Suomella vahvat ilmavoimat – mutta kuinka kauan?

Kotimaa 22.6.2012 08:00

”Hyvin meni, tulos oli 100-6.”

Näin ilkamoi Satakunnan Lennoston komentaja, eversti Kim Jäämeri, kun hän sai ensimmäiset raportit suomalaisten Hornetien menestyksestä Frisian Flag -harjoituksessa Hollannissa. Kuusi suomalaista Hornetia lensi yhdeksän muun maan sotakoneita vastaan ilmataisteluharjoituksissa, joissa suomalaiset ”ampuivat alas” sata konetta ja ”menettivät” vain kuusi.

Se oli yksi osoitus Suomen ilmavoimien nykyisestä tasosta. Muutakin näyttöä on saatu runsaasti, niin muista vastaavista harjoituksista kuin Naton arvioinneistakin.

Amerikkalaisten Hornet-hävittäjien luomalle pohjalle on parissakymmenessä vuodessa sinnikkäällä työllä ja yli neljän miljardin euron investoinneilla rakennettu omassa kokoluokassaan Euroopan vahvimpiin kuuluva ilma-ase. Suomen ilmavoimat on parhaassa iskussa sitten sotien.

Huippukunto on kuitenkin uhattuna. Samalla on vaarassa Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan peruskallio, itsenäinen ja uskottava puolustuskyky. Sitä arvioitaessa nimenomaan ilmavoimien suorituskyky rauhan ja ennen kaikkea sodan aikana on yksi tärkeimmistä tekijöistä.

Uhkana ovat puolustusvoimien suuri uudistushanke ja sen aiheuttamat säästöt. Ne johtavat muun muassa Jäämeren johtaman lennoston alasajoon ja sen Hornet-kaluston siirtämiseen Pirkkalasta osittain Kuopion kupeeseen Rissalaan, osin Rovaniemelle. Hornetien tilalle halleihin tulee kuljetuskoneita Jyväskylästä ja koelentotoimintaa Jämsän Hallista.

Muutos laskee ilmavoimien rauhanajan suorituskykyä. Hornetit sijoitettiin Pirkkalaan suojaamaan etelän suuria asutuskeskuksia ja nopeuttamaan tunnistuslentoja Itämerelle. Kuopiosta tehtävät vaativat enemmän aikaa, ja aika on ratkaiseva tekijä.

Hankintoja leikataan

Tunnistuslentojen eli alueellisen koskemattomuuden turvaamisen tarve saattaa kasvaa. Ilmavoimat alensi valmiutta tällaisiin lentoihin 15 vuotta sitten, kun Venäjän ilmavoimat ajettiin alas ja Itämeri hiljeni. Muutama vuosi sitten Venäjän ilmavoimien toiminta alkoi jälleen elpyä. Uutta, vuoden 2005 kaltaista ilmatilaloukkausten sumaa ei kuitenkaan ole toistaiseksi koettu.

Ilmavoimien kokonaisbudjetti oli vuonna 2011 noin 700 miljoonaa euroa. Siitä 41 prosenttia meni materiaalihankintoihin, noin viidennes palkkoihin ja 28 prosenttia toimintamenoihin. Toimintarahoista noin 70 prosenttia nieli lentotoiminta.

Puolustusvoimien on säästettävä vuoteen 2015 mennessä yhteensä 825 miljoonaa euroa. Ilmavoimien osuus siitä on suunnilleen sama kuin ilmavoimien osuus sotaväen kokonaismenoista eli vähän yli neljäsosa.

Pahiten säästöt rokottavat materiaalihankintoja, joista leikataan vuoteen 2020 mennessä lähes puolet eli suunnilleen yhtä paljon kuin toiminnasta, henkilö- ja kiinteistökuluista yhteensä.

Kaksi suurhanketta on kuitenkin sovittu, eikä niihin puututa. Ne ovat Hornetien suorituskyvyn kohentaminen noin miljardilla eurolla ja pommituskyvyn eli ilmasta maahan -toimintakyvyn edellyttämät noin 400 miljoonan euron hankinnat.

