Salakalastus ja puolalaisten filunkipeli Itämerellä halutaan kuriin – Uutta rahaa ei silti ole luvassa
Suurin osa kalastauksen valvontaan jo suunnatuista rahoista menee erilaisten tietojärjestelmien kehittämiseen, välineistöön ja byrokratiaan.
Euroopan unioni teki merkittävän päätöksen 15. lokakuuta 2018, kun se linjasi Itämeren kalastuskiintiöitä vuodelle 2019.
Päätöksen kiistanalaisin kohta on lohikiintiöiden pitäminen ennallaan. Vuoden aikana kalastajat saavat pyytää noin 91 000 lohta.
Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES suosittaa enimmäiskiintiöksi Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella 65 000 lohta.
Etenkin luontojärjestöt ovat painottaneet, että Euroopan unionin ja Suomen pitäisi noudattaa ICES:n suosituksia.
Myös Suomen eduskunta on vaatinut tutkijoiden äänen kuulemista. Maatalousministeri Jari Leppä (kesk) kannatti EU-ministereiden kokouksessa tutkijoiden vaatimaa pienempää lohikiintiötä.
Suomessa kovin kritiikki EU:n lohikiintiölinjausta kohtaa kuitenkin hieman vaimeni, kun samalla linjattiin lohen salakalastuksen valvonnan tehostamisesta. Myös puolalaisten ammattikalastajien vuosia jatkuneeseen epärehelliseen kiintiöraportointiin puututaan.
”Jäsenmaiden sitoumus salakalastuksen kitkemiseksi on tärkeää. On toivottavaa, että käytännön toimet aloitetaan mahdollisimman pian, muuten ylisuuret kiintiöt aiheuttavat entisestään haittaa lohikannoille”, WWF:n suojeluasiantuntija Olli Sivonen sanoi järjestön tiedotteessa.
”Suomella on käytännössä kuusi valvojaa.”
Maa- ja metsätalousministeriön kalatalousneuvos Risto Lampinen kertoo, että salakalastuksen valvonnan rahoittamiseen ei ole osoitettu erillistä rahaa. Suurin osa kalastuksen valvontaan jo suunnatuista miljoonista kuluu tietojärjestelmiin, välineistöön ja byrokratiaan.
Käytännössä salakalastuksen valvontaan varatut rahat on jo sisällytetty Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) budjettiin, jonka koko on vuosina 2014-2020 yhteensä 580 miljoonaa euroa.
Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 83 miljoonaa euroa. Rahat kerätään EU:n jäsenmailta.
Lisäksi EU:ssa on erillinen kalastuksenvalvontavirasto, jonka tehtävänä on koordinoida kalastuksenvalvontaa. Sen vuosibudjetti oli vuonna 2017 noin 17 miljoonaa euroa.
”EU-rahoituksen tarkoitus on luoda jäsenmaille edellytykset valvoa kalastusta tehokkaasti. Varsinaisten valvontatoimien, mukaan lukien salakalastuksen valvonta, toteuttaminen on jäsenmaiden vastuulla”, kalatalousneuvos Lampinen sanoo.
Suomessa kalastuksen valvontaan on varattu EU-rahaa vuosille 2014-2020 noin 17,5 miljoonaa euroa. Se tekee 2,5 miljoonaa euroa vuodessa.
Käytännössä kalastuksenvalvontaa Itämerellä tekevät Varsinais-Suomen ely-keskuksen ja Rajavartiolaitoksen virkamiehet.
Viranomaisten palkkakustannukset on jo sisällytetty virastojen budjetteihin, joten virkamiesten valvontatyöhön ei ole osoitettu ainakaan toistaiseksi lisää rahaa.
Lampisen mukaan Suomi on kuitenkin varmistanut osaltaan, että tehokkaaseen valvontaan on riittävät ja aiempaa suuremmat valvojaresurssit.
”Suomella on käytännössä kuusi valvojaa, jotka ovat valmiudessa lähteä vuorollaan valvontatehtäviin Itämeren pääaltaalle”, Lampinen sanoo.
Itämeren lohelle ahdinkoa ovat aiheuttaneet etenkin puolalaiset ammattikalastajat, jotka ovat ilmoittaneet lohisaaliitaan meritaimeniksi. Aiemmin meritaimenelle ei ole ollut kalastuskiintiöitä.
Filunkipeliä yritetään estää siten, että EU kieltää meritaimenen kaupallisen pyynnin vuonna 2019. Ensi vuoden alusta Suomen merialueilla saa ottaa saaliiksi vain istutettuja taimenia. Istutetulta taimenelta on leikattu rasvaevä pois.
ICES:n arvion mukaan lohta on väärinraportoitu vuosittain noin 30 500 kappaletta. Kalahuijarit ovat pääosin Puolasta.
Jatkossa sääntöjen rikkojia voidaan myös rankaista tiukemmin: EU-komissio voi pienentää laittomasti toimivan maan kalastuskiintiötä tai jopa kieltää kokonaan tietyn kalakannan kalastuksen.
Käytännön toimet ovat kuitenkin vielä arvoitus, sillä kalastuksenvalvojien määrää ei vielä tiedetä. Jokainen EU-maa päättää itse, paljonko kalastuksenvalvojia lähetetään Itämerelle.