Superkartta paljastaa: Suomi on jakaantunut rujolla tavalla kahtia

Länsi-Suomessa pienten kuntien elinvoimaa tukevat elinvoimaiset kaupunkiseudut. Itä-Suomessa vauhdittajia ei juuri löydy.
Kotimaa 28.3.2017 13:43
Suomen 60 parasta ja heikointa kuntaa kolmen suhdeluvun kautta. Kunnat eivät välttämättä ole samalla tähtiluokituksella superkartassa, joka löytyy jutun keskeltä.
Suomen 60 parasta ja heikointa kuntaa kolmen suhdeluvun kautta. Kunnat eivät välttämättä ole samalla tähtiluokituksella superkartassa, joka löytyy jutun keskeltä. © Timo Aro

Vain vähän sinistä, mutta runsaasti punaista. Tutkija, VTT Timo Aro havainnollistaa ”superkartallaan” Manner-Suomen kuntien elinvoimaa.

Superkartta on syntynyt Aron ja kuntakonsultti, HTT Eero Laesterän Suomen Kuvalehdelle laatiman kaikkia Manner-Suomen kuntia koskevan tilastoaineiston perusteella.

Kolmen indeksin – ja kaikkiaan 18 eri muuttujan – avulla aineistossa tarkastellaan kuntien elinvoimaa. Nämä indeksit ovat väestökehitys eli demografia, elinvoima ja kuntatalous.

Superkartalla elinvoimaisimmat viiden tähden kunnat on merkitty tummemmalla sinisellä ja neljän tähden vaaleansinisellä.

Kolmen tähden kunnat löytää keltaisen värityksen perusteella.

Kahden ja yhden tähden kunnat on merkitty punaisella – yhden tähden kunnat tummemmalla kuin kahden.

Tuloksena on sinertävä etelä- ja länsirannikko sekä Tampereen seutu, lisäksi yksittäisiä sinisiä saarekkeita löytyy sieltä täältä.

Superkartta kuntien elinvoimasta. Kuntien saamat tähdet muodostuvat yhteensä 18 eri muuttujasta.

Superkartta kuntien elinvoimasta. Kuntien saamat tähdet muodostuvat yhteensä 18 eri muuttujasta. © Timo Aro

 

”Iso kuva” kasvavien kaupunkiseutujen ulkopuolisesta Suomesta on punakynän sävyttämä – ja aika lailla lohduton.

Tilastoaineiston 297 kunnasta 118 on saanut punaisen peiton, ja kun monet näistä kunnista ovat pinta-alaltaan laajahkoja ja pitkien etäisyyksien kuntia, superkartalta löytyy eniten punaista.

Kun Timo Aro jakoi superkartan 17. maaliskuuta Twitterissä, keskustelu kuntien elinvoimasta alkoi välittömästi.

Keskustelussa nousi aiemminkin esiin putkahtanut näkökulma: elinvoimaisin Suomi rajautuu vuonna 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan rajan mukaisesti Ruotsille kuuluneelle alueelle.

 

Superkartta havainnollistaa Suomen rajun alueellisen kahtiajaon.

Länsi-Suomessa pienten ja vähäväkisten kuntien elinvoimaa tukevat elinvoimaiset kaupunkiseudut. Itä-Suomessa tällaisia vauhdittajia ei juuri löydy.

Kun Suomen Kuvalehti päivitti tammikuussa alun perin vuoden 2011 tilastoaineistonsa kaatuvista kunnista, listalta löytyi kaikkiaan 57 kuntaa, joita vaivaavat muun muassa alhainen asukasmäärä sekä syntyvyys. Osalla on erittäin heikko väestöllinen huoltosuhde.

Kaatuvat kunnat -aineisto räätälöitiin haravoimaan ja jäljittämään nimenomaan pientä ja helposti haavoittuvaa rakennetta: muuttujissa painottuivat monet absoluuttiset luvut kuten kunnan asukasluku, 2015 syntyneiden ja 1-vuotiaiden ennakoitu määrä vuonna 2025 – ja ikääntyvä väestö.

