Suomi varautuu satojen miljoonien eurojen rakennustöihin uusien hävittäjien tullessa: rahan käyttökohteet hämärän peitossa

Lähes kaikki valmistajat vakuuttavat pienten inframuutosten riittävän. Poikkeus on F-35, jonka valmistajalta kommentteja ei heru. Kone on muualla edellyttänyt valtavia investointeja kenttiin ja rakenteisiin.
Kotimaa 11.2.2021 20:37
Amerikkalainen F-35 -hävittäjä kuvattiin Pirkkalassa 10. helmikuuta 2020. © Jussi Nukari/Lehtikuva

HX-hanke eli ilmavoimien Hornet-hävittäjien suorituskyvyn korvaaminen uusilla monitoimihävittäjillä myllää perin pohjin myös Suomen sotilasilmailun infrastruktuuria.

Tarkoitusta varten on varattu satojen miljoonien eurojen rahapotti. Summan lopullinen suuruus ja käyttökohteet ovat yhtä hämärän peitossa kuin moni muukin jättihankkeeseen liittyvä asia. Selvyyttä tulee – jos tulee – vasta kun valinta on tehty tämän vuoden lopulla.

Hornetien korvaamiseen eli HX-hankkeeseen on varattu kymmenen miljardia euroa. Sen päälle tulevat valuuttakursseista ja indekseistä johtuvat muutokset. Tavoitteena on indeksikatto, joka rajoittaisi korotukset 1–1,5 miljardiin euroon.

Valtion budjetissa HX-rahat on jaettu kolmeen osaan. Varsinainen hankinta hoidetaan tilausvaltuudella, jonka suuruus on 9,4 miljardia euroa. Sillä maksetaan periaatteessa kaikki, mikä tulee maan rajojen ulkopuolelta.

Toinen HX-raha on viiden vuoden siirtomääräraha, jonka suuruus on 579 miljoonaa euroa. Loput 21 miljoonaa on käytetty jo vuosina 2016-20 hankkeen valmistelukustannuksiin.

”Siirtomäärärahalla tehdään uuden kaluston vaatimat välttämättömät toimitilamuutokset ja rakenteet, integroidaan uuden koneen tieto- ja johtamisjärjestelmät Suomen puolustusvoimien johtamisjärjestelmään, katetaan koulutuksesta syntyvät henkilöstön komennuskulut ja kaikki muu mikä jää uuden järjestelmän käyttöönotosta Suomen puolustusvoimien vastuulle.”

Näin kertoo sähköpostiviestissään puolustusministeriön strategisten hankkeiden, HX:nkin, hankejohtaja Lauri Puranen, entinen ilmavoimien komentaja.

Integrointi on varmasti työläs prosessi, mutta komennuskulut edustavat pelkkiä hiluja. Rakentamisen ja tietoliikenteen osuus on Purasenkin mukaan ”huomattava”.

Satojen miljoonien eurojen rakennustyöt yllättävät, varsinkin kun yksi HX-hankkeen peruslähtökohdista edellytti, että uusien koneiden on pystyttävä käyttämään olemassa olevaa infraa.

Tällaisella potilla saa paljon aikaan. Esimerkiksi ensi kesänä tehteävä Maarianhaminan lentokentän uudelleenpäällystys ja kiitotievalojen uusinta maksaa Finavian mukaan viisi miljoonaa euroa.

 

SK kysyi jokaiselta viideltä tarjoajayritykseltä niiden suomalaisten viestintätoimistojen välityksellä, millaisia rakennustarpeita tulee eteen, jos juuri heidän koneensa valitaan. Vastauksissa pidettiin kieli keskellä suuta. Valintaprosessi on kääntynyt loppusuoralle eikä ketään haluta suututtaa.

”Kuten olemme aiemmin sanoneet perustuen pitkäaikaiseen kokemukseen, Eurofighter ei vaadi mitään erityisiä muutoksia infrastruktuuriin. Siksi Eurofighterin integrointikustannukset ovat pääpiirteissään samalla tasolla useimpien muiden HX-kandidaattien kanssa. Tulemme osoittamaan tämän lopullisessa tarjouksessamme (Best And Final Offer).” Näin siis Eurofighter.

”Infran osalta mehän olemme tietysti hyvässä asemassa, kun vähintään 60 prosenttia nykyisestä infrasta pitäisi kyetä täysin hyödyntämään Supereiden ja Growlereiden kanssa”, vastaa Super Hornetia (ja sen elektronisen sodankäynnin versiota Growleria) edustava tiedottaja. Super Hornet on vähän kookkaampi jatkokehitelmä nykyisistä Horneteista.

”Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin todeta, että koska Suomelle tarjottu Rafale C on suunniteltu lentotukialukselta toimivaksi (sen versio Rafale M), on se kooltaan pieni ja ketterä eikä vaatine suurempaa jos ollenkaan operointiin liittyvää uuden infran rakentamista ilmavoimien päätukikohtiin eikä muihin tukikohtiin”, kerrotaan ranskalaisen Rafalen leiristä.

