Kuinka susi karhua petkutti

Karhu ja susi karttavat toisiaan, luullaan yleisesti. Mutta haaskalla ne ottavat uudet roolit.

karhu
Teksti
Susan Heikkinen
Kuvat
Lassi Rautiainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Varhaisena elokuun aamuna 2004 Lassi Rautiainen istui piilokojussaan Kuhmon Kiekinkoskella. Vierainaan hänellä oli kaksi italialaista luontokuvaajaa.

Karhu järsi haaskaa. Katseltiin vain, sillä oli vielä liian hämärää.

Sitten karhun seuraksi ilmestyi yksinäinen susi. ”Kuvatkaa, kuvatkaa!” kuiski Rautiainen tohkeissaan.

Italialaiset eivät vaivautuneet. Ei niin pitkillä valotusajoilla saisi muuta kuin suttua.

Mutta heidän isäntänsä kuvasi kuvaamasta päästyään, suttua tai ei, sillä tuolloisella viidentoista vuoden luontokuvausurallaan hän ei ollut koskaan ennen nähnyt sutta ja karhua yhtä aikaa.

Susi Tuuheahäntä haluaa ryöstää saaliin karhu Mustan äijän suusta. © Lassi Rautiainen

Seuraavien vuosien aikana Lassi Rautiaiselle valkeni, että aniharva koko maailmassa oli todistanut sellaista petojen yhteiseloa, jota hän seuraili kojuistaan harva se yö. Vaikka haaskat ovat keinotekoinen houkutin, ilman niitä olisi vaikea nähdä vilaustakaan susista, saati tarkkailla niiden elämää jopa sukupolvesta toiseen.

Materiaalin harvinaisuuden tunnisti myös National Geographic -kuvaaja Frans Lanting, joka tuomaroi yhden Rautiaisen suttuisista, mutta maalauksellisista susi-karhukuvista Vuoden luontokuvaksi vuonna 2007. Siinä kolme sutta ajaa takaa pakenevaa karhua.

Susilauman alfapari Vaalea tyttö (vas.) ja Kippurahäntä (oik.) kiusaavat vanhaa karhua apunaan kaksi lauman muuta sutta. © Lassi Rautiainen

Ennen haaskakuvauksen yleistymistä oli vallalla käsitys, että aikuinen karhu aina karkottaa sudet, eivätkä lajit vietä aikaa toistensa läheisyydessä. Mutta haaskanäyttämöillä Rautiainen alkoi havaita hämmästyttäviä vivahteita eläinten käytöksessä.

Ensinnäkin sudet osoittautuivat älykkäiksi ryöväreiksi.

Kun karhu on repinyt haaskasta itselleen saaliin, yksi susista hankkiutuu karhun taakse ja puraisee sitä takalistoon. Karhu ärsyyntyy, kääntyy ja avaa suunsa puraistakseen kiusaajaansa.

Lihapala putoaa maahan, josta toinen susi nappaa sen salamannopeasti.

Karhu Laikkuniska ohittaa Kippurahännän, joka on asettunut passiin odottamaan karhun virhettä. Kun Laikkuniska oli tallustellut ohi, susi aloitti hyökkäilyt sen takalistoon ja onnistui varastamaan lihapalan.
Karhu Laikkuniska ohittaa Kippurahännän, joka on asettunut passiin odottamaan karhun virhettä. Kun Laikkuniska oli tallustellut ohi, susi aloitti hyökkäilyt sen takalistoon ja onnistui varastamaan lihapalan. © Lassi Rautiainen

Vuosien varrella Rautiainen on nähnyt vain yhden karhun osoittavan älynlahjoja ja asettuvan makuulle lihapalan päälle. Sen karhuyksilön sudet ovat oppineet jättämään rauhaan.

Toisinaan sudet taas kiusaavat epävarmimpia karhuja ja ajavat niitä karkuun ihan vain takaa-ajon riemusta, jonkinlaisen huvittelurefleksin innostamina.

 

Kesällä 2006 kehittyi aivan toisenlainen suhde.

Kuvauskojun haaskalla oli alkanut vierailla arka nuori uroskarhu, mutta aina vain silloin, kun toisia karhuja ei ollut lähistöllä. Muutaman yön päästä aukealle ilmestyi samanaikaisesti naarassusi, yksinäinen ja varovainen sekin.

Jännittyneenä ja häntä koipien välissä se hiipi samalle aterialle karhun kanssa, eikä karhu ajanut sitä pois. Sanaton yhteisymmärrys uusiutui seuraavinakin öinä, yli viikon ajan. Parhaimmillaan petojen hampaat repivät haaskaa vain 30–40 sentin päässä toisistaan.

Tuuheahäntä provosoi vanhaa karhua näykkäisemällä tätä. © Lassi Rautiainen © Lassi Rautiainen

Tänä talvena Kuhmon karhut nukkuvat talviunia, mutta tutut sudet ovat yhä maisemissa. Säännöllisesti ovat näyttäytyneet ainakin nykyinen alfapari Kippurahäntä ja Vaalea tyttö, ja niiden jälkeläinen Perseenpurija, jolla on laumassa lastenvahdin asema.

Susilaumassa vain alfapari lisääntyy. Sen aiemmat jälkeläiset auttavat pentujen kasvattamisessa, kunnes lähtevät vaeltamaan omille teilleen.

Suomen pientä susikantaa rasittaa sukusiittoisuus, eikä Rautiaisen kuvaama lauma ole poikkeus. Kippurahäntä ja Vaalea tyttö ovat sisaruksia eri vuosien pentueista.

Kun karhu läiskäyttää vettä tassullaan, Tuuheahäntä ehtii hypähtää kauemmaksi. © Lassi Rautiainen © Lassi Rautiainen

Talvella sudet tulevat aremmiksi, Rautiainen sanoo. Ne alkavat saalistaa hirviä mieluummin kuin järsivät kivikovaksi jäätyneitä haaskoja.

Tulevana keväänä, kun sekä karhut että sudet palaavat haaskoille, Lassi Rautiainen tarkkailee taas Vaalean tytön nisiä. Punoittavatko ne merkiksi siitä, että lähistöllä piilottelee uusi susipentue? Vai alkaako ikääntyvän alfaparin hedelmällisyys hiipua?

Juttu on alun perin julkaistu Suomen Kuvalehden numerossa 3/2014.