Suomalaisen prostituution historia: ”Se oli siihen aikaan just sellaista meininkiä kuin elokuvissa”

prostituutio
Teksti
Laura Koljonen
Kuvat
Marjo Tynkkynen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Viisitoista viime vuotta ovat muuttaneet Suomen prostituutiokenttää pysyvästi. Erityisesti siihen ovat vaikuttaneet matkustamisen helpottuminen ja internet.

Helsingin poliisin rikosylikonstaapeli Kenneth Eriksson on päässyt seuraamaan kehitystä aitiopaikalta. 15 vuoden aikana hän on saavuttanut prostituoitujen keskuudessa luotetun aseman: hän on se, jolle soitetaan, jos asiakas käyttäytyy huonosti.

Eriksson on myös ollut pidättämässä monia törkeästä parituksesta epäiltyjä.

Suomessa yksikään poliisi ei työskentele täyspäiväisesti prostituutioon liittyvien laittomuuksien parissa.

Alun alkaen Eriksson työskenteli yksikössä, joka selvitti aseellisia ryöstöjä. Nykyään hän työskentelee osastolla, joka on keskittynyt järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Miten hän päätyi prostituoitujen luotetuksi?

“Vuonna 1999 ryhmämme alkoi sattumalta puuttua näihin prostituutiotapauksiin, sillä silloin oli paljon samantyyppisiä haulikkoryöstöjä”, Eriksson sanoo. “Pikkuhiljaa meille selvisi, että kyse oli parittajien reviirikiistoista. Helsinki oli jaettu neljään osaan, ja jokaista osaa hallitsi eri paritusrengas.”

Eli jos alueella 1 työskentelevä prostituoitu meni etsimään asiakkaita vaikkapa alueelle 3, hänelle tehtiin hyvin selväksi, että hän oli väärällä alueella; tyttö saatettiin esimerkiksi ryöstää haulikolla uhaten.

Eriksson kertoo, että siihen aikaan 90 prosenttia prostituoiduista työskenteli parittajan alaisuudessa. Pääosin paritusrenkaat olivat Venäjältä ja Virosta.
Tapauksia selvitellessään Eriksson tutustui Helsingin prostituutiokenttään.

“Joo, se oli siihen aikaan just sellaista meininkiä kuin elokuvissa.”

Eriksson kertoo, että 15 vuotta sitten parittajat olivat prostituoitujen mukana eräänlaisina henkivartijoina. He olivat tyttöjen mukana myös silloin, kun nämä ottivat vastaan asiakkaita. Yleensä henkivartija piiloutui kaappiin asiakkaan käynnin ajaksi.

“Kutsuimme tällaisia parittajia Kaappi-Igoreiksi. Nimi tuli siitä, että kun teimme ratsian huoneistoon, jossa seksinosto tapahtui, kaapista löytyi aina parittaja. Poliisin ensimmäinen tehtävä oli potkaista kaapin ovi sisään ja pidättää Kaappi-Igor.”

Ryhmä, jossa Erikssonkin työskenteli, sulki vuosina 2001-2002 yhteensä 120 asuntoa. Kaikki neljä paritusrinkiä joutuivat syytteeseen.

Neuvostoliiton hajoaminen oli käännekohta

Merle Hani ja Lilia Ollo ovat tehneet vuonna 2001 Diakonia-ammattikorkeakoululle opinnäytetyön nimeltään Tulevaisuus, en tiedä… – ulkomaalaisten prostituoitujen elämäntarinoita. Siinä he käsittelevät myös prostituution historiaa Suomessa.

“Prostituutio muuttui näkyväksi Suomessa siinä vaiheessa, kun ulkomaalaiset prostituoidut toivat tullessaan avoimen ja aktiivisen tavan toimia ja hankkia asiakkaita. – -Kansainvälisen prostituution kannalta vuosi 1991 oli merkittävä: Neuvostoliitto hajosi ja yleisesti Itä-Euroopan tilanne muuttui. – – Epävakaa poliittinen ja taloudellinen tilanne sekä työttömyys ja sosiaaliturvan romahtaminen juuri itsenäistyneissä maissa aiheutti sen, että aiemmin Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta Eurooppaan suuntautuvan ihmiskaupan korvasi Euroopan sisäinen liikehdintä”, Hani ja Ollo kirjoittavat.

Neuvostoliiton hajoaminen toi Suomeen virolaiset ja venäläiset prostituoidut.

