoisuus.
Ilta-Sanomien jutussa hämmästellään, että toimittajat ovat hyödyntäneet ”salaa” hankittua Sipilän henkilötunnusta.
Jokainen erilaisten asiakirjapyyntöjen kanssa askaroiva toimittaja tietää, että henkilötunnus on monessa tilanteessa välttämätön tieto. Sitä tarvitaan sananmukaisesti henkilön yksilöimiseen.
Tämän takia toimittajayhdistykset vastustivat aikanaan lakimuutosta, jolla henkilötunnusten loppuosat salattiin kaupparekisteristä. Se lisäsi riskiä, että samannimiset henkilöt menevät sekaisin. Suomessa on Juha Sipilöitäkin enemmän kuin yksi.
Muutosta perusteltiin tietoturvalla, vaikka puhujan omasta henkilöllisyydestä ei tietenkään kerro mitään se, että hän osaa luetella jonkun henkilötunnuksen. Henkilötunnuksia vilisee erilaisissa viranomaispapereissa ja Sipilän liike-elämän taustalla tiedon saaminen on helppoa. Siinä ei ole mitään salamyhkäistä, laitonta tai muutenkaan epäasiallista.
Viranomaisen tehtävä on soveltaa julkisuuslakia, antaa pyytäjälle julkiset ja salata salassa pidettävät tiedot. Toimittajan tehtävä on kysyä. Se ei ole mikään rikos.
Toimittajan työssä törmää jatkuvasti tilanteeseen, jossa saa tietopyyntöönsä kielteisen vastauksen perusteella ”tiedot ovat salaisia”. Välillä nämä salauspäätökset kaatuvat oikeudessa perusteettomina.
Tiedonhankinnan paheksumisen sijaan toimittajia pitäisi kannustaa tietojen selvittämiseen. Se on erityisen tarpeen tässä ajassa, jossa totuuden ja valheen rajaa yritetään aktiivisesti hämmentää.
Poliitikkojen haastatteleminen on yhdenlaista tiedonhankintaa eikä siinäkään mitään vikaa ole. Se ei kuitenkaan riitä, jos media haluaa tehdä työnsä hyvin.
Vallankäyttäjillä on nykyään käytössään sosiaalisen median työkalut, joilla he voivat ohittaa perinteisen median ja puhua suoraan kansalle. Tämän kehityksen myötä toimittajankin työn painopiste voisi siirtyä mikrofonin pitämisestä puheiden takana olevien faktojen tarkasteluun.
Kirjoittaja Salla Vuorikoski on Suomen Kuvalehden toimittaja.