Suomen lohikesä ei ollut hassumpi: Tornionjokeen nousi yli 65 000 kalaa – myöskään ”zombielohien” määrä ei ollut poikkeuksellinen
Lohen nousumäärät vaihtelevat vuosittain jopa kymmenillätuhansilla yksilöillä. Vuoden 2019 nousumäärä oli 2010-luvun kolmanneksi suurin.
Lohien nousumäärä Simo- ja Tornionjokeen kasvoi kesällä 2019 parilla kymmenellä tuhannella vuosiin 2018 ja 2017 verrattuna. Luonnonvarakeskuksen (Luke) kaikuluotainlaskelmien mukaan Tornionjoen keski- ja yläjuoksuille on noussut yli 65 000 lohta touko–syyskuun 2019 aikana.
Lohen nousumäärä on 2010-luvun kolmanneksi suurin: 2014 ja 2016 lohia havaittiin yli 100 000 kappaletta.
Simojokeenkin polski touko- syyskuussa yli 3 500 lohta, mikä on mitatun nousuhistorian toiseksi paras lohivuosi. Vuonna 2016 Simojoelle nousi yli 5 000 lohta.
”Kaikuluotaimissa havaitut lohimäärät ovat olleet tänä kesänä lähempänä odotuksia kuin kahtena edelliskesänä, joten voi sanoa, että tilanne on normalisoitunut”, Luken erikoistutkija Atso Romakkaniemi sanoo.
Nousevien lohien määrässä on vuosittain jopa kymmenien tuhansien kalojen vaihtelu. Määriin vaikuttavat merelle vaeltaneiden poikasten luontaisen eloonjäännin vaihtelu, merikalastuksen määrä ja kutuvaelluskesää edeltävän talven lämpötila.
”Lisäksi on viitteitä, että Tornionjoella kaikuluotaimella havaittuihin lohiin saattaa olennaisesti vaikuttaa niiden nousuhalukkuus joen alemmalta osalta keski- ja yläosiin”, Romakkaniemi sanoo.
Tutkimusten mukaan kesällä 2019 myös poikastiheydet ovat olleet Tornion- ja Simojoessa hyvällä tasolla. Se viittaa viime syksyn kudun onnistuneen hyvin.
”Keväällä 2019 merelle lähti Tornionjoelta runsaasti poikasia, lähes kaksi miljoonaa.”
Simojoesta vaelluspoikasten määrä on ollut heikompi. Lohenpoikasten määrä vaihtelee 20 000 ja 40 000 kalan välillä.
”Viime keväänä oltiin tämän haarukan alapäässä.”
Kesän 2019 aikana uutisoitiin jälleen myös ”zombielohista”. Tornionjoen kalastajat kertoivat eri tiedotusvälineille, että joessa oli havaittu sairaita ja poikkeavasti käyttäytyviä lohia. Ruotsin media ja suomalaiset iltapäivälehdet kirjoittivat myös ympärsitömyrkkyjen mahdollisuudesta.
Oudoista kalakuolemista ja sairaista lohista on uutisoitu useina kesinä. Lohikuolemille ei ole kuitenkaan voitu osoittaa yhtä selkeää syytä. Kalat ovat voineet esimerkiksi haavoittua pyydyksistä. Haavoittunut kala on yleensä herkempi erilaisille infektioille.
”Kuolleita lohia on ollut kaikenkokoisia, mutta kaikkein pienimpiä lohia on joukossa hyvin vähän. Ongelmat keskittyvät suurempiin lohiin”, Luken Romakkaniemi sanoo.
Elokuussa julkaistu Ruokaviraston tutkijoiden raportti osoitti, ettei nousulohia kuollut Tornionjoella 2019 kesänä suhteessa enempää kuin aikaisempinakaan vuosina.
Tutkijoiden mukaan Itämeren lohi kärsii ajoittain B1-vitamiinin eli tiamiinin puutteen aiheuttamasta vastakuoriutuneitten poikasten kuolleisuudesta. Poikasten puutossairaus johtuu siitä, ettei mätilohi pysty siirtämään jälkikasvuunsa riittävää määrää tiamiinia.
Ruokavirasto tekee pyydystetyille sairaille lohille vielä syksyn 2019 aikana vitamiinianalyysit.
Lohet ovat poliittisia eläimiä ja niiden elinympäristöön ja pyyntiin vaikuttaa voimakkaasti EU-jäsenmaiden harjoittama politiikka.
Euroopan unioni päätti Itämeren lohikiintiöksi vuodelle 2019 noin 91 000 lohta. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES suositti enimmäiskiintiöksi Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella 65 000 lohta.
Suomen eduskunta ja maa- ja metsätalousministeriö kannattivat tutkijoiden esittämää pienempää lohikiintiötä. Nyt sallittu lohikiintiö on kuitenkin pienempi kuin aiempina vuosina.
Yksi suurimmista ongelmista lohikantojen kestävyydelle ja suomalaisten ammattikalastajien mielenrauhalle ovat olleet puolalaiset salakalastajat. ICES:n arvion mukaan lohta on väärinraportoitu vuosittain noin 30 500 kappaletta.
”Lohen kiintiötäkin tärkeämpi kalastustekijä on se, miten laiton kalastus saadaan oikeasti kuriin. Esimerkiksi Puolan laiton lohenpyynti on ollut runsaampaa kuin tieteellisen arvion ja EU-kiintiön erotus”, Romakkaniemi sanoo.
EU-komission linjaukset ovat olleet viime vuosina lähempänä tutkijoiden näkemyksiä, mutta lopullisen päätöksen säätelykysymyksissä kuitenkin tekevät EU-maiden kalastuksesta vastaavat ministerit.
Salakalastusta vaikeuttavia säädöksiä ja valvontaa on tehostettu Itämerellä, mutta tarkemmat analyysit työn tuloksista ovat vielä viranomaisilta tekemättä. Jokainen EU-jäsenmaa valvoo omia aluevesiään. Suomessa valvontaa ovat tehneet Varsinais-Suomen ely-keskus ja Rajavartiolaitos.