1990-luvun puolivälissä prostituutio muuttui ammattimaisemmaksi. Lamavuosina, 1990-luvun alussa Suomeenkin rantautui erilaisten erotiikka-, seksi- ja topless-baarien buumi. Ensimmäinen baari avattiin Helsingissä vuonna 1992.

Vuonna 1996 lehdissä alettiin kirjoittaa Helsingin Kallion katuprostituutiosta ja keskustassa julkisilla paikoilla tapahtuvasta prostituutiosta.

Nykyään järjestyslaki kieltää seksin myymisen julkisella paikalla.

Internetin ihmeellinen maailma

Vielä vuosituhannen vaihteessa Helsingin Sanomat julkaisi printtilehdessään niin kutsuttuja haetaan päiväkahviseuraa -ilmoituksia.

Samoihin aikoihin internetin käyttö alkoi yleistyä. Ilmoitukset siirtyivät myös internetiin.

Hesarin ja netin ilmoittelu jatkui rinnakkain jonkin aikaa, kunnes vuonna 2002 Helsingin Sanomat lopetti ilmoitusten julkaisemisen. Ilmoittelu siirtyi kokonaan internetiin.
Samoihin aikoihin rajat avautuivat ja matkustaminen helpottui.

Rikosylikonstaapeli Kenneth Eriksson sanoo, että ilmoittelukanavien lisäksi myös parittajien rooli on muuttunut.

“Esimerkiksi yhä useammin parittaja on nainen.”

Suomen Kuvalehden numerossa 50/2012 julkaistussa jutussa Eriksson kuvailee toimintaa:

“Tänä päivänä parittajan yleisin työ on hommata ulkomailta tulevalle prostituoidulle asunto. Lisäksi parittaja saattaa auttaa ilmoituksen tekemisessä ja puhelimen, niin sanotun ‘huoraluurin’, hankinnassa.”

Asuntoja vuokrataan prostituoiduille kovalla hinnalla. Päivävuokra saattaa olla 80-150 euroa. Jos samassa asunnossa on kaksi tyttöä, molemmat maksavat tuon summan. Vuokraaja, joka itse maksaa asunnosta noin 500 euroa kuukaudessa, tienaa samasta asunnosta suunnilleen 6000 euroa kuukaudessa.

Prostituoidulle asunnon vuokraaja tienaa vuodessa 72 000 euroa – puhtaana käteen.

Kenneth Eriksson sanoo, että prostituoidut käyttävät asuntoja aina paljon mieluummin kuin hotellia, joka on kalliimpi ja huomiotaherättävämpi kuin asunto.

Hänen mielestään nykyajan paritus onkin “eräänlaista konsulttitoimintaa”.

“Prostituoidut ovat aika pitkälti tavallisia tyttöjä, jotka tekevät tätä työtä hankkiakseen rahaa. Heitä voi kiristää sillä, että jos et maksa vaadittuja maksuja, kerromme omaisillesi, mitä teet. Väkivallan käyttö alalla on jo vanhanaikaista.”

Viikko tai kaksi Suomessa

Vaikka ala on muuttunut jo Erikssoninkin aikana, prostituution perimmäiset syyt ovat pysyneet melko samoina: se on suhteellisen helppo ja nopea tapa tienata.

“Moni nuori ihminen ajautuu tilanteeseen, jos yhteiskunta ei voi tarjota heille muuta työtä.”

Tai siis yhteiskunta ei voi tarjota työtä, jolla eläisi.

“Pitää myös muistaa, etteivät nämä tytöt ole valmiita muuttamaan Suomeen. Olen kysynyt monelta tapaamaltani prostituoidulta, että ‘hei, sä olet nuori, kielitaitoinen ja osaat käyttäytyä. Mikset mene vaikka Heseen myymään hampurilaisia’. On ihan idealismia olettaa, että he tekisivät mitä työtä tahansa.”

Yleensä ulkomaalaiset prostituoidut viipyvät Suomessa viikon, pari.

Nykyään parhaiten tienaa niissä Pohjoismaissa, joissa prostituutio on laitonta.

“Norjassa ja Ruotsissa, joissa on seksin oston täyskielto, laki siivosi kadut, mutta asunnoissa tehdään valtavasti töitä. Ruotsissa on tällä hetkellä ihan huippuhinnat.”

Eriksson sanoo, että ajat ovat tiukat myös prostituoiduille. Parhaimmillaan ulkomaalainen prostituoitu voi tienata 400 euroa päivässä. Suomalainen prostituoitu tienaa rahansa helpommin.

Kun ulkomaalainen tienaa keikasta 60-80 euroa, suomalaisen prostituoidun taksa on 200 euroa.

Lue myös