Kun huoneen lattia on pesty, Georgel ja Maria Borcoi asettuvat illalliselle. Pariskunnan seitsemästä lapsesta kuusi on Romaniassa, samoin viisitoista lastenlasta. Kotimaahan puhutaan Skypen kautta joka ilta.

Tänään kotona

Helsingin hätämajoitukset täyttyvät. Alppikadun keskukseen tulivat Romanian ja Bulgarian romanit.

Kun huoneen lattia on pesty, Georgel ja Maria Borcoi asettuvat illalliselle. Pariskunnan seitsemästä lapsesta kuusi on Romaniassa, samoin viisitoista lastenlasta. Kotimaahan puhutaan Skypen kautta joka ilta. © Saara Mansikkamäki
Kotimaa 22.11.2019 06:00
kuvat SAARA MANSIKKAMÄKI TEKSTI SINI SAARITSA

Georgel Borcoin harmaapartaiset kasvot hymyilevät.

”Finlanda, very good!”

Pienen huoneen seinät ovat likaiset. Avoimesta ikkunasta sisään tulee sateisen ja kylmän illan ilmaa.

Vaimo Maria Borcoi kyykkii alkovissa ja levittelee peittoja patjojen päälle. Hän pysähtyy polvilleen ja vetää hitaasti ilmaa keuhkoihinsa. Uloshengitys rahisee. Georgel ojentaa vaimolleen astmapiipun.

Vielä vajaa pari kuukautta sitten Borcoit asuivat helsinkiläisessä metsässä. Lokakuun ensimmäisenä päivänä he ja parisataa muuta Romanian ja Bulgarian romania muuttivat Helsingin Diakonissalaitoksen hätämajoituskeskukseen Alppikadulle. Borcoin perheen kanssa samassa huoneessa yöpyy toinen pariskunta ja Georgelin veli, Eugen Borcoi.

 

Alppikadun hätämajoitus avautui vuonna 2017. Keskus toimii Helsingin kaupungin tuella ja tarjoaa suojaa Euroopan liikkuvalle väestölle. Se on avoinna lokakuusta huhtikuun loppuun. Tarvittaessa majoituksessa nukkuvat myös helsinkiläiset asunnottomat. Ensisijaisesti he menevät Hietaniemen palvelukeskukseen, mutta toisinaan sen 60 patjapaikkaa ovat täynnä.

Ensi talvena Alppikadun asiakaskuntaan saattavat liittyä myös paperittomat. Heille suunnattu 30-paikkainen hätämajoitus Hermannin Diakoniatalon kirkkosalissa suljetaan joulukuun puolivälissä, kun kolmevuotinen hanke päättyy.

Yleensä kaikki kolme ilmaisen yösijan tarjoavaa majapaikkaa ovat olleet kovassa käytössä. Helsingin kaduilla ei nukutakaan yhtä näkyvästi kuin monissa muissa suurissa kaupungeissa, vaikkapa jo Tukholmassa. Suomessa asunnottomuus on viime vuosina kääntynyt laskuun. Samaan aikaan naisten osuus asunnottomista on kuitenkin kasvanut.

Suomessa luksusta ovat ihmiset, joita ei tarvitse kadulla pelätä.

Georgel Borcoilla on diabetes, vaimolla astma. Romaniasta hankitut lääkkeet loppuvat kohta. Pariskunta odottaa mahtuvansa pian autokyytiin, jolla pääsee kotiin. Borcoit viettävät Romaniassa kuukauden, sitten he palaavat. Heille Suomi on hyvä. Kotimaa ei tarjoa romaneille työtä eikä edes samaa sosiaaliturvaa kuin muille kansalaisille.

Helsingissä pystyy Iso Numero -katulehteä myymällä tienaamaan rahaa perheelle Romaniaan. Tyhjistä pulloista saa kaupassa rahaa, ja kerjääminenkin on sallittua. Luksusta ovat ilmainen majoitus talveksi ja ihmiset, joita ei tarvitse kadulla pelätä.