Nyt SK:n 1– 5 tähden kuntien tilastoaineistossa 57:stä niin sanotusta ”kaatuvasta kunnasta” kaikkiaan 46 löytyy superkartan punaisilta alueilta. Se ei ole yllätys.

Kovin suuri yllätys ei oikeastaan ole sekään, että ”kaatuvista kunnista” 11 ponnahti pois tämän uuden tilastoaineiston yhden ja kahden tähden kuntien joukosta.

Yksi kunnista, Koski Tl, päätyi peräti viiden tähden kerhoon, vaikka vuonna  2015 kunnassa syntyi vain 19 lasta.

Neljän tähden kuntien joukosta löytyy kaatuvien kuntien listalle päätyneistä muutamia länsirannikon pikkukuntia: Kustavi, Taivassalo, Hailuoto, lisäksi pikkukaupunki Kaskinen – ja Uudeltamaalta Lapinjärvi.

Muut elinvoimatekijät ratkaisevat tässä ”tähtikuntien” aineistossa enemmän kuin vaikkapa alhainen asukasluku tai liki olematon syntyvyys.

Esimerkiksi Kustavissa syntyi vuonna 2015 vain neljä lasta, Hailuodossa ja Kaskisilla kuusi, Taivassalossa 15 ja Lapinjärvellä vain 20.

Aineistot kertovat erityisesti hyvän sijainnin ja liikenneyhteyksien merkityksestä.

Aro ja Laesterä ovat korostaneet, että yhden ja kahden tähden kuntien listaus ei ole häpeällistä, kuten ei aineisto kaatuvista kunnistakaan.

Nämä erilaisilla muuttujilla koostetut kaksi erilaista tilastoaineistoa kertovat varmuudella sen, miten erilaisista lähtökohdista eri alueilla käydään kuntavaaleihin.

Sekä kaatuvien kuntien että ”tähtikuntien” aineistot kertovat erityisesti maantieteen – hyvän sijainnin ja liikenneyhteyksien – merkityksestä.

 

Mitä rankinglistaukset voivat sitten kertoa uusille kuntapäättäjille?

Ainakin sen, että esimerkiksi viiden ja neljän tähden kuntien joukosta löytyy myös yllättäjiä, joiden sijoitus ei ole ollut itsestäänselvyys.

Aina voi kysyä: onko kunnan oma päätöksenteko tähtiluokitusta nostava vai kenties laskeva tekijä? Kuntien valtuustoissa tehdään ratkaisuja, jotka kantavat kauas.

Monikohan kuntapäättäjä toivoo mielessään, että olisi aikoinaan keksinyt Näsinneulan ja Särkänniemen kaltaisen paikallisen menestystarinan. Joistakin päättäjistä päätöksentekohetkellä täysin mielettömältä tuntunut investointi voi kääntyä kunnan onneksi.

 

Täydellinen osumatarkkuus 297 kunnan kohdalla on jokseenkin mahdotonta.

Timo Aron mukaan nyt käsillä oleva ”tähtikuntaranking” suosii väestöindeksin osalta aavistuksen kasvavia kaupunkiseutuja, erityisesti niiden kehyskuntia, mutta elinvoimaindeksin kohdalla muuttujat suosivat kaupunkialueiden ulkopuolisia pienehköjä kuntia.

”Koko aineistoa ajatellen tässä laskennassa häviävät jonkin verran keskuskaupungit, joiden positiota elinvoimaindeksissä laskevat erityisesti alhainen äänestysaktiivisuus, toimivien yritysten alhainen määrä suhteessa väestöpohjaan ja alhainen työllisyysaste”, Aro kertoo.

Aron superkartta 1–5 tähden kunnista osoittaa, että vaikka tähtikuntien laskentayhtälö on keskuskaupungeille hivenen epäsuotuisa, niistä kasvavimmat porskuttavat viiden tähden kerhoon pieneltä takamatkaltakin.