”Meidän ymmärryksemme mukaan Gripen pystyy todellakin käyttämään hyvin pitkälti olemassa olevia fasiliteetteja ja infrastruktuuria kuten kiitoteitä Suomessa tapahtuviin operaatioihin ja huoltoon. Vain pienet muutostyöt ovat tarpeen”, vastataan Saabilta.

Viides tarjoaja oli vaikeampi tapaus.

Lockheed Martinin suomalaiset edustajat kertoivat, että asiaa voi kommentoida vain Yhdysvaltain puolustusministeriön Pentagonin F-35-asioita hoitava osasto JPO (Joint Program Office). Siellä ei vastattu kysymyksiin vaan kehotettiin kääntymään Suomen HX-organisaation, tarkemmin puolustusvoimain logistiikkalaitoksen puoleen.

Turha vaiva. Puranen kertoi jo aiemmassa sähköpostiviestissään, ettei rakennustöiden määrää ja sisältöä avata tarkemmin tarjouskilpailun ollessa kesken.

Puranen tyytyy kertomaan, että infratöihin sisältyy muun muassa luolien laajennuksia, ovien suurentamisia ja tietoturvallisten tilojen rakentamista vastaamaan uuden koneen käytölle asetettuja vaatimuksia. Lisäksi tehdään tarvittavat päivitykset Hornetille noin 30 vuotta sitten rakennettuihin tiloihin.

 

Epäilyt erittäin isojen infratöiden tarpeesta kohdistuvat kuitenkin F-35:een, eikä yksin omaan niukan kommentoinnin vuoksi. HX-kisan ainoa viidennen sukupolven hävittäjä on infratarpeidensa osalta erittäin kalliin koneen maineessa.

Norjassa ja Hollannissa valitetaan satojen miljoonien rakennustarpeista, jotka keskitetään yhteen päätukikohtaan. Puolustusasioihin keskittyvä pitkän linjan brittijournalisti Francis Tusa kertoo jo valmiin hävittäjätukikohdan muuttamisen F-35-käyttöön maksavan neljän maan kokemusten perusteella 500–600 miljoonaa dollaria (412–500 miljoonaa euroa).

Ehkä juuri tästä syystä monet F-35-maat keskittävät koneensa vain yhteen tukikohtaan. Norjassa se on Ørland, Italiassa Amendola, Britanniassa Marham.

Arvostetun yhdysvaltalaisen ilmailulehden Aviation Weekin Lontoon-toimiston johtava journalisti Tony Osborne kertoo Marhamin muutostöiden maksaneen noin 400 miljoonaa puntaa (456 miljoonaa euroa). Tusan mukaan lopullinen hintalappu oli 615 miljoonaa puntaa.

Kustannuksia nostavat erittäin edistykselliset it-laitteet ja satelliittiyhteydet Yhdysvaltoihin. Ne korostavat samalla F-35:n täydellistä riippuvuutta koneen rakentajamaasta.

Tällaisilla kustannuksilla Suomessa jouduttaisiin luopumaan toisesta päätukikohdasta. Sekä Siilinjärven Rissalan että Rovaniemen varustaminen F-35-tasoon tulisi liian kalliiksi.

F-35:n edellyttämät infratyöt ovat tiukasti yhdysvaltalaisten näpeissä. He valvovat uusien erikoishallien, koulutuskeskusten ja turvajärjestelmien rakennustöitä ja sertifioivat niiden tulokset.

 

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok) on suurista infratöistä yhtä tietämätön kuin kaikki muutkin. Niitä ei ole valiokunnalle avattu, mutta Kanerva rohkenee arvata.

”Kyllä kai tässä takana on ilmavoimien toiminnan hajauttaminen kriisitilanteessa”, Kanerva arvelee.

Hän muistuttaa kaikkein tiukimmasta HX-hankkeen kritiikistä, jonka mukaan uudet hävittäjät ovat oikeassa sodassa hyödyttömiä, koska Venäjä ampuu ohjuksin tai muin katalin keinoin niiden tarvitsemat tukikohdat ja kiitotiet soraläjiksi.

Ilmavoimien vastaus tähän on hajauttaminen. Kriisin uhatessa koneet siirretään kahdesta pysyvästä päätukikohdasta muille kentille ja maantietukikohtiin.

Ilmavoimien esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Juha-Pekka Keränen ei sähköpostiviestissään kerro maantietukikohtien lukumäärää. Niiden pituus on keskimäärin kaksi kilometriä ja leveys 25-40 metriä. Mitoitukset ovat MiG- ja Draken-aikojen peruja ja riittävät hyvin nykyisillekin koneille.