Säästöt tehdään muualta.

Lentotunnit huolestuttavat

Suuri huoli on lentotuntien leikkaaminen. Ilmavoimien tavoitteena on lentää 62 Hornetillaan vuodessa noin 9 000 tuntia. Jäämeri ei puhu tarkoista ohjaajakohtaisista lentotuntimääristä, mutta etulinjan valmiusohjaajilla ne jäänevät keskimäärin sataan tuntiin vuodessa.

Se on noin kaksi kolmasosaa eniten lentävien maiden hävittäjälentäjien tuntimäärästä. Sillä on kuitenkin pärjätty, koska Suomessa lentotunteja ei ole tarvetta haaskata pitkiin siirtolentoihin tukikohdista harjoitusalueille.

Lähivuosina tuntien tarve on kuitenkin kasvamassa. Ilmavoimat luo ensi kerran sotien jälkeen valmiudet myös pommituslentoihin. Se edellyttää lisäkoulutusta, jota on vaikea tiristää vähenevistä lentotunneista. Vaarana on, että sekä perustehtävä eli hävittäjätorjunta että uusi ilmasta maahan -toimintakyky kärsivät.

Kuluvana vuonna toteutettava kymmenen prosentin leikkaus Hornet-tunneissa säästää toimintamenoissa noin kahdeksan miljoonaa euroa. Kymmenen prosentin lisäleikkaus toisi säästöjä yhteensä vähän toistakymmentä miljoonaa. Samalla alkaisi vaarantua yli neljän miljardin euron investoinneilla rakennettu toimintakyky.

Lentotuntien vähentämistä yritetään kompensoida muun muassa tehostamalla simulaattorien käyttöä. Silti se laskee ilmavoimien suorituskykyä, Jäämeren arvion mukaan pitkällä aikavälillä karkeasti samassa suhteessa kuin tunteja leikataan.

Lentämisen hiipuminen aiheuttaa toisenlaisenkin uhan. Se vähentää töitä esimerkiksi Patrialla, joka hoitaa koneiden isot huollot. Jos Patria joutuu supistamaan toimintaansa, sen palauttaminen voi olla ongelmallista.

Reserviläisten koulutusta leikataan myös ilmavoimissa. Vaikutus voi olla dramaattinen sodan aikana, jolloin reserviläisten vahvuus moninkertaistuu. Rauhan aikana lähinnä ammattilaisten voimin pyörivä ilma-ase ei tositilanteessa toimi ilman hyvin koulutettuja reserviläisiä.

Säästöt aiheuttavat ilmavoimissa henkisiä hiertymiä, joiden vaikutusta toimintakykyyn on vaikea arvioida. Ilmavoimien henkinen kehto, Kauhava, suljetaan, mikä rassaa maanpuolustushenkeä Kauhavalla ja ilmavoimat-henkeä kaikkialla.

Vuoden 2013 huhtikuun alkuun mennessä Satakunnan lennoston työntekijät saavat tietää, säilyykö työpaikka vai onko edessä potkut tai muutto muualle. Kaikkiaan 442 työpaikasta leikataan sata, ja toiset sata siirretään, noin 60 Kuopioon ja 40 Rovaniemelle.

”Kyllä väki täällä on pienessä šokissa”, Jäämeri sanoo.

Hän myöntää, että valtion rahapula ja säästöjen tarve ymmärretään ilmavoimissakin. Ratkaisevaa on, mitä tapahtuu puolustusvoimauudistuksen takarajan eli vuoden 2015 jälkeen.

”Jos leikkaukset jatkuvat senkin jälkeen, ilmavoimien koko toimintatapa ja tehtävät on ajateltava uudestaan.”

Jäämeri itse pakkaa muuttolaatikkonsa jo tänä kesänä. Hän siirtyy ilmavoimien operaatiopäälliköksi Tikkakoskelle ja jättää Satakunnan lennoston ja hävittäjälentolaivue 21:n saattohoidon seuraajalleen.