”Suomessa kukaan ei ole koskettanut minua sormellaankaan”, Georgel sanoo ja tökkää vaimonsa olkapäätä.

”Ja jos joku humalassa vahingossa koskettaa, hän pyytää anteeksi.”

Julian Borcoi, 29, on Georgelin veljenpoika. Hätämajoituksessa yöpyvät ovat usein sukua toisilleen. Borcoi myy katulehteä ja lähettää rahat kotiin vaimolleen ja kahdelle pojalleen. Hän haluaa opiskella englantia, koska sillä pärjää Suomessa.

Julian Borcoi, 29, on Georgelin veljenpoika. Hätämajoituksessa yöpyvät ovat usein sukua toisilleen. Borcoi myy katulehteä ja lähettää rahat kotiin vaimolleen ja kahdelle pojalleen. Hän haluaa opiskella englantia, koska sillä pärjää Suomessa. © Saara Mansikkamäki

Krusifiksi on löytänyt paikkansa Helsingin Diakonissalaitoksen hätämajoituskeskuksen toimistossa. Aiemmin Alppikadulla tarjottiin tuettua asumista muun muassa päihdeongelmaisille.

Krusifiksi on löytänyt paikkansa Helsingin Diakonissalaitoksen hätämajoituskeskuksen toimistossa. Aiemmin Alppikadulla tarjottiin tuettua asumista muun muassa päihdeongelmaisille. © Saara Mansikkamäki

Nicoláe Cantaragiun puhuu puhelimessa Luminita Munteanun veljen kanssa. Munteanu on kattanut kylmän illallisen, sillä mikrot eivät ole käytössä; edellisellä viikolla yksi niistä aiheutti palohälytyksen. Pariskunnan 18-vuotias esikoispoika huolehtii kahdesta nuoremmasta lapsesta Romaniassa.

Nicoláe Cantaragiun puhuu puhelimessa Luminita Munteanun veljen kanssa. Munteanu on kattanut kylmän illallisen, sillä mikrot eivät ole käytössä; edellisellä viikolla yksi niistä aiheutti palohälytyksen. Pariskunnan 18-vuotias esikoispoika huolehtii kahdesta nuoremmasta lapsesta Romaniassa. © Saara Mansikkamäki

Maria Borcoilla on astma ja Georgel Borcoilla diabetes. Lääkkeet on hankittu Romaniasta, ja ne loppuvat kohta. Pariskunta odottaa, että mahtuu muutaman viikon sisällä autokyytiin, jolla pääsee kotiin. Borcoit viettävät Romaniassa kuukauden, sitten on aika palata Suomeen ansaitsemaan.

Maria Borcoilla on astma ja Georgel Borcoilla diabetes. Lääkkeet on hankittu Romaniasta, ja ne loppuvat kohta. Pariskunta odottaa, että mahtuu muutaman viikon sisällä autokyytiin, jolla pääsee kotiin. Borcoit viettävät Romaniassa kuukauden, sitten on aika palata Suomeen ansaitsemaan. © Saara Mansikkamäki

Julian Borcoi jakaa huoneen ystävänsä kanssa. Tiskipöydälle on syntynyt pieni alttari.

Julian Borcoi jakaa huoneen ystävänsä kanssa. Tiskipöydälle on syntynyt pieni alttari. © Saara Mansikkamäki

Elena Dima on löytänyt roskiksesta verhot ja toimivat jouluvalot, jotka hän on ripustanut alkovinsa eteen. Ennen hätämajoituksen avautumista hän yöpyi ulkona kuten muutkin. Metsään Dima ei kuitenkaan leiriytynyt, sillä hän pelkää pimeää.

Elena Dima on löytänyt roskiksesta verhot ja toimivat jouluvalot, jotka hän on ripustanut alkovinsa eteen. Ennen hätämajoituksen avautumista hän yöpyi ulkona kuten muutkin. Metsään Dima ei kuitenkaan leiriytynyt, sillä hän pelkää pimeää. © Saara Mansikkamäki

Sisältö