Kaksi kilometriä ei kuitenkaan riitä F-35:lle. Amerikkalaisen Rand-tutkimuslaitoksen mukaan se tarvitsee 8 000 jalan eli lähes 2,7 kilometrin kiitotien.

F-35 ei muutenkaan vaikuta parhaalta vaihtoehdolta koneeksi, jota suomalaiset, suureksi osaksi varusmiehet, huoltavat ja operoivat kuusikon kätkössä.

Francis Tusa kertoo Yhdysvaltain merijalkaväen F-35-jotoksesta tilapäistukikohtaan. Henkilöstön, maakaluston ja varaosien kuljettamiseen tarvittiin lähes 20 isoa C-130 Hercules-kuljetuskonetta. Yhden F-35-laivueen peruslogistiikka painaa 650 tonnia.

Ruotsissa maantietukikohdista toimiminen sen sijaan on arkipäivää. Tusa kertoo katselleensa sivusta, kun  12-henkinen miehistö vaihtoi Gripenin moottorin ja aseisti koneen uudelleen tunnissa tien poskessa.

 

Puranen kuitenkin toppuuttelee vetämästä minkäänlaisia johtopäätöksiä tarjolla olevien hävittäjien infratarpeista. Hänen mukaansa ”eri kandidaattien osalta vaadittava infrarakentaminen eroaa yllättävän vähän toisistaan.”

Eroilla on kuitenkin merkitystä, muillekin kuin asfalttifirmoille.

Jos joku tarjoajista selviää infratarpeista halvemmalla kuin budjetoitu 579 miljoonaa euroa, ero ei palaa valtion kirstuun vaikkapa sote-menoja kattamaan vaan tarjoaja voi käyttää sen varsinaisen tarjouksensa jatkeeksi. Infrapotin leikkaaminen vaikkapa 379 miljoonaan euroon antaa valmistajalle mahdollisuuden toimittaa koneita ja niiden aseita 9,6 miljardin arvosta.

Eurooppalaisilla kandidaateilla on joka tapauksessa hintaetu, joka on prosenteissa pieni mutta euroissa suuri. Jos koneet ostetaan Yhdysvalloista, kauppa tehdään puolustusministeriö Pentagonin kanssa niin sanottuna FMS-kauppana (Foreign Military Sales). Se takaa, että ulkomainen ostaja saa koneensa samalla hinnalla kuin amerikkalainenkin.

FMS ei kuitenkaan ole ilmainen. Yhdysvallat perii hallinnoimismaksuna 3,2 prosenttia kauppasummasta eli tässä tapauksessa 320 miljoonaa euroa.

Purasen mukaan ”järjestelmä ei tuo voittoja, mutta toisaalta kustannukset eivät voi kaatua yhdysvaltalaisten veronmaksajien piikkiin.”

 

Puranen korostaa voimakkaasti, että kymmenen miljardia euroa (ilman indeksi- ja valuuttakurssilisäyksiä) on HX-hankinnan ehdoton yläraja, jonka sisään myös FMS-järjestelmän hallinnointipalkkion on mahduttava.

Koneiden käyttö saa vuosittain maksaa yhtä paljon kuin Hornetienkin käyttö eli 250 miljoonaa euroa. 30 vuoden elinaikana niiden käyttökustannukset nousevat 7,5 miljardiin. Lisäksi tehdään kaksi miljardi euroa maksavaa elinkaaripäivitystä.

Onko uusien monitoimihävittäjien kokonaiskustannus siis 19,5 miljardia plus indeksi- ja valuuttakurssikorotukset?

”Laskentaan toki liittyy epävarmuuksia, kun mennään pidemmälle tulevaisuuteen, mutta hankinnalle asetettujen vaatimusten valossa ja nykyisellä rahanarvolla laskettuna voidaan tuollaista laskelmaa pitää pääpiirteissään paikkaansa pitävänä kustannusten ylärajan arviona”, Puranen kirjoittaa sähköpostissaan.

Se on erittäin optimistinen arvio. Näin alhaisiin käyttökustannuksiin tuskin päästään muuten kuin lentämällä koneilla erittäin vähän.

Niin on tehty Hornetienkin kohdalla. Ne poistetaan loppuun käytettyinä rivistä 4 500 lentotunnin jälkeen. Esimerkiksi käytöstä poistettavat Norjan ilmavoimien F-16 koneet ovat yhdysvaltalaisen Rand Corporation-tutkimuslaitoksen mukaan kaikki lentäneet yli 10 000 tuntia.

F-16 ei kuitenkaan Suomelle kelvannut, koska se ei vastannut ilmavoimien silloisia vaatimuksia eikä sillä konetyyppinä nähty olevan tulevaisuutta. Todellisuus osoitti tämän arvion vääräksi.

HX-valinta tehdään valtioneuvostossa tämän vuoden lopulla. Rakennustöitä ei Purasen mukaan aloiteta ennen kuin koneen valintapäätös on tehty.