Suomi vei paikkatieto-osaamista Sansibariin: Joka kolkka kartoitettiin – toi turvaa ja investointeja

Olemme saaneet valtavasti itsevarmuutta, sanoo suunnittelujohtaja Muhammad Juma.
Kotimaa 3.11.2015 14:30
Eija Palosuo

SANSIBAR – Tansaniaan kuuluvalla Sansibarin saarella on saatu valmiiksi maankäyttösuunnitelma, jonka on tarkoitus kertaheitolla päivittää hallinnon osaaminen vastaamaan saaren nopeaan kehitykseen ja rakennusbuumiin.

Maankäytön pohjaksi rakennettiin Suomen ulkoministeriön tuella Zalis-niminen tietojärjestelmä, joka auttaa viranomaisia ennakoimaan ja hallitsemaan muutosta.

Järjestelmä yhdistää maastossa kirjatut havainnot digitaalisiin paikkatietoihin ja järjestää datan kattaviksi tietokannoiksi.

Nyt viisi vuotta kestänyt urakka on loppusuoralla: Sansibar on paikkatietoteknologian avulla kartoittanut saaren joka kolkan nähdäkseen, mihin jatkossa saa rakentaa, missä ovat suojelualueet ja missä turismi todennäköisimmin verottaa vesi- ja puuvarantoja.

”Saari on pieni, mutta väestö kasvaa hyvin nopeasti. Käynnissä on jatkuva muutto maaseudulta keskuksiin”, kertoo Sansibarin maankäytöstä vastaavan ministeriön suunnittelujohtaja Muhammad Juma.

”Suuri haasteemme on ehtiä kehityksen edelle, jotta kunkin alueen maankäyttöä ehdittäisiin suunnitella ennen kuin ihmiset ovat jo rakentaneet sen täyteen.”

Matkailijoiden suosimalla saarella hotelli- ja ravintolabisnes elää jatkuvasti. Myös ilmastonmuutoksen vaikutukset on joillakin alueilla otettava huomioon.

”Aiemmin jouduimme seilaamaan alueiden ja ministeriön välillä jokaisen rakennuspyynnön takia, nyt voimme tarkistaa saman tien tietokoneelta, mikä tietyn alueen status on.”

Ihmiset eivät Juman mukaan jaksa odottaa lupia kuukausitolkulla vaan alkavat rakentaa.

”Jälkeenpäin on ikävämpi tulla vaatimaan purkamista. Olemme saaneet työhömme valtavasti nopeutta ja itsevarmuutta.”

 

Kehitysyhteistyöstä ei aina tule ensimmäisenä mieleen hightech, eikä maankäytön suunnittelua äkkiseltään tulisi ajatelleeksi ratkaisuna köyhän maan akuuteimpiin ongelmiin. Tehokas kartoitus liittyy kuitenkin tiiviisti myös talouden toimintaan.

Tuore tietojärjestelmä perustuu avoimeen lähdekoodiin ja on edullinen ylläpitää, mikä on tärkeää köyhälle Itä-Afrikan maalle.

Avoimuus helpottaa myös tiedon jakamista muille hallinnonaloille ja kansalaisille. Kerätty data on tukenut esimerkiksi maa-alueiden omistussuhteiden rekisteröintiä.

”Kun asukas voi todistaa, että tietty tarkkaan rajattu maapala kuuluu hänelle, se luo turvaa. Ja turvallisuus tarkoittaa investointeja: nyt hän voi astella pankkiin ja osoittaa omistuksensa ja saada vaikkapa lainaa sen vastineeksi”, Juma havainnollistaa.

Jatkossa paikkatieto voisi avata alan yrityksille myös suoria liiketoimintamahdollisuuksia.

”Ihmiset kaipaavat tietoa esimerkiksi hotelleista tai virkistyspaikoista ja heillä on käytössään matkapuhelimet, Zalisissa taas on tieto näiden kohteiden sijainnista – siinä on potentiaalinen yhtälö kaupallisillekin toimijoille.”

Hanke on auttanut saarta paikantamaan myös merenpinnan kohoamiselle alttiit rannikkoseudut ja hallinnoimaan niille keskittyvää asumista ja maanviljelyä.

Kartoituksen pohjalta näitä alueita voidaan vahvistaa yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa esimerkiksi istuttamalla rannoille meren tulvimista ehkäisevää mangrove-metsää.

 

Paikkatiedon ja tietojärjestelmien omaksumiseen ministeriö on saanut asiantuntija-apua muiden muassa Turun yliopistolta, jonka maantieteen ja geologian laitos on pitkään tehnyt paikkatietoalan tutkimus- ja kehitysyhteistyötä Sansibarin hallinnon kanssa.

Turusta on tullut maantieteen opiskelijoita työharjoitteluun ja vastaavasti Juman tiimin jäseniä on ollut opissa Turussa.

Geoinformatiikan yliopistonlehtori Niina Käyhkö katsoo, että saamapuolella ovat olleet molemmat osapuolet.

”Suomalaisopiskelijoilla on ollut suuri merkitys virkamiesten kouluttamisessa paikkatiedon käyttöön aivan perustasolla ja tuen tarjoamisessa jokapäivisiin haasteisiin, joihin hankkeessa työskentelevien konsulttien aika ei useinkaan veny”, Käyhkö sanoo.

”Myös opiskelijat ovat oppineet paljon työskennellessään aidossa ympäristössä oikeiden ongelmien parissa. Kotiin on palannut asiansa osaavia ja aiempaa itsevarmempia paikkatieto-osaajia.”

Tansaniassa laajemminkin tutkimus- ja opetusyhteistyötä tehnyt Käyhkö katsoo, että suomalaisten kannattaisi hyödyntää alan tuntemustaan nykyistä enemmän myös vientituotteena.

”Suomen paikkatietoyhteisö on järjestäytynyt ainutlaatuisen hyvin, ja suuret määrät aineistoa on EU-säädösten myötä hiljattain vapautunut kaikkien käyttöön. Meillä on korkeatasoista paikkatieto-, ICT- ja ympäristöalan osaamista, jotka yhdistettyinä voisivat kansainvälisesti olla yksi valttikorttimme”, hän vinkkaa.

Yhteistyö Turun ja Tansanian Dar es Salaamin yliopistojen välillä jatkuu edelleen ja pyrkii siihen, ettei asiantuntemus jäisi vain harvojen käsiin. Hallinnon, yliopistojen ja yritysten täytyy vetää samaan suuntaan, jotta tulokset ovat kestäviä, uskoo myös Juma.

”Kaikki arvokas tieto, jonka nyt olemme tuottaneet, täytyy jonain päivänä siirtää eteenpäin alan opiskelijoille. Kun meille sitten rekrytoidaan uusia työntekijöitä, osaavat he jo valmiiksi käyttää näitä menetelmiä.”